Pari minulle mieleistä asiaa

Meillä tehtiin viime kesänä pientä remonttia. Avoin kuisti muutettiin tällöin lämpimäksi tilaksi ja yläkerran parveke katettiin. Entinen kuisti toimii nykyisenä eteisenä ja jo rakennusvaiheessa mietin, että johonkin sijoitan kauan himoitsemani Muuton Dots ripustimet. Väriksi valikoitui luonnollisen värinen tammi, joka on mielestäni kivan näköinen valkoista paneeliseinää vasten.

Pidän näistä edelleenkin ihan valtavan paljon. Mieheni on tosin hieman kritisoinut näiden ripustimien käytännöllisyyttä, mutta esimerkiksi laukuille nämä sopivat loistavasti. Talvella laukkumäärä on välillä aika hirveä, joten esteettisyys jää silloin hieman taka-alalle. Nyt kun koulu- ja hoitoreput on siirretty kesäsäilöön, pääsee ripustimien kaunis muotoilu paremmin esille. Makuuhuoneeseenkin voisin ottaa muutaman Dotsin, vaikka pelkäksi koristeeksi seinälle.

Sisustuksesta hypätään sitten asusteisiin. Yksi lempikoruistani on Lumoan metallinen laattakoru sydämen kanssa. Yksinkertaisen kaunis ja niin minun tyylinen. Pidän simppeleistä koruista, joissa on jokin pieni juju ja hopea on lempimateriaalini.  Lumoan on suomalainen koru ja vaatemerkki. Vaatteet valmistetaan alihankintana Portugalissa, mutta korut suunnitellaan ja valmistetaan käsin Helsingissä Lumoan designstudiossa. Jokainen koru on siis oma uniikki kappaleensa itse valittuine teksteineen.

Näillä minulle mieleisellä jutulla osallistun myös tämän viikon Pieni Lintu -blogin makrotex-haasteeseen, jonka aihe tällä viikolla on ympyrä. Ympyränmuotoisiahan nämä molemmat ovat, ripustimet ja metallilaatta.

Kesä ja kärpäset

Kesä. Täällä se vihdoin on. Ja lapsilla loma. Kiireisen viikon huipennuksena vietimme tänään esikoisen kevätjuhlaa. Täällä juhlinta tapahtui oikein pitkän kaavan mukaan. Aamulla yhdeksältä kirkko, josta suuntasimme koululla pidettävään juhlatilaisuuteen ja tämän päätteeksi vielä luokassa todistusten jako.

Esikoisen ensimmäinen kouluvuosi on mennyt uskomattoman nopeasti. Vastahan hän aloitti ensimmäisen luokan ja vastahan hänet ilmoitettiin kouluun. Nyt kohta jo tokaluokkalainen. Ajankulku tuntuu kiihtyvän vuosi vuodelta.

 

Opettajaa muistimme pienellä lahjalla. Ensi vuonna onkin sitten uusi opettaja. Tämän vuotinen opettaja oli vain äitiysloman sijaisena. Pienellä jännityksellä siis odotamme syksyä, toivoen että tuleva opettajakin olisi yhtä ihana kuin edeltäjänsä. Olen kiitollinen kaikista niistä tukiopetus tunneista, joita hän on antanut pojallemme. Ensimmäinen kouluvuosi on mennyt kaikin puolin paremmin kuin ikinä uskalsin toivoa ja toivon, että näin menee myös jatkossa.

Nyt on lapsosten aika kirmata hyvin ansaitulle kesälomalle. Meillä muu perhe aloitti lomailun. Itsellä kesälomaan on vielä pitkä pitkä aika, mutta siitä huolimatta aion nauttia kesästä täysin siemauksin. Lempivuoden aikani on vihdoin täällä. Loman kunniaksi muut lähtivät pienelle kesälomareissulle. Olen siis yksin kotona. Tätä ei ole tapahtunut sitten tyttöjen syntymän, joten erikoinen viikko itselläkin tiedossa. Omaa aikaa ruhtinaallisesti, vaikka päivät töissä on käytävä.

Suosi suomalaista

Löysin tässä hiljattain mielenkiintoisen blogin Little Mrs Finland. 
Blogi löytyy Suomi plussalle sivuston alta ja se kertoo kuopiolaisen perheen projektista/elämätapamuutoksesta. Perhe on sitoutunut 15.3.2015 ostamaan vain suomalaisten yritysten valmistamia tuotteita ja tavaroita. Toki pienin rajoituksin.
 
Blogi oli ajatuksia herättävä. Itse tosin en ihan noin tiukalle linjalle lähtisi, mutta mielenkiinnolla seuraan heidän projektiaan. Suomalaisen työn tukeminen on hienoa ja televisiossa onkin pyörinyt vasta mainossarja, jossa mainostetaan, että jos jokainen suomalainen ostaisi kymmenellä eurolla lisää kotimaisia tuotteita ja palveluita syntyisi 10 000 uutta työpaikkaa. Kymmenen euroa ei ole paljon ja jatkossa yritän panostaa enemmän kotimaisiin tuotteisiin silloin, kun se on mahdollista.

Omissa ostoksissa kotimaisuustaste on suurin ruokakorissa.  Näissä valitsen mielelläni suomalaisen tuotteen. Tosin kyllä sinne ostoskoriin välillä esim. Arlan tuotteita eksyy. Olen liittynyt pariin Reko piiriin, joissa lähialueen tuottajat myyvät omia tuotteitaan. Talvella en Rekossa käynyt aktiivisesti, mutta kesäkauden alkaessa tulen hyödyntämään näitä enemmän.

Täytyy tunnustaa, että muussa kulutuksessa kotimaisuus ei ole ollut niin iso valintatekijä. Lapsien vaatteet tulevat useimmiten ruotsalaisilta ja tanskalaisilta valmistajilta. Omissa vaatteissa aika pitkälle sama linja. Jotain Nanson vaatteita kyllä löytyy ja näistä muutamista olen pitänyt paljon. Ehkä jatkossa tätäkin voisi miettiä toisella tavalla. Me&I:n sijaan ehkä Nosh /Metsola, joissa ainakin suunnittelu tehdään Suomessa. Itselle ehkä niitä Nanson vaatteita lisää. Viikonloppuna näin heidän verkkosivuillaan ihanan kesämekon -30 % alessa, harmi vain oma koko oli loppu.

Löytämäni blogin innoittaman päätin tehdä oman pienen ihmiskokeen. Aion käyttää tämän vuoden loppuun asti vain suomalaisten yritysten valmistamaa, valmistuttamaa tai kehittelemää kosmetiikkaa. Tosin kookosöljystä jalkavoiteena en luovu, joten sitä aion jatkossakin käyttää. Tämä ei tule olemaan helppo rasti, sillä lempikosmetiikkani on ollut kaikkea muuta paitsi suomalaista, lukuunottamatta Lumenen kulmageeliä, jota olen käyttänyt varmaan kaksikymmentä vuotta. Saa nähdä miten minun käy. Löydänkö uusia suosikkeja Madaran ja LilyLolon tilalle.

Näillä sinisillä suomalaistuotteilla osallistun tämän viikon PieniLintu blogin MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena tällä viikolla on sininen.

Lehtikaali ihastusta

Olen nykyisin ihan valtavan ihastunut lehtikaaliin. Oikea superfood, joka sisältää paljon rautaa ja c-vitamiinia sekä karoteeneja, kalsiumia,proteiineja ja k-vitamiinia. Huomaan, jotenkin luonnostani pitäväni enemmän sellaisista superfoodeista, joita voi periaatteessa kasvattaa ihan täällä kotoisessa Suomessa. Tuontijutuista harvemmin innostun näin paljon. Esim. kevättalvella ostetut chiansiemenet ovat jonkin aikaa pölyttyneet kaapissa muutaman käyttökerran jälkeen.  En vain millään muista laittaa noita siemeniä likoamaan, mutta käytettävähän nuokin olisi jossain vaiheessa. Sen sijaan lehtikaalia kannan ainakin yhden pussukan kotiin joka viikko.

Lehtikaalia käytän pääasiassa smoothiessa. Olen saanut sen yllättävän sileäksi, kun tarpeeksi kauan pyöritän smoothie blenderiä. Tämän hetken lempismoothieni on seuraavanlainen:

• lehtikaalia runsaasti (pelkästään lehdet, kova ruoto pois)
• 1 omena
• 1 kiivi
• 1 banaani 
• sellerin pala (esim. yksi tikku)
• inkivääriä oman maun mukaan (itse käytän n.1 cm palan)
•  mantelimaitoa sen mukaan miten löysää tai paksua smoothien haluaa olevan
• halutessa makeutukseksi hieman hunajaa

Smoothien lisäksi olen käyttänyt lehtikaalia myös pastan korvikkeena. Erittäin hyvää mielestäni jauhelikastikkeen kanssa. Kun lapset syövät pastaa, niin äiti syö lehtikaalia. Lapsille en nimittän ole tätä saanut vielä markkinoitua. Seuraavaksi olisi tarkotus kokeilla lehtikaalia myös salaatissa, hieman vaihtelua perinteiseen lehti- ja jääsalaattiin.

Onko lehtikaali sinulle tuttu vihannes ? Millaisia superfoodeja käytät mieluiten ?

Päivä jona tunsin oloni vanhaksi

Otsikko on ehkä hieman raflaava, sillä en varsinaisesti tunne itseäni vanhaksi, vaikka muutaman kuukauden päästä ikä on pyöreät neljäkymmentä. Siitäkin huolimatta, että pientä ikäkriisiä on viime vuosina ollut havaittavissa. Lukuna neljäkymmentä näyttää paljolta, mutta henkisesti sitä ei kuitenkaan tunne itseään yhtään sen vanhemmaksi kuin kymmenen vuotta sitten.

Kyllähän sitä parikymppisenä mietti, että neljäkymmentä vuotiaana on jo ikäloppu. Nyt kun se ikä on käsillä, ei olo tunnu kuitenkaan vanhalta. Ryppyjä on tullut lisää, kroppa ei ole enää niin kiinteä kuin ennen ja jos unohtaa pitää itsestään huolta, alkaa niska- ja yläselkäjumit muistutella, että ei tässä enää ihan parikymppisiä olla. Olen ollut onnekas, sillä pahempia kremppoja ei juurikaan ole ollut. Jatkossa oman kunnon eteen on kuitenkin välttämätöntä tehdä töitä, että tilanne myös pysyy tällaisena. Toivon siis terveyttä ja hyviä vointeja tulevaisuudeltakin.

Lapsena tykkäsin kuunnella isäni ja äitini kertomuksia heidän omasta lapsuudestaan. Vaikka heidän ja minun ikäero on pienempi kuin mitä ikäero omien lapsieni kanssa, tuntui että heidän lapsuus oli ihan eri planeetalta kuin omani. Tosin luultavasti lapseni ajattelisivat ihan samalla tavalla, jos alkasin kertomaan tarinoita omasta lapsuudestani. Vielä  kukaan heistä ei ole kysellyt asiasta, mutta tässä vähän aikaa sitten toinen tytöistä löysi vanhan filmirullan. Ensimmäinen kommentti oli, että katso aikuisten terotin.

Tuolla hetkellä olo tuntui kyllä hieman fossiiliselta. Mitähän lapset tuumaisivat, että äiti on katsonut pikkukakkosta mustavalkeana, ensimmäinen kännykkä oli vasta parikymmpisenä ei seitsemän vuotiaana ja sekin oli tiileskiven kokoinen. Näitähän riittää. Hiemanhan nuo tallennusvälineet ovat vuosien saatossa muuttuneet, kaikki ohuempaan suuntaan.

 

Vanhoja puhelimia ei enää tallella, mutta lasten FisherPrice puhelin kuvastaa kyllä aika hyvin ensimmäisen matkapuhelimeni kokoa. 

  

Näillä kuvilla osallistun tämän viikon PieniLintu-blogin MakroTex-haasteeseen, jonka aihe oli ohut. Ohutta on nykyinen tekniikka, verrattuna nuoruuteni ja varhaisaikuusuden vastaaviin tuotteisiin.

Hitti vai huti

Ikkunoiden pesu, asia josta en pidä yhtään ja luulen, että aika moni jakaa tämän ajatuksen kanssani. Näinä hetkinä toivon, että olisin saanut äidiltäni hänen himosiivooja geeninsä. Hän on niitä harvoja ihmisiä, joka oikeasti sanoo pitävänsä myös ikkunoiden pesemisestä kaiken muun puunaamisen lisäksi. Ja vieläpä ihan sillä perinteisellä tyylillä, ilman mitään teknisiä apuvälineitä.

Olen pitkään haaveillut ikkunapesurista, mutta useana vuonna se on jäänyt ostamatta. Täytyy tunnustaa, että yläkerran ikkunat on tainnut joku vuosi jäädä kokonaan pesemättä. Ne, kun eivät muille sieltä ylhäältä näy.

Olen lukenut keskustelupalstoilta arvioita ikkunpesureista. Toiset vannovat niiden nimeen ja toiset taas eivät pidä niistä yhtään. Kun Lidlissä toissa viikolla oli tarjolla ikkunapesuri alle kolmenkympin hintaan, en jäänyt enää miettimään, vaan olin yhdeksältä kaupassa. Jos ei laitteesta olisi mihinkään, niin en nyt ainkaan hirveän paljon köyhtyisi.

Nyt on sitten urakka menossa. Akun kesto on rajallinen. Eli jos haluaa oikeasti urakoida kaikki ikkunat kerralla, niin pesurin akku ei tähän riitä. Ikkunapesurin akku riittää hyvin ainakin kahden ison ikkunan pesemiseen kerralla. Tämä on erittäin sopiva pesemisvauhti minulle. Tuuletusikkunoiden pesu vaatii pientä kikkailua. Tämän halppisversion vesisäiliö hieman vuotaa, kun se tulee täyteen. Siitä miinusta. En tiedä pysyykö imetyt vedet paremmin kalliimmissa versioissa. Luultavasti.

Mutta noin yleisesti ottaen tykkään. Ikkunoiden pesu tällä laitteella on helppoa ja nopeaa. Tosin en ole mikään nipottaja. Pienet raidat jossain ikkunan sivussa ei haittaa minua, pääasia, että ikkunat tulevat pestyiksi. Siivouksessa välineurheilu on selvästi minua varten. Tämän laitteen hankinnan jälkeen olen alkanut haaveilla hyörymopista lattioiden pesuun. Meillä, kun on melko runsaasti laattalattiaa, joten tuo voisi olla aika ideaali sen puhdistukseen.

Mitenkäs teillä ikkunoiden pesu. Tapahtuuko perinteisesti sanko, vesi, lasta linjalla vai ikkunapesurilla ? Vai onko koko homma ulkoistettu ostopalveluna ?

Vähän spesiaalimpi aamupala

Mies täytti tänään vuosia. Pyöreät 40 vuotta. Niin se aika menee ja itselläkin päivät kolmosella alkavalla ikänumerolla käyvät vähiin. Voisin kirjoittaa pitkät pätkät ikäkriisistä, mutta taidan säästää sen myöhemmäksi.

Synttäreiden kunniaksi meillä oli tänään hieman spesiaalimpi aamupala. Kaurapuuron ja smoothien tilalla oli hedelmäsalaattia, croisantteja, tuulihattuja yms. herkkuja. Kerrahan sitä vain neljäkymmentä täytetään, joten kaloreita ei tänä päivänä lasketa.

Tänään oli etua siitä, että teen lyhennettyä kuuden tunnin työpäivää. Oli aikaa valmistella erikoisaamiainen ja syödä se ilman kiirettä. Mies ja tytöt viettivätkin kotona lomapäivää, kun itse suuntasin yhdeksäksi töihin ja esikoinen kouluun.

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivottelen hyvää sekä rentouttavaa viikonloppua.