Aktiivinen sunnuntai

Sunnuntai on meillä harrastuspäivä. Tytöillä on päivällä tanssitunti ja isoveljellä illalla jalkapalloharjoitukset. Olen ottanut tavaksi käydä neitien tanssitunnin aikana itse kuntosalilla ja sen jälkeen olemme monesti menneet vielä uimaan.

Viime viikolla lähdimme heti aamusta liikenteeseen, sillä olimme sopineet treffit tuttavaperheen kanssa sisäleikkipuistoon. Tällä kertaa suuntasimme Salon Namilaan, joka oli sitten viime käynnin jälkeen kovasti uudistunut. Sijainti on nyt keskustan tuntumassa, kun paikka aikaisemmin oli aika sivustalla teollisuusalueella.  Hinnat olivat tippuneet ja typerästä aikuisten sisäänpääsymaksusta oli luovuttu. Niinä muutamina kertoina, kun aikaisemmin olemme Namilassa  käyneet, siellä oli aika hiljaista. Parannukset konseptissa näkyivät selvästi lisääntyneenä asiakasmääränä, sillä vilinää ja vilskettä riitti.

 

Aamupäivä vierähti rattoisasti ja nopeasti. Lounaan söimme tuolla ja sen hinta oli kohtuullinen. Eihän ruoka mitään terveellistä tai gourmet ruokaa ollut, mutta epäterveellinen mättö silloin tällöin tuskin maata kaataa. 

 

Leikkipuistosta suuntasimme suoraan tyttöjen tanssitunnille. Itse menin kuntosalille siksi aikaa. Tunnin loputtua menimme koko perheen voimin uimaan. Siinä vaiheessa alkoikin olla kivan väsynyt olo ja itse olin ihan valmis rojahtamaan päivällisen jälkeen sohvalle lepäämään. Isoveli lähti vielä jalkapalloharkkoihin. Sillä aikaa me tyttöjen kesken makailimme lattialla ja katsoimme Risto Räppääjää ja liukasta Lennarttia.

Poika olisi vielä jalkapalloharjoitusten jälkeen halunnut lenkille. Lenkin sijasta päädyimme pelaamaan pitkästä aikaa Xbox Kineticin urheilupelejä. Muutama tiukka tennismatsi ja lasketteluskaba käytiin siis poikasen kanssa. Neidit innoistuivat värittämään uusia hienoja prinsessa kirjojaan.

Liikunnan sovittaminen arkeen

Tänään sain yllättäen aikaa ihan vain itselleni, kun mummi ja pappa ottivat lapset luokseen yökylään. Kiva yllätys, etenkin kun loma ei ole mennyt ihan parhaissa merkeissä. Vatsatauti sekoitti pakkaa ihan kunnolla, etenkin meidän toisen neitimme osalta. Hänellä todettiin pari viikkoa sitten haavainen paksusuolentulehdus, colitus ulcerosa. Tauti on ärhäkkänä ja lääkitys ei  ole vielä ehtinyt kunnolla  vaikuttaa. Vatsatauti ei todellakaan tehnyt valmiiksi ärtyneelle suolelle hyvää ja tämä on tuonut todella rikkonaisia öitä meille. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin väsynyt, ehkä silloin, kun lapset olivat vauvoja.

Mitä sitten tein yllättäen tulleella omalla ajalla. Aluksi mietin, että lähtisin Ikeaan katselemaan sisustuksen uusia tuulia. Sitten hylkäsin ajatuksen. Kävin tekemässä viikonlopun ja alkuviikon ruokaostokset, ihan rauhassa. Siivoilin vähän kotona ja naputtelin yhden lasten vaatepaketin huuto.netiin myyntiin. Ja sitten menin salille. Voi, että se teki hyvää ja taas kerran mietin, että liikunta pitäisi saada säännölliseksi osaksi arkea. Valitettavan usein, se jää muiden kiireiden alle.

Olin ennen lapsia kova liikkumaan. Kävin salilla ja jumpissa 5-6 kertaa viikossa. Sen lisäksi koiran omistajana lenkillä joka päivä, säässä kuin säässä. Vielä esikoisen jälkeen sain jonkinlaista säännöllisyyttä liikuntaani, pari kertaa zumbaa ja ratsastunti kerran viikossa. Tyttöjen jälkeen alkoi alamäki. Aloitan ja lopetan, aloitan ja lopetan. Pitkittinyt flunssa tai joku syy, joka saa homman jälleen kerran leviämään.  Joulun välipäivinä nilkan venähtänyt nivelside.

Olen kuullut sanonnan, että sille on aikaa tai tekee aika, mikä on itselle tärkeää. Kyllä varmaankin näin on, mutta aina se ei helppoa ole . Asiaa eivät auta miehen epäsäännölliset iltapainoitteiset työajat.  Se että vien ja haen lapset pääsäntöisesti hoidosta. Omien harrastusten lisäksi ovat vielä ne lasten harrastukset. Esikoisen jalkapalloon liittyviä menoja voi pahimmillaan olla viitenä päivänä viikossa. Tyttöjen harrastusten lomaan voin nykyään onneksi sovitella niitä omiakin liikuntajuttuja, tannsitunnin aikana kuntosalia ja sen jälkeen yhdessä uimaan. Jumppatunnin aikana lenkille.

Kesällä ja vielä pitkälle syksyyn sain pidettyä säännöllisestä lenkkeilystä kiinni. Kevään myötä tämä pitää ehdottomasti ottaa ohjelmaan takaisin. Keväällä ja kesällä, kun voi hyvin lähteä lenkille vähän myöhempäänkin. Talvella en hirveästi halua kovin myöhään lenkkeillä,  etenkin kun parhaimmat lenkkireitit ovat valaisemattomia.

Kotijumppa olisi yksi vaihtoehto. Tässä olen ollut hiukan huono. Vaihtoehto sekin, jota pitäisi yrittää jaksaa tehdä, kun muulle treenamiselle ei ole aikaa.

Miten saatte sovitettua liikuntaa arkeen, onko se helppoa vai vaatiiko järjestelyjä ?