Ystäväkirjahaaste

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Sain jokunen aika sitten tämän ystäväkirjahaasteen Satulinnan Tuijalta. Kiitos sinulle haasteesta.Ystäväkirjaa ei ole tullutkaan täytettyä ihan äskettäin, viimeksi taisi olla kaverin polttareissa yli kymmenen vuotta sitten ja sitä ennen ala-asteella. Omia ystäväkirjoja lapsuuden ajoilta  ei ole tallella, mikä aavistuksen harmittaa. Näitä olisi nyt todella kiva lukea.

Haasteen kuvituskuvina on vanhoja Kööpenhaminan matkakuvia. Ihana kaupunki, jonne voisin matkustaa milloin tahansa uudestaan.



1. Perheesi?


Viisi henkinen perhe. Minä, mies ja kolme lasta. Poika ja kaksostytöt. Esikoinen käy kakkosluokkaa ja neidit ovat neljän päivän päästä viisi vuotiaita reippaita päiväkotilaisia.

2. Mitä teet työksesi?


Olen koulutukseltani KTM ja taloushallinnon tehtävissä. Numeroita siis pyöritän päivätyökseni. Minä, joka en tosiaankaan ole oikeastaan ikinä tykännyt matikasta tai numeroista.

3. Minkä taidon haluaisit osata / oppia?


Haluaisin osata ommella vaatteita. Olisi ihanaa surautella tytöille kauniita mekkoja/tunikoita ihanista kankaista. Valokuvausta ja kameran säätämistä haluaisin oppia myös sekä kuvankäsittelyä.







4. Mikä ärsyttää arjessa eniten?


Kiireen tuntu. Viikolla tuntuu jatkuvasti olevan kiire jonnekin. Töihin, hoitoon, kotiin, harrastuksiin ja se, että tämän kaiken kiireen keskellä vielä aikataulut välillä ns. menevät pieleen. Tulee tupla-ahdistus.

5. Mikä ilahduttaa arjessa eniten?

Arjen selkeä rytmi/rutiinit. Viikonloppuina tulee mentyä välillä fiiliksen mukaan ja rutiineihin ei tule aina niin kiinnitettyä huomiota. Pienet yhteiset lepohetket sohvalla yhdessä kasassa lasten kanssa ja iltasatu ennen nukkumaan menoa.

6. Ruokabravuurisi?


Kyllä se taitaa olla ihan perinteiset lihapullat. Kookoskanakastike taitaa kuulua myös näihin. Ja vähän fiinimpänä ruokana Vastavirran lohisalaatti.



7. Hävettää tunnustaa...?

Joskus kiireen/härdellin keskellä sorrun välillä huutamaan lapsille. Ei todellakaan hyvä.

8. Jos saisit rajattomasti rahaa, mitä tekisit?

Maksaisin velat pois. Yrittäisin sijoittaa viisaasti. Ja matkusteltua tulisi ihan varmasti.

9. Ketä julkisuuden henkilöä ihailet ja miksi?


Tämä oli todella vaikea. Yksi on ainakin Meryl Streep. Jalat maassa, perhe tärkeä ja kaiken lisäksi haluaisin näyttää yhtä upealta kuin hän ikääntyessäni.





10. Elämänviisautesi tai mottosi?

Älä kadehdi toisia ulkoisen statuksen/materian tai muun perustella, sillä et tiedä hänen murheitansa. Ne voivat olla omisiakin isompia/pahempia, vaikka kaikki näyttää kauniilta ulospäin. 




Tällä kertaa en haasta ketään, vaan kuka tahansa saa napata haasteen mukaansa halutessaan.

Tänään täällä blogissa vietetään 1-vuotis synttäreitä, sillä vuosi sitten poustasin ensimmäisen kirjoitukseni. Tämän tiimoilta yritän järjestää jonkin pienen arvonnan teille lukijat lähiaikoina. Toivottavasti arvonnan toteutukseen ei vierähdä yhtä kauan aikaa, kuin tämän haasteen  toteuttamisessa.

Talvinen viikonloppu

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Näin vesisateisena ja harmaana päivänä tekee mieli hetkeksi palata viikonlopun talvisiin tunnelmiin. Viikonloppu oli kelien puolesta kuin talven ihmemaa. Kauniin lumiset maisemat ja mitkä ulkoilukelit.

Olen nauttinut tämän vuoden tammikuun kauneudesta. Lumiset puut vaaleansinistä taivasta vasten ovat uskomattoman kaunis yhdistelmä. Toivottavasti talvi ei nyt ollut tässä. Eilen alkanut kelin lämpeneminen ja vesisade ovat kyllä tehokkaasti huuhtoneet talvista kauneutta pois. Tänään vastassa oli pimeä ja harmaa moottoritie, jossa näkyvyys oli lähes nollassa. Harmaan sateista sekä loskaista. En tykkää. Mieluummin ottaisin vaikka sen -30 asteen pakkasen, kunhan olisi valoisaa ja kaunista kuin tämän ankean harmauden.

Näihin kuviin ja tunnelmiin sekä hyvää keskiviikkoa toivottaen.












Lähtemisen vaikeus

lauantai 23. tammikuuta 2016

Tiedättekö niitä hetkiä työpäivän jälkeen, kun olo on rättiväsynyt ja ainoa asia mitä tekisi mieli tehdä pakollisten askareiden jälkeen on romahtaa sohvalle vaakatasoon ja jäädä siihen loppuillaksi. Eilen oli juurikin tällainen ilta.

Takana taas yksi kiireinen työviikko. Kotona pienimuotoinen remontti käynnissä, jonka takia koko huusholli on pienen kaaoksen keskellä ja suoraan sanottuna muistuttaa hetkittäin enemmän kaatopaikkaa kuin kotia. Onneksi yläkerrassa on työn tulosta jo näkyvissä, mikä antaa toivoa siitä, että tämä on joskus ohi, vaikka nyt keskeneräisyys välillä ahdistaa ja pahasti.

Siispä, kun isoin eilen alkoi kärttää luistelemaan, oli oma olotila kaikkea muuta kuin vastaanottavainen ajatukselle. Loppujen lopuksi päädyimme kuitenkin lähtemään vielä illalla ulos. Isoin luistelemaan ja minä tyttöjen kanssa luistinradan lähelle pulkkamäkeen sekä leikkipuistoon. Puolitoista tuntinen happihyppely kuun paisteessa pikkuisessa pakkassäässä kannatti. Väsymys oli tipotiessään ja olo virkistinyt. Tuntui, kun kaikki viikon paineet olisivat huuhtoutuneet päältä pois.




Jos olisin jäänyt  sohvalle, olisi viikonloppu taatusti lähtenyt huonommissa merkeissä käyntiin. Välillä siis lähteminen kannattaa, vaikka se tuntuisi tervan juonnilta. Onhan tämä ennenkin koettu. Ei huvittaisi lähteä salille, mutta käynnin jälkeen olo on kuin uudesti syntynyt.  Tai aikoinaan koiran kanssa lenkille lähtiessä pikku lenkki venähtikin pitkäksi, kun raikas ilma ja endorfiinit saivat vallan kropassa sekä mielessä. Pitäisi vain muistaa, että vaikka lähteminen on vaikeaa, niin useimmiten se kuitenkin kannattaa.

Makrotex: Tammikuu

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Mielessäni tammikuut ovat lumisia ja talviurheilukausi on silloin parhaimmillaan. Tämä mielikuva pohjautuu vahvasti lapsuuteen, aivan kuten mielikuvat kesästä, jotka olivat pitkiä ja kuumia.

Lapsuudessa koulun talviuhreilukausi aukesi yleensä jo ennen joulua, jolloin hiihtoa ja luistelua oli jo ensimmäisiä kertoja. Mutta viimeistään tammikuussa alkoi hiihto ja luistelu ja niitä kestikin sitten vähintään maaliskuun loppuun asti. Kovilla pakkasilla olimme tietysti sisällä, mutta aina sään salliessa oli joko hiihtoa tai luistelua molempia vuorotellen.

Siinä mielessä tämän päivän lapset ovat ihan erilaisessa asemassa. Lunta joko on tai ei. Monena vuonna sää tammikuussa on muistuttanut enemmän marraskuuta kuin mielikuvani tammikuuta. Omista lapsistani ainoastaan poikani on hieman hiihtänyt tavallista murtsikkahiihtoa. Tytöt eivät ole hiihtoa edes kokeilleet, ehkä tänä vuonna, kun kelit ovat tänä vuonna suotuisat. Luistella kaikki sentään osaavat, sillä luistelu kun ei välttämättä vaadi ulkojäätä.

 Tänä vuonna tammikuu on pitkästä aikaa muistuttanut lapsuuden tammikuuta. Kovia pakkasia ja lunta edes jonkin verran. Ei tyyliin hanget korkeat nietokset, johon uppoaa reisiään myöten, mutta kuitenkin niin, että näyttää talviselta.







Muiden tammikuisia kuvia pääset katsomaan Pienen Linnun blogista täältä.


Pieni Lintu - MakroTex challenge

Frozen cakes

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Viikon ajan pakkaset ovat paukkuneet myös täällä eteläisillä leveysasteilla. Viime viikon ennätys taisi olla torstai aamuna, jolloin pakkasmittari ulkona näytti -29 astetta. Nyt tulipalopakkaset ovat hieman hellittänneet, mutta edelleen lämpömittarin lukemat heiluvat siinä kymmenen ja kahdenkymmenen pakkasasteen välillä. Erittäin talvista siis lämpötilojen suhteen, vaikka lumipeitettä hiukan niukanlaisesti onkin.

Pakkaset ovat houkutelleet viettämään aikaa lähinnä sisätiloissa. Villasukat ja takkatuli ovat olleet erittäin houkutteleva vaihtoehto. Ulos ei ole pakollisia asioita lukuunottamatta hirveästi tehnyt mieli mennä, vaikka pukeutumiskysymyshän nämä pakkasetkin vain ovat.  Jäälyhtyjen tekemiseen kelit ovat kuitenkin olleet, mitä parhaimmat. Omat jäälyhdyt toteutin kakkuvuoilla. Osaan lyhdyistä pilkoin appelsiineja koristeeksi. Kovimpien pakkasten aikaan jäätyminen ei vienyt paljon aikaa, vaan lyhdyt olivat noin viidessä tunnissa valmiita. Yksinkertaista ja kaunista.



 

Hedelmiä, hedelmiä

lauantai 9. tammikuuta 2016

Rakastan  hedelmiä. Niin syötynä, kuin silmänilona ja yleensä meillä onkin aina hedelmiä kotona. Lapset ovat kovasti tulleet äitiinsä, sillä jokainen heistä on varsinaisia hedelmien suurkuluttajia. Siispä tämän viikon Pieni Lintu blogin Makrotex-haasteen aihe oli mitä ihanin, kun teemana on hedelmä. Eihän tätä voinut millään ohittaa. Hedelmiä onkin tullut tällä viikolla ikuistettua enemmän ja vähemmän mitä erilaisemmissa kuvakulmissa sekä muodoissa. Intragram seuraajat ovat näistä hedelmäkuvista esimakua saaneetkin.

Hedelmiä pyrin hankkimaan sesonkien mukaan, sillä paras satokausi näkyy niiden hinnoissa. Tällä hetkellä esimerkiksi appelsiinit ovat todella edullisia. Banaaneja ja omenia meillä syödään läpi vuoden, sillä näiden hinnoissa ei ole hirveää heiluntaa vuoden sisällä. Banaani onkin ollut aina yksi lempihedelmistäni, vaikka se ei sieltä kevyimmästä päästä syötävänä olekaan. Mutta tiesittekö, että banaani sisältää paljon rautaa ja tämä selittänee suhteellisen hyvän hemoglobiinini läpi aikojen. Banaanin syöminen siis lisää hemoglobiinin tuotantoa, mutta lisäksi sen sanotaan alentavan verenpainetta, vähentävän ummetusta, hillitsevän närästystä ja piristävän mieltä sisältämänsä tryptofaanin ansiosta. Itseasiassa, minua ei juurikaan ikinä ole närästänyt, ei edes raskausaikana, vaikka etenkin kaksosia odottaessa olin valtava valas. Pystyin siis juomaan kahvia ja syömään normaalisti, joten siinä mielessä uskon tuohon banaanin närästystä hillitsevään vaikutukseen.

Lapset puolestaan ovat kovasti ihastuneet omenoihin.  Ne myöskin ovat varsinaisia terveyspommeja. Omenat sisältävät paljon kuituja ja c-vitamiinia. Omenat ovat hyväksi sydämelle, ne suojaavat metaboliselta oireyhtymältä ja kolesterolilta sekä auttavat painonpudotuksessa.

Hedelmiä meillä syödään ihan sellaisenaan, mutta ihanaa herkkua on myös hedelmäsalaatti. Kivan välipalan saa, kun lisää rahkan sekaan  hedelmäsalaattia.





Muiden hedelmäisiä kuvia pääset kurkistamaan täällä
 







Pieni Lintu - MakroTex challenge

Toiveita ja tavoitteita Sweet sixteen vuodelle

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Uutta vuotta ollaan nyt elelty muutama päivä. Vuotta otimme vastaan rauhallisesti kotona. Hyvää purtavaa ja rakettien ampumista perheen kesken. Lasten kanssa olimme nukkumassa jo ennen puolta yötä, eikä uni katkennut edes keskiyön rakettien ammuntaan. Tosin suurin osa naapureista taisi ampua ne raketit jo alkuillasta, kun tuossa viereisellä leikkikentällä oli jo perinteeksi muodostunut rakettien ammunta lapsiperheille kello kuusi. 

Alkaneelle vuodelle en ole tehnyt varsinaisia uudenvuodenlupauksia, mutta ainahan sitä tulevalle vuodelle pieniä toiveita ja haaveita on. Ennenkaikkea toivon tulevalle vuodelle terveyttä kaikille perheenjäsenille. Terveyttä harvemmin tulee arkielämän keskellä hirveästi ajateltua, mutta jo pienen flunssan yhteydessä sitä muistaa taas hetken arvostaa. Tosin viime vuosi muutti tällä saralla paljon, kun tyttärellä todettiin krooninen sairaus. Nyt oikeasti niitä terveitä päiviä tosiaankin osaa arvostaa entistä enemmän.



Tänä vuonna haluaisin panostaa enemmän myös omaan hyvinvointiin.  Liikkua enemmän, stressata ja huolehtia vähemmän. Liikkumisen kanssa pääsin melko hyvään vauhtiin jo viime vuoden loppupuolella, kun sain pääni siihen moodiin, että liikunnan ei tarvitse kestää vähintään tuntia ja ettei liikuntaa varten tarvitse lähteä välttämättä lenkille tai salille. Tavoitteena on liikkua joka päivä ainakin vähän, enempi parempi mutta vähempikin on parempi kuin ei yhtään mitään. Olen muuten tällä hetkellä melko ihastunut Yoogaia nettipalveluun. Todella loistava vaihtoehto ihmiselle, jolla on rajalliset mahdollisuudet päästä salille tai jumppaan. Turha stressaaminen ja huolehtiminen tulevat varmasti olemaan hankalammin toteutettavissa, mutta lupaan ainakin yrittää vähentää myös näitä ( ja minähän en tehnyt lupauksia ). Tämän arkisirkuksen keskellä näissä on kyllä aika paljon haastetta.

Tarkoitus olisi myös jatkaa turhien tavaroiden karsimista. Syksyllä kirjoitinkin tavarat kiertoon jutun, kun turhat rojut nurkissa alkoivat ahdistaa. Vaikka tavaraa lähti syksyllä kiertoon, niin edelleen sitä rojua nurkissa lojuu ihan liian kanssa. Kierrätys jatkokoon siis tänäkin vuonna. Uusia hankintoja tehdessä haluaisin soveltaa periaatetta vähemmän on enemmän eli vähemmän, mutta laadukkaampaa. Miettien kaksi kertaa, että tarvitsenko jotain välttämättä vai onko vain ohikiitävä mielihalu. Itseni tuntien ei tule olemaan helppoa, mutta tähän ainakin pyrin.


Toivon, että pääsisin matkustamaan ja näkemään tänäkin vuonna uusia paikkoja. Mitään reissuja ei ole vielä suunnitteilla tai suunniteltu. Ei tosin ollut viime vuonnakaan tähän aikaan ja useampi matka kuitenkin vuoden aikana totetui. Toivottavasti  tänäkin vuonna edes yksi.

Lisäksi toivon, että osaisin keskittyä ja nauttia hetkestä. Yrittäisin olla kärsivällisempi ja pitkäpinnaisempi lasten kanssa, sillä nyt tulee hermostuttua liian helposti sekä nopeasti.

Kuvissa esiintyvän ihanan kalenterin muuten voitin Kukkala-blogin arvonnasta. Kerrankin siis arpaonni suosi ja voitin jotain muuta kuin heijastimia. Tämän lisäksi lähes parin viikon sisälle voitin Dansukkerin tuotepaketin, joten siinä vaiheessa oli sellainen olo, että pitäisikö laittaa lotto vetämään. 

Oletko sinä tehnyt uudenvuoden lupauksia tai mitä toiveita sinulle on vuodelle 2016 ?

Joulukuu kollaasina

tiistai 5. tammikuuta 2016

Joulukuu oli täällä blogin puolella melko hiljaista. Mielessä pyöri useampakin postaus ajatus, mutta aika ja jaksaminen niiden toteuttamiseksi jäi uupumaan. Hieman sama linja tuntuu nyt jatkuneen  alkuvuoden osalta, sillä loman aikana blogi on jäänyt taka-alalle. Sen sijaan olen neulonut, liikkunut ja vain yrittänyt ladata akkuja tulevaa kevättä varten. Ylihuomenna olisi paluu töihin ja seuraava loma onkin sitten vasta joskus kesällä, ainoastaan pääsiäinen pidempänä viikonloppuna välissä.

Joulukuussa: