Trendikästä raakasuklaata

perjantai 27. helmikuuta 2015

Viime lauantaina tein ensimmäistä kertaa raakasuklaata. Olin hankkinut Leaderin raakasuklaan valmistuspaketin jo edellisen vuoden puolella, mutta toteutus hieman venähti. Syy tähän, että jotenkin ajattelin homman olevan kauhean monimutkaista ja aikaa vievää. Tämä oli turha pelko, sillä valmistus oli todella simppeliä ja nopeaa.


Valmis paketti sisältää kaiken tarpeellisen suklaan valmistukseen. Itse valmistusprosessikin oli varsin yksinkertainen. Kookosöljy ja kaakaovoi piti aluksi sulattaa vesihauteessa sulaksi ja näiden sekaan sitten sekoitettiin muut aineet (lucuma-, carob-, raakakaakao-, kookoksen kukintanektarijauhe, himalajanruususuola ja makeutta antamaan agavenektaria) . Massan sekoitus tasaiseksi, kaato muotteihin ja sen jälkeen pariksi tunniksi jäähtymään jääkaappiin, jonka jälkeen suklaa oli valmis nautittavaksi.  Pakkaus sisälsi myös gojimarjoja ja manteliruohetta. Marjat heitin muottien pohjalle ja manteliruoheen sekoitin muiden aneiden kanssa massan sekaan.


Tällainen valmis raakasuklaanvalmistuspaketti on helppo keino tutustua raakasuklaan valmistukseen. Mukana on kaikki tarvittavat aineet ja ohje tekemiseen. Nyt voisin kokeilla suklaanvalmistusta ihan itse, kun on tiedossa mitä valmistukseen tarvitaan ja tietää, että se ei myöskään ole kamalan monimutkaista. Ehdottamasti aion kokeilla toisenkin kerran. Tykkäsin kovasti mausta ja seuraavana päivänä nämä olivat mielestäni vielä parempia, kuin heti parin tunnin jäähtymisen jälkeen.

Poika ei näistä tykännyt, mutta hän ei pidä suklaasta muutenkaan. Toinen tyttäristä söi yhtä hyvällä halulla kuin äitinsä. Toisesta ei ihan varmasti voi sanoa, sillä hän ei vatsavaivojen takia syönyt tuohon aikaan juuri mitään muutakaan. Ehkä tämä raakasuklaa on kuitenkin enemmän aikuisten makuun ja tumman suklaan ystäville. 


Posiitivista oli, että nämä suklaat myös näyttivät kauniilta. Oletko kokeillut raakasuklaan valmistusta ? Ja otan myös mielelläni hyviä raakasuklaan valmistuvinkkejä ja makuyhdistelmiä vastaan.

Pojan vaatteiden tuunausta

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Olen onnettoman huono käsitöissä. Hätätapauksessa neula ja lanka pysyvät sen verran kädessä, että saan pienen reiän paikattua sukasta tai muusta vaatteesta. Kynnys ryhtyä hommaan on tosin korkealla. Ja ihan liian usein nämä pikkuvikaiset vaatteet hautautuvat jonnekin kaappien perille unohduksiin. Poissa silmistä poissa mielestä mentaliteetillä.

Meidän ekaluokkalainen on tällä hetkellä varsinainen housujen suurkuluttaja. Polvet ovat puhki alta aikayksikön. Polvista rikki, mutta muuten siistit ja käyttökelpoiset housut, tuntuu hiukan turhalta heittää poiskin. Parsittuna ovat kuitenkin hieman ikävän näköiset, etenkin jos korjattava reikä on iso. 

Ratkaisu ongelmaan silitettävät kangaspaikat. Helppoa ja nopeaa sekä saa isommatkin reiät siististi piiloon. 


Nuori herra on nykyisin tarkka vaatteistaan. Äidin ostamat eivät enää välttämättä kelpaakaan, vaan hän haluaa itse valita omat vaatteensa. Muutaman kerran on tullut tehtyä virhe, että olen ostanut jotain mielipidettä kysymättä. Onneksi yhdet tällaiset farkut saatiin näillä kangaspaikoilla tuunattua mieleiseksi ja nyt ne kelpaavat myös pojalle. Pojan lempishortsit viime kesänä olivat Angry Birds farkkkushortsit. Ostin kaupasta Angry Birds kangaspaikkoja ja silittelin niitä farkkuihin ja nyt ne ovat yhdet lempparit.







Olen joskus ihmetellyt, kun kirpputoreilla myydään reikäisiä tai ylipäätään pikkuvikaisia vaatteita ja ihmiset vielä ostavatkin näitä esim. Me&I kirpparit. Toisaalta olen itsekin muutaman uudenveroisen vetuketjuvikaisen saanut myytyä livekirpulla, mutta hinta on tällöin ollut tosi alhainen. Taitavat käsistään saavat näistä loihdittua varmaan ihan mitä vain. Tosin itsekin olen nyt sen verran kääntänyt kelkkani, että en ihan pienestä reiästä säikähdä. Voisin hyvin ostaa hyväkuntoisen vaatteen, jossa on reikä, jos hinta on vain kohdillaan.

Liikunnan sovittaminen arkeen

perjantai 20. helmikuuta 2015



Tänään sain yllättäen aikaa ihan vain itselleni, kun mummi ja pappa ottivat lapset luokseen yökylään. Kiva yllätys, etenkin kun loma ei ole mennyt ihan parhaissa merkeissä. Vatsatauti sekoitti pakkaa ihan kunnolla, etenkin meidän toisen neitimme osalta. Hänellä todettiin pari viikkoa sitten haavainen paksusuolentulehdus, colitus ulcerosa. Tauti on ärhäkkänä ja lääkitys ei  ole vielä ehtinyt kunnolla  vaikuttaa. Vatsatauti ei todellakaan tehnyt valmiiksi ärtyneelle suolelle hyvää ja tämä on tuonut todella rikkonaisia öitä meille. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin väsynyt, ehkä silloin, kun lapset olivat vauvoja.

Mitä sitten tein yllättäen tulleella omalla ajalla. Aluksi mietin, että lähtisin Ikeaan katselemaan sisustuksen uusia tuulia. Sitten hylkäsin ajatuksen. Kävin tekemässä viikonlopun ja alkuviikon ruokaostokset, ihan rauhassa. Siivoilin vähän kotona ja naputtelin yhden lasten vaatepaketin huuto.netiin myyntiin. Ja sitten menin salille. Voi, että se teki hyvää ja taas kerran mietin, että liikunta pitäisi saada säännölliseksi osaksi arkea. Valitettavan usein, se jää muiden kiireiden alle.

Olin ennen lapsia kova liikkumaan. Kävin salilla ja jumpissa 5-6 kertaa viikossa. Sen lisäksi koiran omistajana lenkillä joka päivä, säässä kuin säässä. Vielä esikoisen jälkeen sain jonkinlaista säännöllisyyttä liikuntaani, pari kertaa zumbaa ja ratsastunti kerran viikossa. Tyttöjen jälkeen alkoi alamäki. Aloitan ja lopetan, aloitan ja lopetan. Pitkittinyt flunssa tai joku syy, joka saa homman jälleen kerran leviämään.  Joulun välipäivinä nilkan venähtänyt nivelside.

Olen kuullut sanonnan, että sille on aikaa tai tekee aika, mikä on itselle tärkeää. Kyllä varmaankin näin on, mutta aina se ei helppoa ole . Asiaa eivät auta miehen epäsäännölliset iltapainoitteiset työajat.  Se että vien ja haen lapset pääsäntöisesti hoidosta. Omien harrastusten lisäksi ovat vielä ne lasten harrastukset. Esikoisen jalkapalloon liittyviä menoja voi pahimmillaan olla viitenä päivänä viikossa. Tyttöjen harrastusten lomaan voin nykyään onneksi sovitella niitä omiakin liikuntajuttuja, tannsitunnin aikana kuntosalia ja sen jälkeen yhdessä uimaan. Jumppatunnin aikana lenkille.

Kesällä ja vielä pitkälle syksyyn sain pidettyä säännöllisestä lenkkeilystä kiinni. Kevään myötä tämä pitää ehdottomasti ottaa ohjelmaan takaisin. Keväällä ja kesällä, kun voi hyvin lähteä lenkille vähän myöhempäänkin. Talvella en hirveästi halua kovin myöhään lenkkeillä,  etenkin kun parhaimmat lenkkireitit ovat valaisemattomia.




Kotijumppa olisi yksi vaihtoehto. Tässä olen ollut hiukan huono. Vaihtoehto sekin, jota pitäisi yrittää jaksaa tehdä, kun muulle treenamiselle ei ole aikaa.

Miten saatte sovitettua liikuntaa arkeen, onko se helppoa vai vaatiiko järjestelyjä ?

Nick Brandtin upeat eläinkuvat

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Talvilomalle oli tasan yksi suunnitelma. Käydä katsomassa Nick Brandtin valokuvanäyttely This Earth, A Shadow Falls, joka on esillä Salon taidemuseo Veturitallissa. Siispä aamulla hyppäsimme lasten kanssa autoon ja hurautimme kohti Saloa. Näyttely sisältää runsaat 60  mustavalkoista valokuvaa, jotka ovat kerrassaan upeita ja vaikuttavia.

   - Kuva lainattu Salon taidemuseo Veturitallin sivuilta.




 Nick Brandtin näyttely on ollut esillä kymmeninä näyttelyinä ympäri maailmaa merkittävissä gallerioissa ja museoissa vuodesta 2004. Tukholman Fotografiska Museetissa näyttely oli vuodenvaihteessa 2011-2012 ja siitä muodostui museon menestynein näyttely. Ja kuvat nähtyäni, en yhtään ihmettele asiaa.  Jos olet miettinyt Tukholman näyttelyssä käymistä ja missanut sen, niin nyt olisi mahdollisuus nähdä näyttely Salossa. Näyttely on esillä 17.5.2015 saakka, joten aikaa vierailla on vielä runsaasti.



Minulle käynti Salon Taidemuseo Veturitallissa oli ensimmäinen laatuaan. Upeiden näyttelykuvien lisäksi itse miljöö oli viehättävä ja teki vaikutuksen. Jatkossa tulen seuraamaan tarkemmin, mitä näyttelyitä museossa on esillä. Plussaa myös siitä, että alle 18 vuotiaat pääsevät näyttelyihin ilmaiseksi. Useammankaan lapsen kanssa käyminen ei siis tule kalliiksi. Aikuiselta pääsymaksu oli viisi euroa.


-Kuva lainaattu Salon taidemuseo Veturitallin sivuilta 


Nick Brandtin näyttelyn lisäksi esillä on taidemuseon tornissa luontokuvaaja Mats Anderssonin studionäyttely Intimations. Myös torni itsessään on näkemisen arvoinen, hienot vanhat tiiliseinät ja kierreportaat. Elämys sekin lapsille.

Suosittelen käymään näyttelyssä, jos se on mahdollista.  Erittäin positiivinen kokemus ja myös lapsille sopiva.  Jos olet jo käynyt, niin mitä mieltä olit ? Ja onko Salon Taidemuseo Veturitalli sinulle tuttu paikka.

Näyttelyn pohjalta jäin pohtimaan, että löytyyköhän noita upeita Nick Brandtin kuvia postereina. Saattaisin sellaisen haluta seinälle.

Kaurakeksit

tiistai 17. helmikuuta 2015

Terveiset täältä sairastuvalta. Oksennustauti on pitänyt meidän perheestä sitkeästi kiinni. Loma ei lähtenyt liikkeelle parhaissa merkeissä, mutta ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu, nyt kun tauti on meidät kaikki vuorollaan kiertänyt.

Katselin sunnuntaina sängyn pohjalla hiukan kateellisena muiden kuvia laskiaisen vietosta, kauniissa auringonpaisteessa. Lapset ja mies sentään pääsivät mäenlaskussa käymään.  Ja eilinen ulkoilu kauniissa kelissä hieman paikkasi sunnuntaita.  Illalla toinen neitonen alkoi vuorostaan oksentamaan ja tänään ollaankin vietetty sisäpäivää. Onneksi tauti on nopeasti ohimenevää sorttia. Vuorokaudessa on ollut kaikilla ohi.



Innostuin eilen myös leipomaan. Tein hieman terveellisempää herkkua eli kaurakeksejä. Tosin tästäkin ohjeesta aimo annos sokeria ja voita löytyy. Reseptin bongasin gluteenittomien kaurahiutaleiden pakkauksesta (Puuppolan Aitokaura kaurahiutaleet). Sokerin korvasin intiaanisokerilla. Hyvin maistuvat myös lapsille.

Kaurakeksit 

2 munaa 
200g sokeria (korvasin tavallisen intiaanisokerilla)
100g voita
4 dl kaurahiutaleita 
1/2 dl perunajauhoja

Munat ja sokeri vatkataan. 
Huoneenlämpöinen voi, kaurahiutaleet ja perunajauhot lisätään joukkoon.
Kahdella teelusikalla nostellaan pellille pieniä nokareita, jotka paistetaan 
heti noin 230 asteessa vaalean ruskeiksi. Annetaan jäähtyä leivinpaperin päällä. 



Ulkonäkö ei ole maailman kaunein. Keksit levisivät aika paljon paiston aikana ja ne piti leikata uudelleen muotoonsa veitsellä. Muistuttavat mielestäni enemmän näkkäriä kuin keksiä, mutta maku oli tietysti keksimäisempi. 



Viikonlopun toivotukset

perjantai 13. helmikuuta 2015

Haluaisin huokaista, että ihanaa, että on viikonloppu ja loma. Ihan en kuitenkaan vielä pysty. Kiireinen viikko takana ja ylityötunteja jokunen tullut. Tänään tullut puhelu päiväkodilta takasi sen, että huomenna on pakko piipahtaa töissä, jotta voin ensi viikon hyvillä mielin lomailla.

Ihan ei hyvissä merkeissä ala siis lastenkaan loma, kun toinen tytöistä alkoi tänään oksentamaan hoidossa. Toisaalta aika odotettua, kun isoveljellä oli tauti viime viikonloppuna. Nyt vain odotellaan, että milloin osuu omalle ja toisen neidin kohdalle. Toivottavasti ei pahemmin sotke lomakuvioita.

Kaikesta huolimatta hyvää viikonloppua ja muille loman aloitaville hyvää lomaa. 


Kurkistus tyttöjen huoneeseen

tiistai 10. helmikuuta 2015

Napsaisin viime lauantaina tyttöjen huoneesta muutaman kuvan, kun huone oli kerrankin siisti. Piti ihan kelata, että oliko isoveljen huone samassa iässä yhtä sotkuinen. Ja kyllähän se taisi olla, mutta on onneksi oppinut nyt pitämään vähän parempaa järjestystä yllä ja myös siivoamaan omat sotkunsa.Toivoa on siis tulevaisuudessa tyttöjenkin suhteen. Pitää vain kärsivällisesti jaksaa odottaa.



Muutama valkoinen Ikean laatikko puuttuu. Yhden tytöt ovat ulkoistaneet leikkimökkiin ja toinen on muuten vain kokenut kovia heidän käsittelyssään. Pitäisi käydä hakemassa Ikeasta siis laatikko täydennystä. Kuten kuvasta huomaa, niin sisustus on aika pitkälti Ikeasta. Sängyt, matto, laatikosto ja molempien tyttöjen sänkyjen yläpuolella olevat kukka valaisimet.


Tapetti on Sandbergin Talot- tapetti roosana. Laatikoston päältä löytyy minun vanha helmitauluni ja maatuskat ovat viime syksyn Pietarin tuliaiset neideille. Lipaston päältä löytyy myös muumivene. Tytöt ovat kovia muumifaneja. Pussilakanat ovat Finlaysonin muumi aiheiset.


Pehmoleluja säilytetään House Doctorin raidallisessa pyykkikorissa. Sinne mahtuu pemolelu jos toinenkin, mutta toinen vielä tarvittaisiin siitä huolimatta. Huoneen ainoa täyskorkea seinä on hieman hankala sisustuksen kannalta. Seinän keskellä on uloke eli se ei ole tasaista seinäpintaa. Ulokkeen kohdalla on valokuvataulut, viereen haaveilen Muuton vaaleanpunaisista Dotseista, johon voisi ripustaa vaikka juhlamekot näkyville.


Vaatekaappeja huoneesta ei löydy, vaan tällä hetkellä tyttöjen vaatteita säilytetään meidän makuuhuoneessa.

Synttärien juhlintaa

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Eilen vietimme tyttöjen synttärijuhlat. Ennen viikonloppua en ollut ehtinyt tehdä näiden eteen juuri mitään. Torstaina järjestelin yläkertaa ja tyttöjen huonetta, siinäpä se. Ja tyttöjen huone oli lauantai aamuun mennessä sen näköinen, että hommaan oli tartuttava uudelleen.


Tarjottavien suhteen menin tällä kertaa siitä, mistä aita on matalin. Suurimmaksi osaksi nämä olivat kaupasta ostettuja. Itse tehtyjä oli ainoastaan kakku ja suolaisena pizzaa mozzarellalla, parmankinkulla, tomaatilla ja rucolalla. Kakkupohjankin teki äitini, sillä minulla on huonoja kokemuksia täytekakkupohjien tekemisestä. Kakunkin osalta minulle siis jäi täytteen valmistus ja koristelu.






Toisaalta oli hyvä, että en ollut tarjottaviin, niin hirveästi panostanut. Esikoinen nimittäin järjesti yllättävän ohjelmanumeron heti synttäreiden aluksi, kun mr. George tuli kylään. Onneksi heti juhlien alussa, niin saatiin poika eristettyä omaan huoneeseen lepäämään. Pitää nyt toivoa, että kukaan vieraista ei tautia saa. Tästä johtuen, ne kaupasta ostetut syötävät tuntuivat maistuvan vieraille itse valmistettuja paremmin.


Kaikesta sählingistä huolimatta juhlat saatiin pidettyä. Päivänsankarit olivat tyytyväisiä juhliin ja lahjoihin. Kakku maistui hyvältä, vaikka ulkonäkö ei niin hieno olekaan. Kadehdin hieman äitejä,  jotka loihtivat upeita kakkkuja lastenjuhliin. Itse en valitettavasti tähän kastiin kuulu. Mutta tärkeintä lienee, että maku on kohdillaan. Ei se miltä kakku näyttää.


Tytöillä on tällä hetkellä menossa tyttölapsille hyvin tavanomainen prinsessavaihe. Onneksi kaikkien vaatteiden ei tarvitse olla vaaleanpunaista. Riittää, että on kimalletta, tylliä sekä heiluvia helmoja. Juhlien teemana oli siis prinsessamaisuus, mikä näkyi tarjottavissa. Kakku oli koristeltu vaaleanpunaisin vaahtokarkein. Vaahtokarkkeja oli myös muuten tarjolla sekä prinsessa keksejä ja suukkoja. Ohjelmanumerona lapsille oli korujen askartelua. Lahjatkin pyörivät pitkälle prinsessa teeman ympärillä.

Nopea lounas

torstai 5. helmikuuta 2015

Minulla on mahdollisuus tehdä pari päivää etätöitä viikossa. Helpottaa arkea ihan hirveästi, kun näinä päivinä ei mene tuntia työmatkoihin. Etätyöpäivät ovat valikoituneet esikoisen koulun jakotuntien  sekä lasten harrastuspäivien mukaan. Ekaluokkalaisen ei tarvitse lähteä yksin kouluun ja aikasäästö illasta mahdollistaa sen, että ehdimme jotakuinkin ajoissa harrastuksiin ja syömäänkin tätä ennen.


Yksi etäpäivien lempiluonaani on munakas purjolla ja tomaatilla sekä ripauksella suolaa. Joskus saatan heittää sekaan myös juustoa, mutta harvemmin kuitenkin. Kerran näitä aineksia sattui olemaan jääkaapissa ja päätin kokeilla yhdistelmää. Siitä lähtien olen aina tehnyt munakkaani tälla yhdistelmällä. Lapset eivät paremmin välitä kananmunasta paistetussa muodossa, niin tästä on tullut etätyöpäivieni vakiolounas. Ellei jääkaapissa ole tähteitä edelliseltä päivältä, valmistan aina tätä.  Ei tarvita kuin vähän pilkkomista ja sitten ainekset hautuvat pannulla miedolla lämmöllä lähestulkoon itsekseen. Lisukkeeksi vielä salaattia ja ateria valmis.



Suosittelen kokeilemaan.

Neidit tänään neljä vuotta

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Neljä vuotta sitten minusta tuli kahden pienen prinsessan. Kuten muutama poustaus sitten mainitisin, tuplaraskaus oli aluksi pieni shokki. Aika pian ajatukseen kuitenkin sopeutui. Harmillisesti vain raskaus muuttui puolessa välissä menettämisen peloksi. Kävin ultrassa parin viikon välein ja lopulta viikon välein.



Rakenneultrassa todettiin sikiöiden välillä merkittävä painoero ja koska kyseessä oli identtiset kaksoset diagnoosina oli TTTS (Fetofetaalinen transfuusio-oireyhtymä (FFTO).  TTTS tarkoittaa  monokoriaalisissa monikkoraskauksissa esiintyvää verenkiertohäiriötä sikiöiden välillä. Monokoriaalisessa raskaudessa, jossa lapset ovat aina identtisiä sikiöillä on yhteinen suonikalvo ja istukka. Oireyhtymä aiheutuu jaettuun istukkaan kasvavista yhdysverisuonista sisarusten verenkiertojen välille. Riippuen yhdyssuonten määrästä, tyypistä ja suunnasta, yhdistynyt verenkierto voi johtaa epäsuhtaiseen veren virtaukseen sikiöstä (luovuttaja) toiseen (saaja). Hoitamattomana oireyhtymä on sikiöille erittäin vaarallinen ja vakava TTTS johtaa kuolemaan 60–100 % todennäköisyydellä.



Meidän onneksemme tytöille ei missään vaiheessa kehittynyt vakavaa taudinkuvaa ja he syntyivät raskausviikolla 36+1, viikkoihin nähden  molemmat olivat kuitenkin pienikokoisia. Toinen n.2200g ja toinen 1700g, Pituutta tytöillä oli 42cm ja 38cm. molemmat olivat syntyessään parempivointisia kuin odotettiin. Neiti A oli vastasyntyneiden teho-osastolla neljä päivää ja kotiutui näin ollen aikaisemmin kuin siskonsa. Neiti B oli sairaalassa aika tarkalleen pari viikkoa. Hänellä oli pienen kokonsa takia ongelmia syömisen sekä lämmön säätelyn kanssa .



Tyttöjen kokoero ei ole pienentynyt syntymän jälkeen, vaan se on kasvanut. Tällä hetkellä eroa painossa on reilut pari kiloa ja pituudessa viisi senttimetriä. Vaikka he ovat identtisiä, heidät on kokoeron takia suhteellisen helppoa tunnistaa vieraammankin ihmisen. Ja tällä hetkellä myös hiusten pituudesta,  silla toinen tytöistä päätti leikkiä parturia ja nipsaisi hiuksensa ihan lyhyiksi. Siinä oli oikealla kampaajalla tekemistä, että sai hiukista edes jotenkin säällisen näköiset.


Olen viime aikoina miettinyt, että TTTS ehkä kuitenkin jätti jälkensä pienempään neitokaiseen. Hänellä on ollut yhtä sun toista pientä ongelmaa tässä vuosien varrella. Neljän kuukauden iässä leikattiin nivustyrä. Viime vuoden loppupuolella alkoi vatsaongelmat, jonka takia hänet tähystettiin nyt tämän vuoden puolella. Nyt odottelemme lopullista diagnoosia, että onko kyseessä colitis ulcerosa vai chronin tauti. Sairaala on siis vuosien varrella tullut tutuksi. Siitä huolimatta hän on iloinen ja erittäin sisukas tyttö, pärjääjä.  Toinen on päässyt vähemmällä vaivalla. Kerran on laitettu putket korviin. Hän on se kaksikon huolehtija ja selvästi pitää huolta siskostaan.



Varsinaiset synttärijuhlat pidämme vasta viikonloppuna. Tänään tytöt veivät päiväkotiin vähän herkkuja synttäreiden kunniaksi. Siellä oli laulettu onnittelulaulut ja lahjaksi olivat saaneet tikkarit sekä kortin. Kotona onnittelulaulut ja meiltä lahjat ja vähän pientä herkuttelua.

Winterwonderland

tiistai 3. helmikuuta 2015

Täällä etelässäkin saatiin viime yönä lunta ja voi, että luonto näyttää kauniilta. Kyllä lumi aina loskan ja vesisateen voittaa. Pidän siitä, että vuodenajat erottuvat selvästi toisistaan. Valitettavan usein vain näillä leveysasteilla syksy ja talvi eivät hirveästi eroa toisistaan. Pari viimeistä talvea ovat olleet tällaisia, muutaman runsaslumisemman talven jälkeen. Tiedän, että jossain muualla sitä lunta on jo ihan riittämiin eikä enää tiedetä, että mihin sitä lykkisi, kun taivaalta tulee koko ajan lisää. 


Itse toivon, että nämä säät kestäisivät hetken. Ehtisimme harrastaa lasten kanssa talviurheilulajeja. Isoin on koulun kanssa käynyt luistelemassa, mutta tytöistä vain toinen on kerran ehtinyt luonnon jäälle luistelemaan. Toisella sekin kerta jäi väliin sairastelun takia.

Kaksosten päivä

maanantai 2. helmikuuta 2015

Follow my blog with Bloglovin Tänään 2.2 vietetään kaksosten päivää. Minulla on ollut onni ja rikkaus olla kaksosten äiti  kaksi päivää vajaa neljä vuotta.  Vuodet eivät ole olleet helppoja, mutta siitä huolimatta en vaihtaisi päivääkään pois.



Sain kuulla odottavani kaksosia alkuraskauden ultrassa. Aluksi uutinen oli pienoinen shokki.  Esikoinen oli todella huono nukkuja. Poika ei nukkunut yöllä eikä päivällä. Elin puolitoista vuotta ihan sumussa. Tähän peilaten ajattelin, että miten selviän hengissä kaksosista, jos he ovat samanlaisia kuin isoveljensä. Tämä pelko osoittautui onneksi turhaksi, sillä tytöt nukkuivat hyvin ja olivat muutenkin helppoja vauvoja. Näistä vuosista tuo vauvavuosi on ollut kaikkein helpoin. Sen jälkeen, kun tytöt saivat omat jalat alleen, ei vaarallisilta tilanteilta, sotkuilta, kuhmuilta ja yllätyksiltä olla vältytty. Hiljalleen elämä helpottaa, mutta edelleen silmät saisivat olla myös selässä. Julkisilla paikoilla liikkuminen onnistuu jo suhteellisen hyvin. Olenpa jopa uskaltanut heidän kanssaan yksin uimahalliin eikä se niin paha kokemus ollut, vaikka hieman aluksi pelotti.





On ollut ihanaa seurata kaksosten keskinäistä suhdetta. Se on kuitenkin erilainen kuin suhde isoveljeen. Toisesta huolehtiminen on jotain aivan uskomatonta. Tytöt ovat samassa päiväkotiryhmässä ja jos toinen ei jostain syystä ole paikalla, on toinen ihan eksyksissä. Osaavat neidit myös tapella, ihan kuin muutkin sisarukset keskenään. Siitäkin huolimatta sisko on paras leikkikaveri ja  vielä tällä hetkellä muiden kavereiden on hankala tähän väliin kiilata. Aika näyttää, miten jatkossa käy.





Elämä kaksosten äitinä on tuplasti iloa, tuplasti surua ja tuplasti harmaita hiuksia. Ja tuplasti etuoikeuttettua.