Tyttöjen juttuja

Isoin lapsista lähti eilen yökylään kaverilleen. Siispä meille tuli oiva tilaisuus tehdä tyttöjen kanssa hieman tyttöjen juttuja. Toinen neideistä oli jo pitempään kinunnut aurinkolaseja rikki menneiden tilalle, joten ohjelmassa oli pienimuotoista shoppailua ja nyt on molemmilla neideillä uudet aurinkolasit keväistä auringonpaistetta varten.

Päätimme myös viettää tyttöjen leffapäivää ja vuokrasimme Onnelin ja Annelin Elisa viihteestä. Ihan liian usein elokuva valinnoissa mennäänkin isoimman ehdoilla, vaikka viimeksi katsomamme Inside Out-mielensopukoissa olikin erittäin hyvä leffa ihan kaikille. Itsekin pidin siitä kovasti ja ehdottamasti suosittelen katsomaan, jos et ole kyseistä elokuvaa nähnyt. Leffaherkkuina oli asiaankuuluvasti itsetehdyt popparit ja tyttöjen lempparia eli suklaata. Suklaata onkin harvoin tarjolla isoimman kanssa, sillä hän puolestaan inhoaa sitä.

Vaikka meidän tytöt katsovat täysin sujuvasti Teini-ikäisiä mutanttininja kilpikonnia, Ninjagoa, Chimaa yms., niin välillä on ihan kiva katsoa myös tyttömäisempiä elokuvia heidän kanssaan. Syksyllä kävimme elokuvateatterissa katsomassa Onnelin ja Annelin talven, joten ihan kronologisessa katselujärjestyksessä emme elokuvien näkemisessä edenneet. Tämä ei kuitenkaan meidän katselukokemusta haitannut ollenkaan. Siinä, missä Onnelin ja Annelin talvessa ihailin kauniita neulevaatteita ja villakangastakkeja, oli tämä ensimmäinen osa pullollaan mitä ihanimpia tyttöjen mekkoja. Alkoikin tehdä mieli hommata mekkoja tytöille ensi kesää varten, mutta mistä löytäisi tuollaisia ihanuuksia,  mitä elokuva oli pullollaan.

Nyt meillä ollaan sitten tyttöjen toimesta leikitty Onnelia ja Annelia, joten elokuva oli selvästi molempien mieleen. Hieman meinaa eripuraa syntyä siitä, kun molemmat haluaisivat olla Anneli. Onneksi kuitenkin pahemmilta riidoilta sen suhteen ollaan vältytty. Kaksosten kanssa yksi ihanista asioista on juurikin se, että leikkikaveri on aina vierellä. Vielä tällä hetkellä meidän tytöillä sisko on kuitenkin se paras kaveri, vaikka toisella alkaa etenkin hoidossa jo olla hieman niitä muitakin ystäviä. mikä hieman aiheuttaa kränää neitosten välille.

Duon synttärit

Taidan hiukan toistaa itseäni, mutta uskotteko, että kiirettä on pitänyt. Eilen oli työreissussa isolla kirkolla ja siihen sekin päivä sitten meni ja työt vain kasaantuivat. Viikko sitten tytöt täyttivät  kokonaiset viisi vuotta ja viikonloppuna juhlimme heidän synttäreitään.

Menin tarjottavien suhteen melko simppelillä linjalla, hyödyntäen valmiita ja puolivalmiita tuotteita. Koska synttäritjuhlat olivat laskiaissunnuntaina oli pyödässä tarjolla tietenkin laskiaispullia. Pullat ja täytekakku tulivat kaupan pakastealtaasta, mutta ihan hyviltä maistuivat molemmat ja kakku teki oikein hyvin kauppansa. Paremmin kuin ne itse tekemäni täytekakut, mutta olen tainnut aikaisemminkin mainita, että täytekakut eivät niihen bravuureihini sisälly.

Suolaisena tarjottavana pyödästä löytyi pizzarottia ja tortilla etanoita. Näissä oli hieman enemmän näpertelemistä, mutta nämä olivat tyttöjen itse valitsemia tarjottavia Mestarirotan reseptit keittokirjasta, joten toteutettavahan ne oli.

Nyt on juhlat juhlittu ja vuoden päästä uudestaan. Hyvää loppuviikkoa. Ja viikonloppuna vihdoinkin se arvonta, jota lupailin blogin 1-vuotis taipaleen kunniaksi.

2.2 Kaksosten päivä

Kaksosten päivää on vietetty vuodesta 2010 alkaen, jolloin Monikkoperheet ry lanseerasi valtakunnallisen kaksosten päivän. Päivää vieteään vuosittain 2.2 . Kaksosten päivänä halutaan nostaa esille ajankohtaisia teemoja monikkoperheiden elämään ja monikkouteen liittyen.

Kaksosten päivän vietto on siis aloitettu vuosi aikaisemmin kuin meidän tytöt syntyivät. Parin päivän päästä meidän kaksosneidit täyttävät kokonaiset viisi vuotta. Aika tuntuu kulkevan siivillä, sillä vastahan he syntyivät. Näihin viiteen vuoteen kaksosperheenä on sisältynyt paljon erilaista tunteiden vuoristorataa. Välillä on ihania päiviä ja välillä ei niin ihania, mutta siitä huolimatta en vaihtaisi päivääkään pois.

Kuva @ Hanne Crozier 

 

Maailman keskoslasten päivä

Tänään 17.11 vietetään maailman keskoslasten päivää.  Päivän on lanseerannut EFCNI (The European Foundation for the Care of Newborn Infants), joka pyrkii vaikuttamaan vastasyntyneiden ja keskoslasten hoidon laadun kohoamiseen Euroopassa. Keskoslasten päivän tarkoituksena on lisätä tietoutta keskosuudesta ja kiinnittää huomiota siihen, että maailmassa jopa joka kymmenes lapsi syntyy keskosena.

Keskosena pidetään lasta, joka syntyy alle 2500 g painoisena tai tai ennen 37 raskausviikkoa. Pikkukeskonen on lapsi, joka on syntynyt ennen raskausviikkoa 32 tai painaa alle 1500g.

Tyttöjen raskausaika oli henkisesti raskasta aikaa. Ennenaikaisen synnytyksen riski oli koko raskauden ajan läsnä.  Kävin kontrollissa aluksi parin viikon välein, mutta pahimpina aikoina joka viikko.  Tyksin keskolaankin kävimme tutustamassa etukäteen. Siihen nähden voi vain olla iloinen, että loppujen lopuksi pääsimme niinkin pitkälle kuin rv 36+1 ja molemmat tytöt olivat syntyessään  hyvävointisia. Synnytyssalissa en  itse kuitenkaan nähnyt molemmista kuin vilauksen, sillä heidät ohjattiin suoraan lääkärille tarkastastettavaksi ja keskolaan.

Meidän tytöt eivät siis onneksi olleet pikkukeskosia. Viikkoihin nähden kuitenkin huomattavan pienikokoisia. Pienempi neideistä vain 1740g ja 38 cm. Isompi neideistä taas puolestaan 2385g ja 42cm.  Pienempi tyttönen olikin keskolassa kaksi viikkoa. Isompi pääsi pois viiden päivän päästä, kun bilirubiini arvot laskivat ja ruokailu sujui. Vaikka vauvan käsittely oli esikoisen jälkeen tuttua, niin kyllä se oli melko jännittävää hoitaa tyttöjä ensimmäisiä kertoja. Varsinkin pienempää, joka oli oikeasti nuken kokoinen. Jotenkin tuntui, että mitenkä pieneen keskoseen edes uskaltaisi koskea ettei lapsi vaan mene rikki, mutta kaikkeen tottuu.

Sairaalassa ollessa olo oli kyllä välillä melko riittämätön. Etenkin siinä vaiheessa, kun toinen tytöistä oli osastolla vierihoidossa, toinen keskolassa ja esikoinen vielä kotona, joka hänkin oli vasta kolme vuotias. Sairaalassa olin  tyttöjen syntymän jälkeen yli viikon, joten isompaa oli kova ikävä. Yksi tuttava sanoi silloin osuvasta, että tulevaisuudessa sitä riittämättömyyden tunnetta tulee varmasti monenkertaisesti enemmän. Eipä olisi voinut oikeampaan osua siinä.

Luostarinmäen käsityöläismuseo

Meidän piti käydä Luostarinmäen käsityöläismuseossa jo kesälomalla. Koska loma ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, jäi museossa silloin käymättä. Eilen iltapäivällä aurinko hemmotteli ja meillä perheen tytöillä ei ollut ihmeempää tekemistä, joten päätimme vihdoinkin toteuttaa museokäynnin.

Luostarinmäen käsityöläismuseo sijaitsee noin kilometrin päässä Turun kauppatorilta. Katujen varsilta löytyi suhteellisen hyvin viikonloppuna parkkipaikkoja. Kauppatorilta alueen viereen pääsee kätevästi bussilla. Alue on Turun ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka on säilynyt vuoden 1827 tulipalosta. Käsityöläismuseon alueella sijaitsevat talot ovat yli 200 vuotta vanhoja, joten historian havina on vahvasti läsnä.

Nämä museon alueella olevat yli 200 vuotta vanhat talot sijaitsevat alkuperäisellä paikallaan ja niihin on sisustettu sekä käsityöläisten asuntoja, että heidän verstaitaan. Alueelta löytyy yli 30 eri alan verstasta, joista saa hyvän kuvan esiteollisen ajan kaupunkilaiskäsityön historiasta. Alueella sijaitseva merimiehen talo on ollut Mauri Kunnaksen innoituksen kohteena, kun hän on kirjoittanut Koiramäen lapset kaupungissa kirjaansa ja kirjasta löytyy yksityiskohtia juurikin tuosta talosta sekä sen pihapiiristä. Nyt tämä meidänkin kirjahyllystä löytyvä kirja, saa ihan uusia ulottuvuuksia.

Itse pidän historiasta. Historia oli aikoinaan yksi reaaliaineista, jonka kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa. Rakastan erityisesti vanhoja linnoja. Versailles oli oikea linnojen paratiisi tällaiselle linnafriikille kuin minä.

Hieman jännityksellä odotin, että miten tytöt viihtyvät museossa. Ja he viihtyivät loistavasti. Oikeastaan he olivat ihan haltioissaan paikasta, mikä yllätti tämän äidin ihan täysin. Tosin välillä neidit olivat vähän liiankin uteliaita, sillä kaikenmoiset salvalla lukitut jutut ja laatikot kiinnostivat ihan liikaa. Kaiken kaikkiaan museokäynti meni yli odotusten ja ei saatu edes mitään tuhoa aikaiseksi.

Lapsiperheille vielä extra vinkki. Jos museokäynnin jälkeen löytyy energiaa, niin 200 m päässä museosta sijaitsee kiva pieni leikkipuisto ja Vartiovuoren puistoalue.

Onko Turun Luostarinmäen käsityöläismuseo muuten sinulle tuttu paikka ?

Kukka asetelmat tyttöjen ristiäisistä

Tällä viikolla on laiskottanut. Töiden jälkeen on inspiraatio ollut ihan nollassa ja on tullut tehtyä   vain pakolliset asiat. Muuten olen ottanut aika rennosti. Loma olisi kovasti jo mielessä, mutta vielä pitäisi jaksaa kaksi viikkoa töissä.

Pieni Lintu blogin tämän viikon makrotex-haasteen aihe on asetelma. Asetelmat ovat kauniita ja muilla niitä ihailen kovasti. Omassa kodissa asetelmia on harvemmin näkyvillä.  Ihan jo siitä syystä, että tavarat lasten toimesta lähtevät hyvin nopeasti asetelmasta ihan jonnekin muualle. Keittiön pyödänkin valtaa ihan liian usein kaaos: kyniä, piirustuspapereita, lehtiä ja muuta sälää.

Tämän viikon haasteen myötä palasin hetkeksi reilun neljän vuoden takaisiin tunnelmiin. Tyttöjen ristiäisiin. Ristiäisissä oli mielestäni ihania kukka-asetelmia. Päällimmäisenä itselle ristiäisistä on jäänyt kasteen jälkeen mieleen se, että taisin olla suurimman osan ajasta  joko syöttämässä tyttöjä tai vaihtamassa vaippaa. Vieraiden kanssa seurustelulle ei hirveästi jäänyt aikaa. Kahden vauvan kanssa oli kyllä kädet täynnä työtä.

Meritytöt ja -pojat sekä yksi merirosvo

Eilen meidän tytöillä oli tanssikoulun kevätesitys. Kevät esityksen teemana oli Suomen suloinen suvi ja pienet 3-4 vuotiaat olivat merityttöjä ja -poikia. En ole aikaisemmin näitä tanssiesityksiä ollut katsomassa, mutta nyt omien tyttöjen harrastuksen myötä pääsin paikalle. Esitys kokonaisuudessaan oli todella hieno. Voi sitä esiintymisen riemua ja paloa, ihan kaikenikäisillä esiintyjillä. Upea show ja upea tunnelma.

Kenraaliharjoitukset tyttöjen ryhmällä oli viime maanantaina. Siitä asti esitystä on odotettu innolla. Monta kertaa kysyttiin viikon aikana, että milloinka päästään isolle lavalle esiintymään. Eilen oli  kauan odotettu h-hetki ja hienosti meni esitys molemmilta, vaikka sali oli täynnä katsojia. Toivottavasti he säilyttäisivät tuon esiintymisen riemun ja vapauden myös tulevaisuudessa. Muistan itsekin lapsuudesta, että  koulun joulu- ja kevätjuhla näytelmissä oli kiva esiintyä, mutta jossain kohtaa tuli ilmeisesti liikaa itsekritiikkiä kehiin ja nykyisin esiintyminen enemmänkin pelottaa sekä jännittää. Mistähän se johtuukin, että vanhemmiten noita kaikenlaisia estoja alkaa esiintyä sekä miettiä ihan liikaa sitä, että mitä muut ajattelevat.

Kuten kuvista ehkä tarkkasilmäiset saattavat huomata, niin toisella neideistä on silmä mustana. Hän veti torstaina kunnon ilmalennot keittiön tasolta, johon oli miljoonista kielloista huolimatta mennyt kiipeämään. Muutaman kerran jäi taas sydämen löynnit väliin ja harmaita hiuksia tuli ainakin sata lisää. Onnea oli kuitenkin matkassa, sillä neiti löi alastullessaan ainostaan silmäkulman tuolin jalkaan. En edelleenkään ymmärrä joidenkin väitettä, että tytöt olisivat helpompia kuin pojat. Omalla kokemuksella asia on ihan täysin päinvastoin. Kai nämä ovat kuitenkin vain luonnekysymyksiä. Neidit ovat hieman hurjapäitä, kun taas pojalla on  enemmän suojelevaistoa sekä varovaisuutta mukana. Salaa toivon, että neiti olisi nyt ottanut opikseen ettei ihan joka paikkaan kannata kiivetä. Pahoin pelkään, että kohta meno jatkuu entisellään. Tämä ei nimittäin ollut hänen ensimmäinen mustasilmänsä. Kovakalloinen tapaus.

Pienten tanssityttöjen äiti toivottaa kaikille hauskaa sunnuntaita ja tulevaa vappuviikkoa.

Kurkistus tyttöjen huoneeseen

Napsaisin viime lauantaina tyttöjen huoneesta muutaman kuvan, kun huone oli kerrankin siisti. Piti ihan kelata, että oliko isoveljen huone samassa iässä yhtä sotkuinen. Ja kyllähän se taisi olla, mutta on onneksi oppinut nyt pitämään vähän parempaa järjestystä yllä ja myös siivoamaan omat sotkunsa.Toivoa on siis tulevaisuudessa tyttöjenkin suhteen. Pitää vain kärsivällisesti jaksaa odottaa.

Muutama valkoinen Ikean laatikko puuttuu. Yhden tytöt ovat ulkoistaneet leikkimökkiin ja toinen on muuten vain kokenut kovia heidän käsittelyssään. Pitäisi käydä hakemassa Ikeasta siis laatikko täydennystä. Kuten kuvasta huomaa, niin sisustus on aika pitkälti Ikeasta. Sängyt, matto, laatikosto ja molempien tyttöjen sänkyjen yläpuolella olevat kukka valaisimet.

Tapetti on Sandbergin Talot- tapetti roosana. Laatikoston päältä löytyy minun vanha helmitauluni ja maatuskat ovat viime syksyn Pietarin tuliaiset neideille. Lipaston päältä löytyy myös muumivene. Tytöt ovat kovia muumifaneja. Pussilakanat ovat Finlaysonin muumi aiheiset.

Pehmoleluja säilytetään House Doctorin raidallisessa pyykkikorissa. Sinne mahtuu pemolelu jos toinenkin, mutta toinen vielä tarvittaisiin siitä huolimatta. Huoneen ainoa täyskorkea seinä on hieman hankala sisustuksen kannalta. Seinän keskellä on uloke eli se ei ole tasaista seinäpintaa. Ulokkeen kohdalla on valokuvataulut, viereen haaveilen Muuton vaaleanpunaisista Dotseista, johon voisi ripustaa vaikka juhlamekot näkyville.

Vaatekaappeja huoneesta ei löydy, vaan tällä hetkellä tyttöjen vaatteita säilytetään meidän makuuhuoneessa.

Synttärien juhlintaa

Eilen vietimme tyttöjen synttärijuhlat. Ennen viikonloppua en ollut ehtinyt tehdä näiden eteen juuri mitään. Torstaina järjestelin yläkertaa ja tyttöjen huonetta, siinäpä se. Ja tyttöjen huone oli lauantai aamuun mennessä sen näköinen, että hommaan oli tartuttava uudelleen.

Tarjottavien suhteen menin tällä kertaa siitä, mistä aita on matalin. Suurimmaksi osaksi nämä olivat kaupasta ostettuja. Itse tehtyjä oli ainoastaan kakku ja suolaisena pizzaa mozzarellalla, parmankinkulla, tomaatilla ja rucolalla. Kakkupohjankin teki äitini, sillä minulla on huonoja kokemuksia täytekakkupohjien tekemisestä. Kakunkin osalta minulle siis jäi täytteen valmistus ja koristelu.

Toisaalta oli hyvä, että en ollut tarjottaviin, niin hirveästi panostanut. Esikoinen nimittäin järjesti yllättävän ohjelmanumeron heti synttäreiden aluksi, kun mr. George tuli kylään. Onneksi heti juhlien alussa, niin saatiin poika eristettyä omaan huoneeseen lepäämään. Pitää nyt toivoa, että kukaan vieraista ei tautia saa. Tästä johtuen, ne kaupasta ostetut syötävät tuntuivat maistuvan vieraille itse valmistettuja paremmin.

Kaikesta sählingistä huolimatta juhlat saatiin pidettyä. Päivänsankarit olivat tyytyväisiä juhliin ja lahjoihin. Kakku maistui hyvältä, vaikka ulkonäkö ei niin hieno olekaan. Kadehdin hieman äitejä,  jotka loihtivat upeita kakkkuja lastenjuhliin. Itse en valitettavasti tähän kastiin kuulu. Mutta tärkeintä lienee, että maku on kohdillaan. Ei se miltä kakku näyttää.

Tytöillä on tällä hetkellä menossa tyttölapsille hyvin tavanomainen prinsessavaihe. Onneksi kaikkien vaatteiden ei tarvitse olla vaaleanpunaista. Riittää, että on kimalletta, tylliä sekä heiluvia helmoja. Juhlien teemana oli siis prinsessamaisuus, mikä näkyi tarjottavissa. Kakku oli koristeltu vaaleanpunaisin vaahtokarkein. Vaahtokarkkeja oli myös muuten tarjolla sekä prinsessa keksejä ja suukkoja. Ohjelmanumerona lapsille oli korujen askartelua. Lahjatkin pyörivät pitkälle prinsessa teeman ympärillä.