Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt

Tämän vuoden syyslomaa olemme viettäneet ihan kotiympyröissä. Ja välillä tämäkin tuntuu, ihan kivalta. Kolme edellistä syyslomaa, kun on tullut oltua reissun päällä.

Sitä on tullut ajatelleeksi, että tällaisella lyhyemmällä lomalla, lomamoodiin pääsee paremmin, kun irtautuu täysin kotiympyröistä. Mutta kyllä irtautuminen on ihan kotonakin onnistunut, eikä työt ole olleet pätkääkään mielessä. Tietysti kotona on aina normaalit kotiaskareet ja täytyy myöntää, että myös niitä arjen kiireen keskellä syrjään työnnettyjä rästihommia on tullut loman aikana tehtyä. Kaikesta tästä huolimatta loma on kuitenkin tuntunut lomalta ja ihanaa, kun on saanut edistettyä asioita, joihin ei normaalisti juurikaan jää aikaa. Vähemmän siis mieltä kuormittavia asioita mielen päällä, kun normaali arki taas ensi viikolla alkaa.

Joskus lapsilla ei ole suuria toiveita tekemisen suhteen. Tyttöjen isoin toive oli eväsretki lähimetsään. Muistan vielä sen ajan, kun ykkönenkin innostui pienistä asioista. Juurikin metsäretkistä ja museokäynneistä. Tulevan teini-iän kolkutellessa nurkan takana, alkavat nämä pienet aktiviteetit aiheuttaa enemmän nurinaa kuin innostusta. Yhden mielestä tylsää, kolmen muun mielestä ihanaa ja piristävää.

Pitää siis muistaa nyt nauttia, kun on vielä kaksi sen ikäistä lasta, jotka innostuvat pienistä asioista.  Metsistä ja eväsretkistä, majan rakentamisesta ja vain luonnon ihmeiden ihmettelystä.

Vaikka muistankin omilta teinivuosilta, että omien vanhempien Lappi innostus oli tylsintä mitä saattoi tietää ja vanhemmat oli niin eri vuosisadalta sekä noloja, niin kyllä se aavistuksen kirpaisee nyt itseä, kun tietää oman lapsen menevän kiitolaukan lailla tätä vaihetta kohti. Ehkä se jotenkin kuuluu automaationa, että nuori halveksii juurikin niitä asioita, jotka vanhemmalle ovat tärkeitä. On osa välttämätöntä itsenäistymisprosessia, jossa aletaan irrottautua omista vanhemmista ja valmistautua omaan itsenäiseen elämään.

Ja kun tarpeeksi kauan elää, alkaa sitten taas kiinnostua ihan niistä samoista asioista, joista omat vanhammat olivat aikoinaan innoissaan. Omissa haaveissa, kun ruskavaellus Lappiin.

-Kirsi 

Summer Bucket list

Toukokuun viimeistä päivää viedään eli kalenterinkin mukaan aletaan olla virallisesti kesässä. Koululaisella on pari hassua päivää jäljellä ja tytöillä kesäloma alkaa jo tämän päivän jälkeen. Toukokuu on säiden puolesta ollut ihana lupaus kesästä. Toivottavasti säät jatkuvat suosiollisena tästäkin eteenpäin.

Kesällä haluaisin:

Syödä tuoreita mansikoita ja herneitä. Paljon.

Herkutella kioskista ostetulla jäätelötötteröllä.

Kävellä paljain varpain nurmikolla

Antaa lämpimän kesäsateen kastella itseni pihalla ja antaa veden virrata kasvoilla. 

Grillata paljon.

Käydä lasten kanssa Muumimaailmassa ja Väskin seikkailusaarella.

Käydä Matildendahlin ruukkikylässä.

Käydä Tukholmassa ( Tämä totetutuu, sillä reissu jo varattu )

Kylpeä ulkosaunassa

Uida

Nauttia lämpimistä kesäilloista ja kuunnella heinäsirkkojen siritystä sekä linnun laulua.

Käydä Luostarimäen käsityöläismuseossa

Käydä lasten kanssa Seikkailupuistossa ja liikennepuistossa.

Tehdä mustikkapiirakkaa tuoreista mustikoista. 


Siinäpä niitä. Muutamia toiveita kesälle. 

Maistuvaa kasvisruokaa?

Ihanaa heltatorstaita. Eilinen keskiviikko oli vähän kuin etukäteis äitienpäivä, kun pääsin aamusta asti valmiiseen pöytään eikä tarvinnut itse miettiä saatikka laittaa ruokaa. Tällaista harvoin tapahtuu. Aamulla oli äitien aamupala päiväkodilla, lounas tuli syötyä lounasravintolassa ja illalla menimme työkavereiden kanssa syömään sekä juhlistamaan rankan työputken päättymistä.

Ihanaa oli siis kerrankin päästä valmiiseen pöytään, etenkin kun ruokien miettiminen on taas viime aikoina tuottanut harmaita hiuksia. Koko kevät, kun on tulllut tehtyä niitä tuttuja ja turvallisia vaihtoehtoja ja nyt ne alkavat tulla pikku hiljaa kaikkien korvista ulos, mutta uusien ja maistuvien ruokavaihtoehtojen löytäminenkään ei ole ollut mikään helppo nakki.

Lisäksi haluaisin pitää ainakin yhden kasvisruokapäivän viikossa. Etenkin sen jälkeen, kun kuulin, että suomalaisten ylikulutuspäivä eli päivä,jona ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon biokapasiteetin, eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä meni jo huhtikuun 13.päivä. Koko maapallon osalta tämä päivä on elokuun puolen välin tienoilla. Jos kaikki siis eläisivät, kuten me suomalaiset, tarvitsisimme kolme maapalloa. Aika hurjaa. Ja lapsille ja mahdollisille lapsenlapsille toivoisi, että luonto säilyisi mahdollisimman elinvoimaisena ja monimuotoisena.

Omalla kohdalla isoin ongelma kasvisruoan kanssa on, että olen äärettömän surkea laittamaan maistuvia kasvisaterioita. Itse pidän sosekeitoista, mutta kukaan kolmesta lapsesta ei näistä pidä, vaikka monesti olen kuullut, että sosekeitot ovat lasten suosikkeja. No eivät ole kyllä meidän lasten. Kasvispihveissä maku jää valjuksi. Kai tämäkin vaatii harjoitusta, mutta näillä tämänhetkisillä taidoilla se yhdenkin kasvisruokapäivän pitäminen viikossa on kyllä melko haasteellista. Täysin kasvisruokavaliolle minua tuskin koskaan saa, sillä pidän ihan liian paljon lihasta, mutta mielelläni sen kulutusta pienennän ja yritän valita jatkossa niitä vähiten luontoa kuormittavia vaihtoehtoja. Eli ei naudanjauhelihaa joka toinen tai kolmas päivä.

 
Raakojen kasvisten kanssa meillä ei ole onneksi ollut ikinä ongelmia. Tuoresalaatit, porkkanat, paprikat, tomaatit, kurkut ja jopa kaalitkin uppoavat lapsille hyvin.

Yksi helppo kasvisruoka, jota ei ole tullut tehtyä ikuisuuksiin, minulle muistui mieleen tässä maailmantuskassani. Kesäkeitto. Keitto, johon voi oikeastaan heittää juurikin niitä vihanneksia, joista sattuu itse pitämään.  Koska olen ihminen joka tykkää kangistua kaavoihin, laitan yleensä omaan kesäkeittooni aina samoja raaka-aineita. Nämä eivät ole kaikilta osin ole niitä perinteisimpiä.

 Kesäkeitto minun tapaan:

•  porkkanoita, perunoita, kukkakaalia ja herkkusieniä 
•  mausteita oman maun mukaan, itse käytän lähinnä suolaa ja mausteliemi kuutioita
•  kermaa
•  vettä

Pilko kasvikset, laita veteen ja keitä niin kauan kuin ne ovat kypsiä. Lisää lopuksi kerma ja kiehauta. Mausta. Jos käytät liemikuutioita, niin lisää ne heti alussa samalla kun kasvikset. 

Nauti mieluiten tuoreiden sämpylöiden kanssa, mutta myös tavallinen leipä maistuu keiton kanssa.

Liebster award tunnustus

Liebster award- tunnustusten tarkoituksena on tuoda uudet ja tuoreet blogit esille, 

         sekä saada näkyvyyttä pienille blogeille.

 

Sain Belle semaine-blogin Johannalta tämän tunnustuksen. Kiitos sinulle kovasti tästä. Belle semaine blogista löydät aikuiseen makuun sopivia päivänasu juttuja sekä myös sisustusta ja perhe-elämää. Blogiin pääset tutustumaan täällä.

Säännöt:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinun nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkitä  Liebster Award -tunnustuksen saava blogi, jolla on alle 200 lukijaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Tunnustuksen saavat seuraavat blogit: 

 

Pilvi valkoinen 

Arkilove 

 

Motivaationurkka 

 

Markanpilkkuja 

 

Purppuravilla 

 

 
1. Millainen blogi sinulla on? Onko blogisi muuttunut matkan varrella? 

 

Perhepainoitteinen lifestyleblogi. Olen kirjoittanut blogia vajaan vuoden ja mielestäni sisältö on melko samanlaista ollut alusta asti.

 

2. Mikä on parasta blogissasi?

 

Lukijat. Ilman teitä tätä olisi todella tylsää tehdä. Ilman lukijoita tämä olisi vähän kuin päiväkirjaa kirjoittaisi tai sitten reseptivihko itselle ruokaohjeiden osalta. Toivottavasti saatte täältä vinkkejä itsellenne. 

 

3. Mitä haluaisit blogissasi kehittää?

 

Ulkoasu voisi olla yksi kehityskohde. Sille ei vain oikein ole aikaa pahemmin ollut  ja muutenkaan tuo koodauspuoli ei ole niin hyvin hallussa, että olisin ainakaan vielä jaksanut alkaa tehdä asialle jotain. 

 

4. Millaisen neuvon antaisit aloittelevalle bloggaajalle?

 

Ole oma itsesi. Kirjoita asioista, jotka kiinnostuvat sinua. Älä yritä väkisin tehdä postauksia, jos tuntuu, että mitään ei ole mielessä. Välillä tuntuu, että ei keksi mitään kirjoitettavaa ja tosinaan taas on runsaudenpula. Itse menen hyvin pitkälle fiiliksen ja ajan mukaan. 

 

5. Mikä olisi unelma-ammattisi?

 

Minulla on elämän aikana ollut monta unelma-ammattia. Tällä iällä kaikki niistä eivät olisi kovinkaan realistisa. Olen haaveillut lääkärin ja eläinlääkärin ammateista, mutta taidan olla liian verikammoinen sekä vanha molempiin. Joskus olen myös halunnut olla valokuvaaja ja siihen ei taida ihan taidot tai taiteellinen silmä riittää. Onhan näitä. 

 

6. Paras tapasi rentoutua?

 

Liikunta. Pitkä kävelylenkki luonnossa erityisesti tai sitten kunnon salikäynti tai hikijumppa. 

 

7. Mistä haaveilet tällä hetkellä?

 

Aurinkolomasta perheen kanssa. 

 

8. Paras vuodenaika?

 

Kyllä se kesä on. Kesän lapsi mä oon ja jne. Pidän kyllä kaikista vuodenajoista ja Suomen neljä vuoden aikaa ovat mielestäni todellinen rikkaus. Tosin näillä eteläisillä leveysasteilla kaikki vuodenajat eivät aina ihan toteudu. Talvi on taas parina vuonna ollut pahasti hukassa. 

 

9. Oletko jo miettinyt/ostanut joululahjoja?

 

Tunnustaudun mattimyöhäiseksi näissä lahja-asioissa. Tosin hieman olen miettinyt lahjoja, sillä tämän syksyisen neulonta innostuksen myötä aion toteuttaa ainkin yhden itse tehdyn lahjan. Äidilleni ajattelin tehdä kaulahuivin. 

 

10. Paras lahja, jonka olet koskaan saanut?

 

Kyllä se on lapset. 

 

11.Mistä sait innostuksen perustaa oman blogin?

 

Yritin aloittaa blogin, kun tytöt olivat vielä vauvoja. No asia ei edennyt alkua pidemmälle, sillä hommaan ei vaan ollut aikaa. Nyt ajattelin, että aika on kypsä ja aikaa tällekin hommalle saattaisi löytyä. Lisäksi pidän valokuvien ottamisesta, joten sekin oli yksi syy blogin aloitukseen. Tätä hommaa tehdessä, olen huomannut, että pidän myös kirjoittamisesta. 

 

Koska kysymykset olivat hyvät ja en jaksa keksiä uusia, niin pidetään edelleen samat kysymykset. 

Makrotex: Tärkeä

Minulle tärkeitä ovat perusasiat: terveys, toimeentulo, katto pään päällä. Maslowin tarvehierarkia on aika osuva. Perustarpeiden täyttyminen on pohja muiden tarpeiden synnylle. Ihminen, jolla ei ole rahaa ruokaan tai kattoa pään päälle, tuskin pitää kovin tärkeänä ulkomaan matkoja, uusimman muodin mukaisia vaatteita tai sisustuksen uusia trendejä.

Tämän takia muistan ainakin ajoittain olla kiitollinen, että pystyn toteuttamaan myös muita itselle tärkeitä asioita.  Harrastamaan, matkustamaan, käymään teatterissa ja elokuvissa sekä sisustamaan kotia, joka on oma. Lisäksi pystyn tarjoamaan elämyksiä ja mahdollisuuksia myös lapsille.  Kaikki eivät ole välttämättä toteutettavissa heti, mutta pidemmällä tähtäimellä ja aikavälillä kuitenkin. 

Ja lapset. He ovat ne tärkeimmät ja rakkaimmat. Iloinen ja kiitollinen kaikista kolmesta.

Muille tärkeitä asioita pääset kurkkimaan Pienen Linnun-blogista.

Kiireinen arki

Viime viikko ei todellakaan lukeutunut perinteisiin arkiviikkoihin, vaikka sitä normiarkeakin pyykinpesuineen, harkkoineen yms. mahtui mukaan. Oli sairaalareissua tiputuksineen, yllättävää omaa aikaa arki-iltana (mitenkä se ilta tuntui pitkältä, ihmekös sitä nuorempana ennen lapsia tuntui ehtivän vaikka sun mitä) ja helikopterilla lentelyä Turun taivaan yllä. Tällä viikolla ollaan vahvasti laskeuduttu siihen normaali arkeen kiinni.

Normaali arki. Näin ruuhkavuosissa se tuntuu välillä olevan yhtä kiirettä. Kiirettä kouluun, päiväkotiin, töihin. Näiden jälkeen kiire kotiin, nopeasti ruokaa, jonka jälkeen harrastuksiin. Tälläkin viikolla, joka ilta on mennyt jalkapallokentän laidalla.  Ei meillä hirveästi ole päiviä, jolloin ei jotain harrastusta olisi, kun tyttöjen tanssi ja jumppa parin viikon päästä alkavat. Lisäksi toinen tytöistä on ilmaissut kiinnostusta päästä ratsastamaan. Toisaalta, jos lapset haluavat harrastaa ja sitä mielellään tekevät, niin tämän heille mielelläni mahdollistan. Tulin nimittäin toissapäivänä valtavan surulliseksi, kun näin jalkapallokentän läheisyydessä nuorisoa tiistai iltana kaljapullot kädessä. Ei vaikuttanut näiden lasten tulevaisuus kovin loistavalta.

Ja ne kotityöt. Nekin pitäisi jossain välissä tehdä. Pyykinpesut hoidan yleensä etäpäivinä, jolloin saatan pyörittää useamminkin koneellisen. Välillä teen viikonloppuna ruokaa valmiiksi arkea varten. Kaikesta kiireestä huolimatta meillä harvoin syödään eineksiä. Jostain syystä olen halunnut panostaa hyvään ruokaan. Siisteys on ehkä se mistä, meillä arkena tingitään, kun aika ei vaan kaikkeen riitä. Tavaroita siis saattaa löytyä epämääräisistä paikoista ja tiskiallas täyttyä astioista.

Pieni Lintu-blogin tämän viikon maktrotex-haasteen aihe on Minun arki. Muiden arkeen pääset kurkkaamaan täältä.

 

Paluu arkeen

Huomenna olisi paluu arkeen, juuri kun kesä säiden puolesta pääsi kunnolla vauhtiin. Ihanan lämpimiä päiviä pidellyt. Toisaalta omaan kolmen viikon lomapätkään osui kohtuullisen hyvät kelit. Ei pahempia sateita ja semi lämmintä. Enempi lomaa häiritsi flunssa kuin säät. Viimeistä kesälomaviikkoa vietän vasta lokakuussa esikoisen syyslomaviikolla. Siinä vaiheessa näitä kelejä varmaan kaipaa, vaikka viikon mittainen breikki syksyllä töistä tekee ihan hyvää. Viime vuonna syysloma oli ihan mahtava.

Arkeen palataan hiukan asteittain. Mies pitää huomenna vapaapäivän, joten tytöt menevät päiväkotiin vasta tiistaina kahden ja puolen kuukauden loman jälkeen. Esikoisella taas alkaa koulu keskiviikkona.  Näin ollen tiistaina tiedossa etäpäivä minulla ja sääennusteiden mukaan lämmintä sekä aurinkoista pitäisi olla, joten työpisteeni tulee kyllä olemaan takapihan terassi.

Pitää kyllä ottaa kaikki irti näistä kesäisistä ilmoista. Onneksi vielä työpäivän jälkeenkin ehtii viettämään aikaa ulkona ja nauttimaan auringon säteistä. Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille ja nauttikaa olostanne.

Hetkessä

Tällä viikolla hetkessä eläminen on taas ollut hiukan haastavaa. Kolme viikkoa jatkunut flunssa paheni kunnon röhäksi ja poskiontelotulehdukseksi, jonka vuoksi olen suurimman osan viikosta viettänyt vaakatasossa räkää niistäen ja yskien. Loma ei siis ihan omien suunnitelmien mukaan ole mennyt. Useaan otteeseen on ajatukset lipuneet siihen suuntaan, että sitten kun olen terve voi tehdä sitä ja tätä. Sen sijaan, että olisi elänyt hetkessä tilanteesta huolimatta. Onhan tässä ollut montakin hyvää puolta. Jos en olisi ollut lomalla, olisin huonosta olosta huolimatta luultavasti töissä, sillä lekurin mielestä olin ihan työkuntoinen (en viitsi avautua terveydenhuollosta, mutta hiukka paska maku käynnistä jäi ). Nyt olen saanut viettää aikaa vaakatasossa ja olla suhteellisen rauhallisesti. Aurinkoisena päivänä jopa ulkona riippumatossa tai terassilla tuolilla, kun lapset ovat puljanneet ammeessa ulkona tai puuhanneet muita ulkoleikkejä. Ei kai huonompi vaihtoehto sekään.

Lapsia seuratessa sitä oikeasti kyllä huomaa olevansa sellainen tylsä ja ankea keski-ikäinen. Kun ulkona sataa tai tihuuttaa, niin eihän sinne nyt voi mennä. Herranjestas siellähän kastuu. Lapsi sen sijaan nauttii kuralätäköissä pomppimisesta tai vaikka nopeasta pyrähdyksestä talon ympäri sateessa. Meillä lapset ovat jo hiukan kaivanneet talvea, kun silloin voin laskea pulkalla mäkeä ja tehdä lumiukkoja. Itsellä ajatus talvesta tuo taas ensimmäisenä mieleen, että silloin on kylmää ja pimeää eikä silloin todellakaan huvita mennä ulos.  Jotenkin olen onnistunut hassaamaan tämän kesänkin, kun olen odottanut helteitä, joita ei ole tullut. Sen sijaan, että olisin keskittynyt niihin ihan suhteellisen läpimiin kesäpäiviin ja nauttinut niistä täysillä, ennen syksyn pimeitä ja märkiä päiviä.

Jatkossa pitäisi yrittää löytää enempi sitä sisäistä lastaan ja työntää sitä märisevää keski-ikäistä syrjempään. Koiranomistajana sitä oli pakotettu lähtemään säällä kuin säällä ulkoilemaan. Vaikka monesti pienessä tihkusateessa harmitti lähteä lenkille, niin lopulta sitä saattoi kiertää pitkänkin lenkin, kun eihän se ulkoilu lopulta niin kamalaa ollutkaan. Enempi se on pukeutumis ja korvienväli kysymys, kuin sää kysymys.

Kaikki muumit laaksossa,mutta Haisuli hukassa

Kesän odotetuin reissu tyttöjen osalta tehtiin viime viikolla. Monta kertaa sen perään oli kyselty, mutta aikaisemmin ei millään vain ollut ehtinyt. Mielelläni olisin kyllä mennyt jo kesäkuussa, ihan pienempien ruuhkien takia. Heinäkuussa paikka vaan on ihan täynnä väkeä ja silmät saisi olla selässäkin, ettei lapsi siihen ruuhkaan häviä. Yksin ei olisi mitään asiaa ollut, onneksi oli mummo mukana. Ideaalein tilanne olisi ollut, jos olisi ollut vielä kolmaskin aikuinen isoimman seuraksi. Nyt piti mennä hieman pikkusiskojen tahtiin ja heidän kiinnostuksen kohteiden mukaan.

Haisulia etsittiin toisen neidin toimesta pitkään ja hartaasti, mutta sitä ei sitten löytynyt mistään. Muumilaakson poliisikin käveli melko toimettoman oloisena, joten minne lie tuo musta karvainen otus hävinnyt. Ne rakkaimmat muumit ja Nipsu kuitenkin löytyivät sekä noita kera Aliisan, joten reissu varmaan täytti odotukset erittäin hyvin.

 

Muumilaakso jakaa varmaan mielipiteitä puolesta ja vastaan sen suhteen, saako siellä rahalle vastinetta. Keskustelupalstoilla olen näihin kannanottoihin välillä törmännyt (tunnustan siis näitä kurkkivani ajoittain). Tätä aloin taas miettimään itsekin, kun lippujen hinnat joka vuosi nuosevat ja nousevat. Viime vuodesta oli tullut kaksi euroa lisää lipuille hintaa. Mieheni on aina ollut sitä mieltä, että paikka on melkoista rahastusta ja konsepti naurettavan yksinkertainen hintaansa nähden. Samaan sarjaan voi lukea varmaan Väskin seikkailusaaren, jossa kävimme esikoisen kanssa viime vuonna ensimmäisen kerran. Seikkailuratoja, eläimiä ja ostetut makkaratkin sai paistaa itse. Passiivisemmalle lapselle varmaan ei kovinkaan mieluinen paikka, mutta meidän aktiiviselle pojalle erittäin mieluinen. Kalliokiipeilyt, jousipyssyllä ampumiset, merirosvolaivan naputtelu puurimoista ja jopa uiminen savusaunoineen oli iso hitti ja näitä muistellaan edelleen. 

Kalliita ovat myöskin huvipuistot härveleineen. Ja näidenkin nousevista hinnoista tulee narinaa tasaisin väliajoin. Harvemmin kuitenkin puidaan sitä, että saako näissä vastinetta rahoilleen. Ehkä laitteet ja härvelit nähdään hienompana, kuin muumien halaukset tai eläinten silittely tai merirosvolaivojen rakentelu. Itselle vierailu ruuhkaisessa muumiamaailmassa ei ehkä ole se nautinnollisin kokemus, mutta niin kauan kuin lapset siitä nauttivat niin se sen on arvoista. Meillä näitä muistellaan vielä vuodenkin päästä vierailusta, joten ne ovat silloin olleet lapselle merkittäviä kokemuksia. Jättäneet hänelle mieluisen muistijäljen ja näin olleet ehdottomasti hintansa arvoisia. Ja jos vaan mahdollista, niin vierailu heinäkuun ulkopuolella erittäin suositeltavaa. On silloin vanhemmallekin huomattavasti mukavampi kokemus.

Mitä ajatuksia Muumilaakso kohteena sinussa herättää ? Onko paikka rahastusta vai kiva elämys lapselle ja näin hintansa arvoinen ?