Syksyinen lasten Tallinna

Syysloma on täällä, joten ajattelin nyt kirjoittaa muutama vinkin syksyiselle Tallinnan vierailulle. Koska syksyllä säät voivat olla ihan mitä tahansa  auringosta, sateesta, rakeista, räntään ja lumeen, niin sisätiloissa tapahtuvat aktiviteetit ainakin osuvat useimmiten nappiin.

Pari vuotta sitten syyslomalla seilasimme lahden toiselle puolelle Tallinnaan syysloman viettoon. Kuten viime kesänä yövyimme myös silloin yksityisessä asunnossa. Tuolloin Kadriorgin puiston läheisyydessä. Kesällä asunto löytyi Airbnb:n kautta, syksyllä 2016 booking.com kautta. Kummankin palvelun kautta löytyi oikein hyvät asunnot ja homma toimi täydellisesti. Palveluja käyttäessä kannattaa lukea muiden asiakkaiden antamia arvioita ja jos nämä ovat hyviä tai majoittaja on Airbnb:ssa ns. supermajoittaja, niin olettettavasti homma suurella todennäköisyydellä toimii ihan hyvin.

Asunto Kadriorgin puiston vieressä oli oivallinen ulkoilun kannalta ja ihanat lethikasat olivat etenkin lasten mieleen.

Tallinnan televesiotorni sijaitsee  9 kilometrin päässä keskusta. Jos omaa autoa ei ole käytössä, pääsee tornille julkisten avulla busseilla 34A, 38 ja 49. Matka-aika julkisilla noin 20 min ja pysäkki, jolla tulee poistua kyydistä on "Teletorn".

Televisiotorni on auki päivittäin 10-18.  Mitä televisiotornilla sitten voi tehdä:

• tornilta on 360 asteen panoraamanäköala Tallinnaan 
• 170 m tyhjyyttä allasi eli aukosta pääset kurkistamaan millainen pudotus alas on. 
• leikkiä uutistenlukijaa 1.kerroksen televisiostudiossa
• tutusta näyttelysssä Viron huippu saavutuksiin sekä televisiotornin historiaan
• Pohjoismaiden korkein avoin näköalatasanne
• Iso leikkipaikka lapsille ulkona

Hurjapäille on tarjolla:

• Äärelläkävelyä tornin 22.kerroksen näköalatasanteenreunalla, 175 metrin korkeudella maanpinnasta. Äärellä kävelyä on mahdollista kokeilla 1.4-31.10 välisellä ajalla ja siihen on säävaraus. Ikäraja 13 vuodesta ylöspäin ja muitakin rajoitteita on. 

 

Lentosatama-merimuseo Kalamajan kaupinginosassa on vierailemisen arvoinen kohde. Harmaa ankea rakennus ulospäin kätkee sisälleen hienon kokemuksen. Ensimmäinen reaktio astuessa näyttelytilaan, oli puhdas vau. Nyt kun selasin kuvia, niin sisältä ei juurikaan löytynyt mitään ja ne vähät, jotka olin napsinut eivät tosiaan onnistu antamaan Lentosatamasta sellaista kuvaa, joka tulee paikan päällä.

Lentosatama on lokakuusta-huhtikuuhun suljettu maanantaisin. Muuten auki 10-18. Sisätilojen lisäksi pääsylippu oikeuttaa tutustumisen ulkona sijaitseviin Suur Tö-jäänmurtajaan ja muihin museoaluksiin.

Vesitasohallissa sisätiloissa pääsee tutustumaan mm. Lembit sukellusveneeseen, Maasilinn-laivan hylkyyn sekä moniin aitoihin näyttelyesineisiin, kun purjelaivoihin, veneisiin ja merimiinoihin. Näiden lisäksi löytyy kahvila, elokuvasaleja, simulaattoreita ja lapsille oma alue.

Perusnäyttelyn lisäksi on avoinna myös erilaisia kausinäyttelyitä merenkulkuuun ja historiaan liittyen.

Tässä muutama vinkki, mitä syksyllä voi Tallinnassa esimerkiksi puuhailla. Myöskin nämä kesällä käydýt kohteet (Lasten Tallinna) sopivat myös aivan yhtä hyvin syksyyn.

Toivottavasit joku näistä saa uusia ideoita Tallinnan reissulle.

-Kirsi 

Voihan Rodos

Syysloma vaanii nurkan takana. Viime vuonna vietimme sitä ihanalla Rodoksen saarella. Tänä vuonna ihan vain  kotona.  Edellisen syksyn Rodoksen loma jätti kyllä jälkeensä kroonisen matkakuumeen. Ihana ihana loma. Ehkä elämäni paras, ainakin yksi parhaimmista.

Tänä vuonna tyydymme muistelemaan, mutta ensi syksyä varten on aloitettu matkakassan kerääminen vakaana aikomuksena suunnata etelän lämpöön.

All inclusive lasten kanssa on mitä mainioin. Se huono puoli siinä kuitenkin on, että se asettaa riman ja odotukset myös seuraavalle reissulle korkealle. Lapsille juurikin se, että jäätelöä ja limsaa sai hakea vapaasti, oli ehkä se parhain juttu uimisen lisäksi. Tai iltapäivän lasten huviteltta tai jonkinlainen happy hour, jolloin tarjolla oli myös jäähile juomaa, hattaraa ja popcorneja.

Ja jos rehellisiä ollaan, niin all inclusive oli myös aikuisen näkökulmasta helppo ja vaivaton lasten kanssa. Ei tarvinnut miettiä aamupaloja, välipaloja, lounaita ja päivällisiä, että milloin ja mistä,  eikä budjetoida matkabudjettiin erikseen ruokia. Sen minkä ehkä autententtisuudessa ja vaihteluvuudessa hävisi, voitti helpoudessa mennen tullen.

 

Olimme Falirakissa noin 15 kilometrin päässä Rhodoksen kaupungista. Lokakuun puoliväli alkaa olla sesongin loppua ja siihen nähden meille sattui todella hyvät säät. Lämmintä ja aurinkoista eikä illallakaan tarvinnut lisätä kevyttä neuletta enempää päälle.  Mutta, kun vertaa lämpötilaa kotimaan viime kesän helteisiin, niin ei sää mikään huippukuuma lokakuussa Rodoksella ollut. Kuitenkin ihan riittävän lämmintä ja monen huonon kesän jälkeen suorastaan todella lämmintä. Kaikissa asioissahan se on vähän, että mihinkä asioita vertaa. 

Vietimme melko paljon aikaa hotellilla, jossa oli oikeastaan kaikki tarpeellinen. Hektisen arjen jälkeen oli oikeastaan helpotus, kun ei tarvinnut miettiä mitään ylimääräistä. Päivät kuluivat pitkälti uima-altaalla ja hotellin järjestämiin aktiviteetteihin osallistumalla. Sellainen kunnon aivot narikkaan loma. 

Muutamana päivänä poistuimme myös hotellin ulkopuolelle ja kun Falirakissa hotellimme sijaitsi lähes Falirakin vesipuiston, jota myös Euroopan suurimmaksi tituleerataan vieressä, niin olihan se yksi pakollinen käyntikohde lomallamme. 

Faliraki Waterpark sijaitsi korkean kukkulan päälla ja puiston laitteet oli riputeltu pitkin rinnettä, joten päivä puistossa kävi myös kuntoilusta ravaten rinnettä edes takaisin. Ykkönen pääsi lähestulkoon kaikkiin vesiliukumäkiin, mutta oli siellä sellaisiakin, jotka olivat vain aikuisille. Joten hieman eri tason vesipuisto oli kyllä kyseessä, kun Jukupark, jossa pääsimme viime kesänä ensimmäistä kertaa käymään. Monet kesät oli ykkönen sinne kinunnut, mutta nyt tuon Rodoksen vesipuiston jälkeen se oli pienoinen pettymys. 

Alueelta löytyi vesiliukuja joka makuun ja perheen pienimmillekin oma alueensa. Hurjimpiin liukuihin oli ikäraja, mutta suurimpaan osaan edellytyksenä ei ollut ikä vaan uimataito. 

Jos liikut Falirakin suunnalla lasten kanssa, on tuo vesipuisto ihan kiva kohde käydä. 

 

Yllättävää kyllä matkan ehkä merkityksellisin ja kaikille ikimuistoisin ja mieleenpainuvin kokemus oli veneretki kolmelle eri lahdelle, jossa kahdessa oli uintimahdollisuus. Reissu toteutettiin vähän silla lailla ex tempore eli emme olleet ajatelleet millekään tällaiselle retkelle etukäteen osallistuvamme, mutta tätä olemme kaikki jälkikäteen muistelleet paljon. Matkan ostimme ihan paikalliselta veneretkien järjestäjältä rannalta, eli ei ollut mikään matkatoimiston järjestämä retki. Vesi oli kyllä mielettömän kirkasta näissä pienissä lahden poukamissa joissa kävimme. Toinen tyttäristäkin ui ensimmäisen kerran  ilman kellukkeita tällä retkellä, vaikka sitä varmuutta uimiseen vielä haettiin puolisen vuotta tämän jälkeen ennenkuin hän heitti uimisen apuvälineet lopullisesti pois käytöstä.

Veneretki oli taas yksi osoitus, että ilman liikaa suunnittelua syntyvät yleensä ne elämän parhaimmat jutut, joita sitten muistellaan jälkikäteen useasti rakkaudella.  Heittäytyminen ja hetkessä eläminen siis kannattaa ainakin silloin tällöin.

Mitenkäs siellä ruudun toisella puolella. Onko syyslomalle lomasuunnitelmia lämpöön vai menekö loma ihan kotimaan kamaralla ?

-Kirsi

Kesän perinteinen Mathildedal

Kesä alkaa olla ohi ja parin päivän päästä on virallisesti syyskuu ja syksy. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että tästä Mathildedalin käynnistäkin on kulunut reilu neljä viikkoa. Ja nuo tuolloin olleet helteet ja vehreys ovat nyt vain muisto.

Vierailusta Mathildedaliin on tullut vähän sellainen kesän perinne. Tuo vanha ruukkimiljöö on vain niin ihana, että sinne tekee mieli palata aina vain uudelleen. Miksei myös joskus syksyllä tai talvella, koska se olisi varmasti ihan yhtä sykähdyttävä kokemus myös. Tämä täytyy ehdottomasti pistää toteutuslistalle. 

Mathildedal on saanut palstatilaa Helsingin sanomia myöten, sillä kesällä ilmestyneessä jutussa tätä pientä kylää Salon kunnassa tituleerattiin Suomen hipstereimpänä paikkana. Ja kyllähän Mathildedalissa tiettyä vetovoimaa on, jota on ehkä hieman vaikea kuvailla, vaan se on koettava ja nähtävä. Itse säännöllisen väliajoin haikailen asumisesta kaupungin sykkeessä tai ainakin sen läheisyydessä, mutta Mathildedalissa vierailessa ajattelen aina, että täällä voisin asua.

 

Salon suunnalla liikkuessa kannattaa siis käydä vierailulla tässä pikkuisessa kylässä, sillä se on ehdottamasti tuolla suunnalla parasta antia. Ihania pieniä putiikkejä, herkullista lähiruokaa ja idyllistä tunnelmaa. Joissain paikoissa on vain sitä tiettyä jotain ja Mathildedal on yksi niistä.