Vähän kaikkea Skansenilla

 
Skansen oli iloinen sekamelska vähän kaikkea, mutta ihan hyvässä mielessä. Paikka oli kuin yhdistetty eläintarha, kotieläinpiha, tivoli ja Luostarinmäen käsityöläismuseo vanhoine taloineen.

Aluemaksu, joka oli 6-5 vuotiailta lapsilta 60,- SEK ja aikuisilta 180,- SEK käsitti eläintarhat ja vanhat talot, mutta tivolaitteet sekä matelijatalo oli hinnoiteltu erikseen. Tytöt siis pääsivät tällä kertaa vielä ilmaiseksi. Skansen sijaitsee kukkulalla, joten kukkulan laelta on hienot näkymät itse kaupunkiin. Alue on laaja ja korkeuserot suuret, joten kävelyä tulee reippaasti. Yllättävän hyvin tytötkin jaksoivat kävellä, vaikka välillä tulikin pientä narinaa, että ei jaksa. Kaksosten keskinäinen solidaarisuus näkyi taas hyvin. Kun toinen ei jaksanut kävellä, nappasi toinen siskon reppuselkään.
 

Lapsia kiinnostivat eläimet eniten ja varsinki villieläimet. Jostain syystä etenkin sudet olisivat olleet se suosikki. Harmi vain, että aitauksessa ei näkynyt suden sutta. Sen sijaan karhusta onnistuimme näkemään edes kuonon pään.

Vanhat talot olivat taas enemmän naisväen suosiossa. Esikoinen tuhahteli koulun kohdalla, että hän oli luokkaretkellä, jossa käytiin tutustamassa entisajan koulumenoon. Hänen mielestään, kun on nähnyt yhden paikan, niin on nähnyt ne kaikki. Kuninkaanlinnankin kohdalla hän totesi, että juurihan kävimme Turun Linnassa, vaikka kyseenomaiset linnat eivät ole keskenään millään tavoin vertailukelpoisia. Tivolilaitteet jätimme kokonaan väliin.

Skansenilla saisi kulumaan tovin jos toisenkin ja etenkin noihin vanhoihin taloihin olisin mielelläni tutustunut ihan ajan kanssa. Lasten kanssa matkustaessa tämä ei kuitenkaan onnistu ihan samalla tavalla kuin aikuisten kesken ja välillä kierrokset ovat varsinaista pikajuoksua paikasta toiseen. Meillä nyt eläinaitauksesta toiseen sekä susiaitauksen metsästämistä.

Skansen on ehdottamasti vierailemisen arvoinen kohde, mutta kannattaa varata kunnolliset kengät jalkaan.