Voihan Rodos

sunnuntai 7. lokakuuta 2018






Syysloma vaanii nurkan takana. Viime vuonna vietimme sitä ihanalla Rodoksen saarella. Tänä vuonna ihan vain  kotona.  Edellisen syksyn Rodoksen loma jätti kyllä jälkeensä kroonisen matkakuumeen. Ihana ihana loma. Ehkä elämäni paras, ainakin yksi parhaimmista.

Tänä vuonna tyydymme muistelemaan, mutta ensi syksyä varten on aloitettu matkakassan kerääminen vakaana aikomuksena suunnata etelän lämpöön.

All inclusive lasten kanssa on mitä mainioin. Se huono puoli siinä kuitenkin on, että se asettaa riman ja odotukset myös seuraavalle reissulle korkealle. Lapsille juurikin se, että jäätelöä ja limsaa sai hakea vapaasti, oli ehkä se parhain juttu uimisen lisäksi. Tai iltapäivän lasten huviteltta tai jonkinlainen happy hour, jolloin tarjolla oli myös jäähile juomaa, hattaraa ja popcorneja.

Ja jos rehellisiä ollaan, niin all inclusive oli myös aikuisen näkökulmasta helppo ja vaivaton lasten kanssa. Ei tarvinnut miettiä aamupaloja, välipaloja, lounaita ja päivällisiä, että milloin ja mistä,  eikä budjetoida matkabudjettiin erikseen ruokia. Sen minkä ehkä autententtisuudessa ja vaihteluvuudessa hävisi, voitti helpoudessa mennen tullen.





Olimme Falirakissa noin 15 kilometrin päässä Rhodoksen kaupungista. Lokakuun puoliväli alkaa olla sesongin loppua ja siihen nähden meille sattui todella hyvät säät. Lämmintä ja aurinkoista eikä illallakaan tarvinnut lisätä kevyttä neuletta enempää päälle.  Mutta, kun vertaa lämpötilaa kotimaan viime kesän helteisiin, niin ei sää mikään huippukuuma lokakuussa Rodoksella ollut. Kuitenkin ihan riittävän lämmintä ja monen huonon kesän jälkeen suorastaan todella lämmintä. Kaikissa asioissahan se on vähän, että mihinkä asioita vertaa. 

Vietimme melko paljon aikaa hotellilla, jossa oli oikeastaan kaikki tarpeellinen. Hektisen arjen jälkeen oli oikeastaan helpotus, kun ei tarvinnut miettiä mitään ylimääräistä. Päivät kuluivat pitkälti uima-altaalla ja hotellin järjestämiin aktiviteetteihin osallistumalla. Sellainen kunnon aivot narikkaan loma. 

Muutamana päivänä poistuimme myös hotellin ulkopuolelle ja kun Falirakissa hotellimme sijaitsi lähes Falirakin vesipuiston, jota myös Euroopan suurimmaksi tituleerataan vieressä, niin olihan se yksi pakollinen käyntikohde lomallamme. 

Faliraki Waterpark sijaitsi korkean kukkulan päälla ja puiston laitteet oli riputeltu pitkin rinnettä, joten päivä puistossa kävi myös kuntoilusta ravaten rinnettä edes takaisin. Ykkönen pääsi lähestulkoon kaikkiin vesiliukumäkiin, mutta oli siellä sellaisiakin, jotka olivat vain aikuisille. Joten hieman eri tason vesipuisto oli kyllä kyseessä, kun Jukupark, jossa pääsimme viime kesänä ensimmäistä kertaa käymään. Monet kesät oli ykkönen sinne kinunnut, mutta nyt tuon Rodoksen vesipuiston jälkeen se oli pienoinen pettymys. 

Alueelta löytyi vesiliukuja joka makuun ja perheen pienimmillekin oma alueensa. Hurjimpiin liukuihin oli ikäraja, mutta suurimpaan osaan edellytyksenä ei ollut ikä vaan uimataito. 

Jos liikut Falirakin suunnalla lasten kanssa, on tuo vesipuisto ihan kiva kohde käydä. 



 







Yllättävää kyllä matkan ehkä merkityksellisin ja kaikille ikimuistoisin ja mieleenpainuvin kokemus oli veneretki kolmelle eri lahdelle, jossa kahdessa oli uintimahdollisuus. Reissu toteutettiin vähän silla lailla ex tempore eli emme olleet ajatelleet millekään tällaiselle retkelle etukäteen osallistuvamme, mutta tätä olemme kaikki jälkikäteen muistelleet paljon. Matkan ostimme ihan paikalliselta veneretkien järjestäjältä rannalta, eli ei ollut mikään matkatoimiston järjestämä retki. Vesi oli kyllä mielettömän kirkasta näissä pienissä lahden poukamissa joissa kävimme. Toinen tyttäristäkin ui ensimmäisen kerran  ilman kellukkeita tällä retkellä, vaikka sitä varmuutta uimiseen vielä haettiin puolisen vuotta tämän jälkeen ennenkuin hän heitti uimisen apuvälineet lopullisesti pois käytöstä.













Veneretki oli taas yksi osoitus, että ilman liikaa suunnittelua syntyvät yleensä ne elämän parhaimmat jutut, joita sitten muistellaan jälkikäteen useasti rakkaudella.  Heittäytyminen ja hetkessä eläminen siis kannattaa ainakin silloin tällöin.

Mitenkäs siellä ruudun toisella puolella. Onko syyslomalle lomasuunnitelmia lämpöön vai menekö loma ihan kotimaan kamaralla ?

-Kirsi


3 people left comments on: "Voihan Rodos "