Talvinen viikonloppu

Näin vesisateisena ja harmaana päivänä tekee mieli hetkeksi palata viikonlopun talvisiin tunnelmiin. Viikonloppu oli kelien puolesta kuin talven ihmemaa. Kauniin lumiset maisemat ja mitkä ulkoilukelit.

Olen nauttinut tämän vuoden tammikuun kauneudesta. Lumiset puut vaaleansinistä taivasta vasten ovat uskomattoman kaunis yhdistelmä. Toivottavasti talvi ei nyt ollut tässä. Eilen alkanut kelin lämpeneminen ja vesisade ovat kyllä tehokkaasti huuhtoneet talvista kauneutta pois. Tänään vastassa oli pimeä ja harmaa moottoritie, jossa näkyvyys oli lähes nollassa. Harmaan sateista sekä loskaista. En tykkää. Mieluummin ottaisin vaikka sen -30 asteen pakkasen, kunhan olisi valoisaa ja kaunista kuin tämän ankean harmauden.

Näihin kuviin ja tunnelmiin sekä hyvää keskiviikkoa toivottaen.

 

Lähtemisen vaikeus

Tiedättekö niitä hetkiä työpäivän jälkeen, kun olo on rättiväsynyt ja ainoa asia mitä tekisi mieli tehdä pakollisten askareiden jälkeen on romahtaa sohvalle vaakatasoon ja jäädä siihen loppuillaksi. Eilen oli juurikin tällainen ilta.

Takana taas yksi kiireinen työviikko. Kotona pienimuotoinen remontti käynnissä, jonka takia koko huusholli on pienen kaaoksen keskellä ja suoraan sanottuna muistuttaa hetkittäin enemmän kaatopaikkaa kuin kotia. Onneksi yläkerrassa on työn tulosta jo näkyvissä, mikä antaa toivoa siitä, että tämä on joskus ohi, vaikka nyt keskeneräisyys välillä ahdistaa ja pahasti.

Siispä, kun isoin eilen alkoi kärttää luistelemaan, oli oma olotila kaikkea muuta kuin vastaanottavainen ajatukselle. Loppujen lopuksi päädyimme kuitenkin lähtemään vielä illalla ulos. Isoin luistelemaan ja minä tyttöjen kanssa luistinradan lähelle pulkkamäkeen sekä leikkipuistoon. Puolitoista tuntinen happihyppely kuun paisteessa pikkuisessa pakkassäässä kannatti. Väsymys oli tipotiessään ja olo virkistinyt. Tuntui, kun kaikki viikon paineet olisivat huuhtoutuneet päältä pois.

Jos olisin jäänyt  sohvalle, olisi viikonloppu taatusti lähtenyt huonommissa merkeissä käyntiin. Välillä siis lähteminen kannattaa, vaikka se tuntuisi tervan juonnilta. Onhan tämä ennenkin koettu. Ei huvittaisi lähteä salille, mutta käynnin jälkeen olo on kuin uudesti syntynyt.  Tai aikoinaan koiran kanssa lenkille lähtiessä pikku lenkki venähtikin pitkäksi, kun raikas ilma ja endorfiinit saivat vallan kropassa sekä mielessä. Pitäisi vain muistaa, että vaikka lähteminen on vaikeaa, niin useimmiten se kuitenkin kannattaa.

Oi kevät

Nyt on saatu nauttia ihanan keväisistä päivistä. Aurinko on hellinyt joka päivä ja lumet on näiltä leveysasteilta sulanut lähestulkoon kokonaan pois. Kevättä siis vahvasti ilmassa. Lupailtua takatalvea ei ole myöskään näkynyt, ellei yöpakkasia lueta siksi.

 

 

Auringolla on kyllä ihmeellinen vaikutus. Alkutalvi meni hieman puoli horroksessa. Valon määrän lisääntyessä, on lisääntynyt  myös energian määrä ja mieli on heti asteen iloisempi. Aamulla jaksaa herätä  paremmin ja muutenkin ne aamut tuntuvat sujuvan sutjakammin. Auringolla ja valon määrällä on siis ollut koko perheeseen positiivinen vaikutus. Ennen olimme aina viime tipassa  lähdössä, kuluvalla viikolla olemme päässeet yllättävän hyvissä ajoin liikkeelle. Siitäkin huolimatta, että vaatetta saa edelleen pukea aika paljon päälle. 

Kevät innostaa myös luonnossa liikkumiseen. Viikonloppuna teimme koko perheen eväsretken laavulle. Yleensä en hirveän paljon perusta makkarasta, mutta ulkona nuotiolla paistettuna makkara on kyllä ihan parasta. Makkaraa, pillimehua ja eväsleipiä. 

 

Lapset nauttivat yhteisestä ajasta ja ulkoilusta. Kallioilla kiipeäminen oli suurta seikkailua. Pikkutytökin innostuivat kiipeilemään ja hyppimään isoveljen perässä. Hauskuuteen ei aina ihmeitä tarvita. Kaunis sää, hyvä ilma ja luonto itsessään ovat pienille ihmiselle suuri seikkailu ja elämys.