Kaikki muumit laaksossa,mutta Haisuli hukassa

Kesän odotetuin reissu tyttöjen osalta tehtiin viime viikolla. Monta kertaa sen perään oli kyselty, mutta aikaisemmin ei millään vain ollut ehtinyt. Mielelläni olisin kyllä mennyt jo kesäkuussa, ihan pienempien ruuhkien takia. Heinäkuussa paikka vaan on ihan täynnä väkeä ja silmät saisi olla selässäkin, ettei lapsi siihen ruuhkaan häviä. Yksin ei olisi mitään asiaa ollut, onneksi oli mummo mukana. Ideaalein tilanne olisi ollut, jos olisi ollut vielä kolmaskin aikuinen isoimman seuraksi. Nyt piti mennä hieman pikkusiskojen tahtiin ja heidän kiinnostuksen kohteiden mukaan.

Haisulia etsittiin toisen neidin toimesta pitkään ja hartaasti, mutta sitä ei sitten löytynyt mistään. Muumilaakson poliisikin käveli melko toimettoman oloisena, joten minne lie tuo musta karvainen otus hävinnyt. Ne rakkaimmat muumit ja Nipsu kuitenkin löytyivät sekä noita kera Aliisan, joten reissu varmaan täytti odotukset erittäin hyvin.

 

Muumilaakso jakaa varmaan mielipiteitä puolesta ja vastaan sen suhteen, saako siellä rahalle vastinetta. Keskustelupalstoilla olen näihin kannanottoihin välillä törmännyt (tunnustan siis näitä kurkkivani ajoittain). Tätä aloin taas miettimään itsekin, kun lippujen hinnat joka vuosi nuosevat ja nousevat. Viime vuodesta oli tullut kaksi euroa lisää lipuille hintaa. Mieheni on aina ollut sitä mieltä, että paikka on melkoista rahastusta ja konsepti naurettavan yksinkertainen hintaansa nähden. Samaan sarjaan voi lukea varmaan Väskin seikkailusaaren, jossa kävimme esikoisen kanssa viime vuonna ensimmäisen kerran. Seikkailuratoja, eläimiä ja ostetut makkaratkin sai paistaa itse. Passiivisemmalle lapselle varmaan ei kovinkaan mieluinen paikka, mutta meidän aktiiviselle pojalle erittäin mieluinen. Kalliokiipeilyt, jousipyssyllä ampumiset, merirosvolaivan naputtelu puurimoista ja jopa uiminen savusaunoineen oli iso hitti ja näitä muistellaan edelleen. 

Kalliita ovat myöskin huvipuistot härveleineen. Ja näidenkin nousevista hinnoista tulee narinaa tasaisin väliajoin. Harvemmin kuitenkin puidaan sitä, että saako näissä vastinetta rahoilleen. Ehkä laitteet ja härvelit nähdään hienompana, kuin muumien halaukset tai eläinten silittely tai merirosvolaivojen rakentelu. Itselle vierailu ruuhkaisessa muumiamaailmassa ei ehkä ole se nautinnollisin kokemus, mutta niin kauan kuin lapset siitä nauttivat niin se sen on arvoista. Meillä näitä muistellaan vielä vuodenkin päästä vierailusta, joten ne ovat silloin olleet lapselle merkittäviä kokemuksia. Jättäneet hänelle mieluisen muistijäljen ja näin olleet ehdottomasti hintansa arvoisia. Ja jos vaan mahdollista, niin vierailu heinäkuun ulkopuolella erittäin suositeltavaa. On silloin vanhemmallekin huomattavasti mukavampi kokemus.

Mitä ajatuksia Muumilaakso kohteena sinussa herättää ? Onko paikka rahastusta vai kiva elämys lapselle ja näin hintansa arvoinen ? 

Tukholma ja Junibacken

Viikonloppuna olimme perheen kanssa päivä Tukholmassa risteilyllä. Tukholma on yksi lempikaunpungeistani. Mielelläni olisin viettänyt siellä useammankin päivän ihailemassa vesistön ympäröimää kaupunkikuvaa, vanhoja kauniita rakennuksia ja lukemattomia kivoja nähtävyyksiä. Ja tietysti kaupoillakin olisi voinut pistäytyä, jos aikaa olisi ollut enemmän käytettävissä.

Rajallisen ajan ja lasten kanssa liikkuessa valitsimme päivän käyntikohteeksi Junibackenin. Junibacken on varmaan monelle lapsiperheelle tuttu paikka. Meille tämä oli toinen kerta tuolla.  Junibacken sijaitsee Djurgårdenin saarella, josta löytyy myös monia muita nähtävyyksiä kuten Vaasamuseet, Nordiska museet, Grönalundin huvipuisto ja Skansenin ulkoilmapuisto. Siljan terminaalista Djurgårdenille pääsee mm. laivabussilla kätevästi. Me käytimme menomatkalla bussia, mutta satamaan takaisin ajoimme taksilla, sillä tytöt alkoivat olla sen verran väsyneitä ja seuraavan bussin tuloon ihan liian paljon aikaa.

Junibacken on Astrid Lindgrenin kirjoihin perustuva satutalo lapsille. Siellä voi kokea monista Astridin kirjoista tuttuja ympäristöjä. On Vaahteramäen Eemeliä, Katto Kassista, Ronja Ryövärintytärtä ja Peppi Pitkätossun Huvikumpua. Nähtävää ja koettavaa riittää. Etenkin paikan satujuna on elämys, niin pienille kuin isoillekin matkustajille. Satujuna lähtee Vimmerbyn asemalta ja vie suurenmoiselle matkalle Astrid Lindgrenin kertomuksiin. Matka alkaa Marikin luota ja jatkuu Vaahteramäen Eemelin luokse, jossa Eemeli on nostanut pikkusisko Iidan lipputankoon. Tämän jälkeen lennetään Katto-Kassisena taivaan yllä, kutitustataan Pekka Peukaloisen kokoiseksi ja siirrytään Ronja Ryövärintyttären metsään. Matka päättyy Nangijalaan Leijonamielen veljesten luokse. Satujunan jälkeen on Peppi Pitkätossun huvikumpu, jossa pääsee laskemaan liukumäkeä, kokeilemaan Pepin vaatteita ja ratsastamaan vaikka Pikku Ukolla.

Satumaailman lisäksi Junibackenista löytyy ravintola ja kirjakauppa.  Tällä kertaa emme ostaneet mitään, mutta aikaisemmalta reissulta ostimme Melukylän lapset kirjan. Kirjoja löytyy myös jonkin verran suomeksi. Sesonkiaikana kannattaa varautua jonottamaan Satujunaan jonkin aikaa. Viime viikonloppuna Junibackenilla sattui olemaan Lasten kulttuurifestivaalit, joten ihmisiä riitti vilinäksi asti ja jonottamaan jouduimme jonkin verran. Lisäksi piha-alueella oli extra ohjelmaa lapsille mm. sirkustaiteilua. Jos et ole vielä käynyt Junibackenilla, niin suosittelen ehdottamasti kohdetta.

Onko sinulla suositella jotain kohdetta Tukholmassa, jossa kannattaisi käydä ? Etenkin lapsille sopivista paikoista otetaan mielellään vinkkejä vastaan, sillä seuraavalla reissulla voisi suunnistaa johonkin muuhun paikkaan vaihtelun vuoksi.

Vähän spesiaalimpi aamupala

Mies täytti tänään vuosia. Pyöreät 40 vuotta. Niin se aika menee ja itselläkin päivät kolmosella alkavalla ikänumerolla käyvät vähiin. Voisin kirjoittaa pitkät pätkät ikäkriisistä, mutta taidan säästää sen myöhemmäksi.

Synttäreiden kunniaksi meillä oli tänään hieman spesiaalimpi aamupala. Kaurapuuron ja smoothien tilalla oli hedelmäsalaattia, croisantteja, tuulihattuja yms. herkkuja. Kerrahan sitä vain neljäkymmentä täytetään, joten kaloreita ei tänä päivänä lasketa.

Tänään oli etua siitä, että teen lyhennettyä kuuden tunnin työpäivää. Oli aikaa valmistella erikoisaamiainen ja syödä se ilman kiirettä. Mies ja tytöt viettivätkin kotona lomapäivää, kun itse suuntasin yhdeksäksi töihin ja esikoinen kouluun.

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivottelen hyvää sekä rentouttavaa viikonloppua.