Nordiska Museet

Nordiska museet esittelee Ruotsin kansanhistoriaa 1500-luvulta aina nykypäivään asti. Museo sijaitsee Djurgårdenin saarella aivan Vaasa museon vieressä sekä Junibackenin läheisyydessä. Eikä Skansenillekaan ole kovin pitkä matka täältä.

Museo sijaitsee upeassa vanhassa rakennuksessa ja jo itse rakennus on melkein nähtävyys. Itse rakennusta taisin itse ihastellakin ehkä eniten. Miinusta todella huonosta sisäilmasta, sillä välillä oikeasti tuntui, että happi meinaa loppua.

 

Näyttelytilat sijaitsivat useammassa kerroksessa, joten nähtävää oli paljon ja osa porukasta kyllästyi puolimatkassa. Toisen tyttären kanssa kiersimme koko näyttelyalueen lopulta kaksistaan. Ei ehkä välttämättä lapsiperheen ykköskohde, jos lapset eivät ole kiinnostuneet vanhoista esineistä, vaikka lapsetkin museossa oli huomioitu. Tämä on tietysti aina henkilökohtaista, se mikä ei toisella toimi onkin toiselle suoranainen hitti. Ja meidän sakissa tämä saattaa olla ihan päivästä riippuvaista ja jonain toisena päivänä tämä  kohde olisikin saattanut olla varsin kiva paikka.

Tuli huomattua myös, että kun museokäynnnin loppuosuuden mukana kulki vain yksi lapsi, oli kaikki huomattavasti helpompaa. Ei keskinäistä nahistelua ja toisen ärsyttämistä. Sen sijaan lapsi tutki kiinnostuneena ympäristöään sekä nautti aikuisen kahdenkeskisestä seurasta täysin siemauksin. Näihin kahdenkeskisiin hetkiin on vain valitettavan harvoin mahdollisuutta.

Sisäänpääsy museoon on aikuiselta 100 SEK. Alle 18 vuotiaat lapset pääsevät ilmaiseksi, joten mistään kalliista paikasta ei ole kyse.

Vähän kaikkea Skansenilla

 
Skansen oli iloinen sekamelska vähän kaikkea, mutta ihan hyvässä mielessä. Paikka oli kuin yhdistetty eläintarha, kotieläinpiha, tivoli ja Luostarinmäen käsityöläismuseo vanhoine taloineen.

Aluemaksu, joka oli 6-5 vuotiailta lapsilta 60,- SEK ja aikuisilta 180,- SEK käsitti eläintarhat ja vanhat talot, mutta tivolaitteet sekä matelijatalo oli hinnoiteltu erikseen. Tytöt siis pääsivät tällä kertaa vielä ilmaiseksi. Skansen sijaitsee kukkulalla, joten kukkulan laelta on hienot näkymät itse kaupunkiin. Alue on laaja ja korkeuserot suuret, joten kävelyä tulee reippaasti. Yllättävän hyvin tytötkin jaksoivat kävellä, vaikka välillä tulikin pientä narinaa, että ei jaksa. Kaksosten keskinäinen solidaarisuus näkyi taas hyvin. Kun toinen ei jaksanut kävellä, nappasi toinen siskon reppuselkään.
 

Lapsia kiinnostivat eläimet eniten ja varsinki villieläimet. Jostain syystä etenkin sudet olisivat olleet se suosikki. Harmi vain, että aitauksessa ei näkynyt suden sutta. Sen sijaan karhusta onnistuimme näkemään edes kuonon pään.

Vanhat talot olivat taas enemmän naisväen suosiossa. Esikoinen tuhahteli koulun kohdalla, että hän oli luokkaretkellä, jossa käytiin tutustamassa entisajan koulumenoon. Hänen mielestään, kun on nähnyt yhden paikan, niin on nähnyt ne kaikki. Kuninkaanlinnankin kohdalla hän totesi, että juurihan kävimme Turun Linnassa, vaikka kyseenomaiset linnat eivät ole keskenään millään tavoin vertailukelpoisia. Tivolilaitteet jätimme kokonaan väliin.

Skansenilla saisi kulumaan tovin jos toisenkin ja etenkin noihin vanhoihin taloihin olisin mielelläni tutustunut ihan ajan kanssa. Lasten kanssa matkustaessa tämä ei kuitenkaan onnistu ihan samalla tavalla kuin aikuisten kesken ja välillä kierrokset ovat varsinaista pikajuoksua paikasta toiseen. Meillä nyt eläinaitauksesta toiseen sekä susiaitauksen metsästämistä.

Skansen on ehdottamasti vierailemisen arvoinen kohde, mutta kannattaa varata kunnolliset kengät jalkaan.

Kukkia Ruotsin tyyliin

 

 

Värikästä ja hillittyä. Molempia asetelmia löytyi toissa viikkoisella Tukholman reissulla. Jokainen, joka on käynyt Skansenilla, on varmaan kiinnittänyt huomionsa sinne johtavan kävelytien varrella oleviin värikkäisiin kukkaistutuksiin. Se on oikeaa värien iloittelua ja loistoa. Eri värit sulassa sovussa. Muitakin värikkäitä istutuksia Djurgårdenin saarelta löytyi, mutta nämä jäivät kuvaamatta.

 

Tukholman vanhassa kaupungissa kukka-asetelmat olivat huomattavasti harmoonisemman värisiä. Vanhoihin rakennuksiin sopivasti sointuvia. Tähän ympäristöön värikkäät asetelmat olisivat ehkä olleet hieman liikaa, mutta tuonne Djurgårdeniin ne sopivat loistavasti.

Näillä kuvilla osallistun Mansikkatilan mailla-blogin tämän viikkoiseen kukkailoitteluun. Muut postaukset haasteeseen löydät täältä.

Tukholma

 
Pidän Tukholmasta, vaikka mikään kaupungin aktiivikävijä en olekaan. Ensimmäisen kerran vierailin Tukholmassa tuoreena äitinä kahdeksan vuotta sitten, kun esikoinen oli reilu puolivuotias. Tällöin ikää mittarissa jo yli kolmekymmentä ja nyt toisen kerran, jos päivä Tukholmassa risteilyjä tässä välissä ei lasketa mukaan. Ne, kun on tullut aika puhtaasti kulutettua satumaailma Junibackenissa ja itse kaupunkia ei ole tullut pahemmin kiereltyä ensimmäisen pidemmän käynnin jälkeen.

Toukokuun loppupuolella varasin parin päivän Tukholman reissun itselleni, lapsille ja äidilleni. Hotellin löytäminen viidelle henkilölle meinasi tuottaa pienoista päänvaivaa, sillä perhehuone käsitys tuntui monessa hotellissa olevan luokkaa aikuinen sekä yksi tai kaksi lasta. Scandic ei tullut mieleenkään, ennenkuin sain vinkin, että heillä on perhehuoneita isommillekin perheille ja normaali huoneisiinkin on mahdollista majoittua standarimäärä enempi ihmisiä. Siispä suuntasin Scandicin sivuille ja ongelma ratkesi kertaheitolla, kun vaihtoehtoja löytyi useampi. Mutta isommille perheille vinkkinä, että kannattaa olla ajoissa liikkeellä, sillä perhehuoneet menevät äkkiä ja nopeista lähdöistä isolla  kokoonpanolla on melko turha haaveilla, jos samaan huoneeseen haluaa majoittua.

Päädyimme lopulta Scandic Malmeniin Södermalmillla. Vikingin terminaalilta suhteellisen lyhyen matkan päässä sijaitseva hotelli, mutta taas Silja Linen terminaalilta enemmän matkaa. Koska tulimme Siljalla ja olimme vasta illlalla satamassa, niin tulo iltana matkasime hotellille taksilla. Ajatus väsyneiden lasten ja matkatavaroiden kanssa metrolla kulkemisesta ei nimittäin hirveästi innostanut. Metroasema sijaitsi kuitenkin aivan hotellin vieressä, joten liikkuminen ympäri kaupunkia sujui todella hyvin ja takaisin kotiin lähtiessä menimme satamaan metroa hyödyntäen.

Jos perhehuoneen löytäminen aluksi tuottikin ongelmia, niin hotelli Scandic Malmenin huone oli oikein positiivinen yllätys. Oikeastaan huone on vähettelevä sana kuvaamaan sitä, sillä kyseessä oli paremminkin huoneisto. Kaksi makuuhuonetta, pieni olohuone, eteinen ja tilava kylpyhuone, jossa oli myös kylpyamme sekä erillinen suihkunurkkaus. Amme nousikin lasten keskuudessa varsinaiseksi hitiksi ja myöntämättä oli siinä kiva itsekin makailla. Toinen tytöistä totesi heti ensimmäisenä iltana, että äiti tullaanhan tänne joka kesä. Isolle lapsiperheelle suosittelen ehdottamasti hotellia, juurikin tuon "huoneen" tilavuuden vuoksi. Muutenkin minulle jäi erittäin positivinen kuva hotellista. Aamupala oli todella monipuolinen ja sitä oli riittävästi. Henkilökunta oli ystävällistä ja sijaitikin ihan hyvä, jos ei ihan keskustassa halua majoittua. Himosiivoja äitini hieman kritisoi siistimisen tasoa, mutta tällaiselle ei niin tarkalle sekin oli ihan riittävää.

Tukholmassa vierähtäisi helposti vaikka viikko. Näkemistä ja kokemista on niin paljon, että parissa päivässä ehtii nähdä vain murto-osan. Junibackenin jätimme tällä kertaa kokonaan väliin, vaikka neidit sinne olisivat halunneet mennäkin. Kohteiksi valikoitu tällä kertaa Vaasa museo, Nordiska museo ja Skansen Djurgårdenin saarelta ja Vanha kaupunki sekä kuninkaanlinna. Itseäni jäi vielä  kutkuttamaan erityisesti Fotograafiska museo sekä Abba museo. Isoimman lapsen kanssa ehdittiin myös käydä shoppailemassa keskustassa.

Jos sinulla on antaa vinkkejä erityisesti jostain muusta kuin noista yleisimmistä lapsille mieluisista kohteista Tukholmassa, niin näitä otetaan ilolla vastaan mahdollisia tulevia reissuja silmällä pitäen.

Tukholma ja Junibacken

Viikonloppuna olimme perheen kanssa päivä Tukholmassa risteilyllä. Tukholma on yksi lempikaunpungeistani. Mielelläni olisin viettänyt siellä useammankin päivän ihailemassa vesistön ympäröimää kaupunkikuvaa, vanhoja kauniita rakennuksia ja lukemattomia kivoja nähtävyyksiä. Ja tietysti kaupoillakin olisi voinut pistäytyä, jos aikaa olisi ollut enemmän käytettävissä.

Rajallisen ajan ja lasten kanssa liikkuessa valitsimme päivän käyntikohteeksi Junibackenin. Junibacken on varmaan monelle lapsiperheelle tuttu paikka. Meille tämä oli toinen kerta tuolla.  Junibacken sijaitsee Djurgårdenin saarella, josta löytyy myös monia muita nähtävyyksiä kuten Vaasamuseet, Nordiska museet, Grönalundin huvipuisto ja Skansenin ulkoilmapuisto. Siljan terminaalista Djurgårdenille pääsee mm. laivabussilla kätevästi. Me käytimme menomatkalla bussia, mutta satamaan takaisin ajoimme taksilla, sillä tytöt alkoivat olla sen verran väsyneitä ja seuraavan bussin tuloon ihan liian paljon aikaa.

Junibacken on Astrid Lindgrenin kirjoihin perustuva satutalo lapsille. Siellä voi kokea monista Astridin kirjoista tuttuja ympäristöjä. On Vaahteramäen Eemeliä, Katto Kassista, Ronja Ryövärintytärtä ja Peppi Pitkätossun Huvikumpua. Nähtävää ja koettavaa riittää. Etenkin paikan satujuna on elämys, niin pienille kuin isoillekin matkustajille. Satujuna lähtee Vimmerbyn asemalta ja vie suurenmoiselle matkalle Astrid Lindgrenin kertomuksiin. Matka alkaa Marikin luota ja jatkuu Vaahteramäen Eemelin luokse, jossa Eemeli on nostanut pikkusisko Iidan lipputankoon. Tämän jälkeen lennetään Katto-Kassisena taivaan yllä, kutitustataan Pekka Peukaloisen kokoiseksi ja siirrytään Ronja Ryövärintyttären metsään. Matka päättyy Nangijalaan Leijonamielen veljesten luokse. Satujunan jälkeen on Peppi Pitkätossun huvikumpu, jossa pääsee laskemaan liukumäkeä, kokeilemaan Pepin vaatteita ja ratsastamaan vaikka Pikku Ukolla.

Satumaailman lisäksi Junibackenista löytyy ravintola ja kirjakauppa.  Tällä kertaa emme ostaneet mitään, mutta aikaisemmalta reissulta ostimme Melukylän lapset kirjan. Kirjoja löytyy myös jonkin verran suomeksi. Sesonkiaikana kannattaa varautua jonottamaan Satujunaan jonkin aikaa. Viime viikonloppuna Junibackenilla sattui olemaan Lasten kulttuurifestivaalit, joten ihmisiä riitti vilinäksi asti ja jonottamaan jouduimme jonkin verran. Lisäksi piha-alueella oli extra ohjelmaa lapsille mm. sirkustaiteilua. Jos et ole vielä käynyt Junibackenilla, niin suosittelen ehdottamasti kohdetta.

Onko sinulla suositella jotain kohdetta Tukholmassa, jossa kannattaisi käydä ? Etenkin lapsille sopivista paikoista otetaan mielellään vinkkejä vastaan, sillä seuraavalla reissulla voisi suunnistaa johonkin muuhun paikkaan vaihtelun vuoksi.