Kenraaliharjoitukset tyttöjen ryhmällä oli viime maanantaina. Siitä asti esitystä on odotettu innolla. Monta kertaa kysyttiin viikon aikana, että milloinka päästään isolle lavalle esiintymään. Eilen oli kauan odotettu h-hetki ja hienosti meni esitys molemmilta, vaikka sali oli täynnä katsojia. Toivottavasti he säilyttäisivät tuon esiintymisen riemun ja vapauden myös tulevaisuudessa. Muistan itsekin lapsuudesta, että koulun joulu- ja kevätjuhla näytelmissä oli kiva esiintyä, mutta jossain kohtaa tuli ilmeisesti liikaa itsekritiikkiä kehiin ja nykyisin esiintyminen enemmänkin pelottaa sekä jännittää. Mistähän se johtuukin, että vanhemmiten noita kaikenlaisia estoja alkaa esiintyä sekä miettiä ihan liikaa sitä, että mitä muut ajattelevat.
Kuten kuvista ehkä tarkkasilmäiset saattavat huomata, niin toisella neideistä on silmä mustana. Hän veti torstaina kunnon ilmalennot keittiön tasolta, johon oli miljoonista kielloista huolimatta mennyt kiipeämään. Muutaman kerran jäi taas sydämen löynnit väliin ja harmaita hiuksia tuli ainakin sata lisää. Onnea oli kuitenkin matkassa, sillä neiti löi alastullessaan ainostaan silmäkulman tuolin jalkaan. En edelleenkään ymmärrä joidenkin väitettä, että tytöt olisivat helpompia kuin pojat. Omalla kokemuksella asia on ihan täysin päinvastoin. Kai nämä ovat kuitenkin vain luonnekysymyksiä. Neidit ovat hieman hurjapäitä, kun taas pojalla on enemmän suojelevaistoa sekä varovaisuutta mukana. Salaa toivon, että neiti olisi nyt ottanut opikseen ettei ihan joka paikkaan kannata kiivetä. Pahoin pelkään, että kohta meno jatkuu entisellään. Tämä ei nimittäin ollut hänen ensimmäinen mustasilmänsä. Kovakalloinen tapaus.
Pienten tanssityttöjen äiti toivottaa kaikille hauskaa sunnuntaita ja tulevaa vappuviikkoa.
Lähetä kommentti