Viikonlopun toivotukset

Haluaisin huokaista, että ihanaa, että on viikonloppu ja loma. Ihan en kuitenkaan vielä pysty. Kiireinen viikko takana ja ylityötunteja jokunen tullut. Tänään tullut puhelu päiväkodilta takasi sen, että huomenna on pakko piipahtaa töissä, jotta voin ensi viikon hyvillä mielin lomailla.

Ihan ei hyvissä merkeissä ala siis lastenkaan loma, kun toinen tytöistä alkoi tänään oksentamaan hoidossa. Toisaalta aika odotettua, kun isoveljellä oli tauti viime viikonloppuna. Nyt vain odotellaan, että milloin osuu omalle ja toisen neidin kohdalle. Toivottavasti ei pahemmin sotke lomakuvioita.

Kaikesta huolimatta hyvää viikonloppua ja muille loman aloitaville hyvää lomaa. 

Kurkistus tyttöjen huoneeseen

Napsaisin viime lauantaina tyttöjen huoneesta muutaman kuvan, kun huone oli kerrankin siisti. Piti ihan kelata, että oliko isoveljen huone samassa iässä yhtä sotkuinen. Ja kyllähän se taisi olla, mutta on onneksi oppinut nyt pitämään vähän parempaa järjestystä yllä ja myös siivoamaan omat sotkunsa.Toivoa on siis tulevaisuudessa tyttöjenkin suhteen. Pitää vain kärsivällisesti jaksaa odottaa.

Muutama valkoinen Ikean laatikko puuttuu. Yhden tytöt ovat ulkoistaneet leikkimökkiin ja toinen on muuten vain kokenut kovia heidän käsittelyssään. Pitäisi käydä hakemassa Ikeasta siis laatikko täydennystä. Kuten kuvasta huomaa, niin sisustus on aika pitkälti Ikeasta. Sängyt, matto, laatikosto ja molempien tyttöjen sänkyjen yläpuolella olevat kukka valaisimet.

Tapetti on Sandbergin Talot- tapetti roosana. Laatikoston päältä löytyy minun vanha helmitauluni ja maatuskat ovat viime syksyn Pietarin tuliaiset neideille. Lipaston päältä löytyy myös muumivene. Tytöt ovat kovia muumifaneja. Pussilakanat ovat Finlaysonin muumi aiheiset.

Pehmoleluja säilytetään House Doctorin raidallisessa pyykkikorissa. Sinne mahtuu pemolelu jos toinenkin, mutta toinen vielä tarvittaisiin siitä huolimatta. Huoneen ainoa täyskorkea seinä on hieman hankala sisustuksen kannalta. Seinän keskellä on uloke eli se ei ole tasaista seinäpintaa. Ulokkeen kohdalla on valokuvataulut, viereen haaveilen Muuton vaaleanpunaisista Dotseista, johon voisi ripustaa vaikka juhlamekot näkyville.

Vaatekaappeja huoneesta ei löydy, vaan tällä hetkellä tyttöjen vaatteita säilytetään meidän makuuhuoneessa.

Synttärien juhlintaa

Eilen vietimme tyttöjen synttärijuhlat. Ennen viikonloppua en ollut ehtinyt tehdä näiden eteen juuri mitään. Torstaina järjestelin yläkertaa ja tyttöjen huonetta, siinäpä se. Ja tyttöjen huone oli lauantai aamuun mennessä sen näköinen, että hommaan oli tartuttava uudelleen.

Tarjottavien suhteen menin tällä kertaa siitä, mistä aita on matalin. Suurimmaksi osaksi nämä olivat kaupasta ostettuja. Itse tehtyjä oli ainoastaan kakku ja suolaisena pizzaa mozzarellalla, parmankinkulla, tomaatilla ja rucolalla. Kakkupohjankin teki äitini, sillä minulla on huonoja kokemuksia täytekakkupohjien tekemisestä. Kakunkin osalta minulle siis jäi täytteen valmistus ja koristelu.

Toisaalta oli hyvä, että en ollut tarjottaviin, niin hirveästi panostanut. Esikoinen nimittäin järjesti yllättävän ohjelmanumeron heti synttäreiden aluksi, kun mr. George tuli kylään. Onneksi heti juhlien alussa, niin saatiin poika eristettyä omaan huoneeseen lepäämään. Pitää nyt toivoa, että kukaan vieraista ei tautia saa. Tästä johtuen, ne kaupasta ostetut syötävät tuntuivat maistuvan vieraille itse valmistettuja paremmin.

Kaikesta sählingistä huolimatta juhlat saatiin pidettyä. Päivänsankarit olivat tyytyväisiä juhliin ja lahjoihin. Kakku maistui hyvältä, vaikka ulkonäkö ei niin hieno olekaan. Kadehdin hieman äitejä,  jotka loihtivat upeita kakkkuja lastenjuhliin. Itse en valitettavasti tähän kastiin kuulu. Mutta tärkeintä lienee, että maku on kohdillaan. Ei se miltä kakku näyttää.

Tytöillä on tällä hetkellä menossa tyttölapsille hyvin tavanomainen prinsessavaihe. Onneksi kaikkien vaatteiden ei tarvitse olla vaaleanpunaista. Riittää, että on kimalletta, tylliä sekä heiluvia helmoja. Juhlien teemana oli siis prinsessamaisuus, mikä näkyi tarjottavissa. Kakku oli koristeltu vaaleanpunaisin vaahtokarkein. Vaahtokarkkeja oli myös muuten tarjolla sekä prinsessa keksejä ja suukkoja. Ohjelmanumerona lapsille oli korujen askartelua. Lahjatkin pyörivät pitkälle prinsessa teeman ympärillä.

Nopea lounas

Minulla on mahdollisuus tehdä pari päivää etätöitä viikossa. Helpottaa arkea ihan hirveästi, kun näinä päivinä ei mene tuntia työmatkoihin. Etätyöpäivät ovat valikoituneet esikoisen koulun jakotuntien  sekä lasten harrastuspäivien mukaan. Ekaluokkalaisen ei tarvitse lähteä yksin kouluun ja aikasäästö illasta mahdollistaa sen, että ehdimme jotakuinkin ajoissa harrastuksiin ja syömäänkin tätä ennen.

Yksi etäpäivien lempiluonaani on munakas purjolla ja tomaatilla sekä ripauksella suolaa. Joskus saatan heittää sekaan myös juustoa, mutta harvemmin kuitenkin. Kerran näitä aineksia sattui olemaan jääkaapissa ja päätin kokeilla yhdistelmää. Siitä lähtien olen aina tehnyt munakkaani tälla yhdistelmällä. Lapset eivät paremmin välitä kananmunasta paistetussa muodossa, niin tästä on tullut etätyöpäivieni vakiolounas. Ellei jääkaapissa ole tähteitä edelliseltä päivältä, valmistan aina tätä.  Ei tarvita kuin vähän pilkkomista ja sitten ainekset hautuvat pannulla miedolla lämmöllä lähestulkoon itsekseen. Lisukkeeksi vielä salaattia ja ateria valmis.

Suosittelen kokeilemaan.

Neidit tänään neljä vuotta

Neljä vuotta sitten minusta tuli kahden pienen prinsessan. Kuten muutama poustaus sitten mainitisin, tuplaraskaus oli aluksi pieni shokki. Aika pian ajatukseen kuitenkin sopeutui. Harmillisesti vain raskaus muuttui puolessa välissä menettämisen peloksi. Kävin ultrassa parin viikon välein ja lopulta viikon välein.

Rakenneultrassa todettiin sikiöiden välillä merkittävä painoero ja koska kyseessä oli identtiset kaksoset diagnoosina oli TTTS (Fetofetaalinen transfuusio-oireyhtymä (FFTO).  TTTS tarkoittaa  monokoriaalisissa monikkoraskauksissa esiintyvää verenkiertohäiriötä sikiöiden välillä. Monokoriaalisessa raskaudessa, jossa lapset ovat aina identtisiä sikiöillä on yhteinen suonikalvo ja istukka. Oireyhtymä aiheutuu jaettuun istukkaan kasvavista yhdysverisuonista sisarusten verenkiertojen välille. Riippuen yhdyssuonten määrästä, tyypistä ja suunnasta, yhdistynyt verenkierto voi johtaa epäsuhtaiseen veren virtaukseen sikiöstä (luovuttaja) toiseen (saaja). Hoitamattomana oireyhtymä on sikiöille erittäin vaarallinen ja vakava TTTS johtaa kuolemaan 60–100 % todennäköisyydellä.

Meidän onneksemme tytöille ei missään vaiheessa kehittynyt vakavaa taudinkuvaa ja he syntyivät raskausviikolla 36+1, viikkoihin nähden  molemmat olivat kuitenkin pienikokoisia. Toinen n.2200g ja toinen 1700g, Pituutta tytöillä oli 42cm ja 38cm. molemmat olivat syntyessään parempivointisia kuin odotettiin. Neiti A oli vastasyntyneiden teho-osastolla neljä päivää ja kotiutui näin ollen aikaisemmin kuin siskonsa. Neiti B oli sairaalassa aika tarkalleen pari viikkoa. Hänellä oli pienen kokonsa takia ongelmia syömisen sekä lämmön säätelyn kanssa .

Tyttöjen kokoero ei ole pienentynyt syntymän jälkeen, vaan se on kasvanut. Tällä hetkellä eroa painossa on reilut pari kiloa ja pituudessa viisi senttimetriä. Vaikka he ovat identtisiä, heidät on kokoeron takia suhteellisen helppoa tunnistaa vieraammankin ihmisen. Ja tällä hetkellä myös hiusten pituudesta,  silla toinen tytöistä päätti leikkiä parturia ja nipsaisi hiuksensa ihan lyhyiksi. Siinä oli oikealla kampaajalla tekemistä, että sai hiukista edes jotenkin säällisen näköiset.

Olen viime aikoina miettinyt, että TTTS ehkä kuitenkin jätti jälkensä pienempään neitokaiseen. Hänellä on ollut yhtä sun toista pientä ongelmaa tässä vuosien varrella. Neljän kuukauden iässä leikattiin nivustyrä. Viime vuoden loppupuolella alkoi vatsaongelmat, jonka takia hänet tähystettiin nyt tämän vuoden puolella. Nyt odottelemme lopullista diagnoosia, että onko kyseessä colitis ulcerosa vai chronin tauti. Sairaala on siis vuosien varrella tullut tutuksi. Siitä huolimatta hän on iloinen ja erittäin sisukas tyttö, pärjääjä.  Toinen on päässyt vähemmällä vaivalla. Kerran on laitettu putket korviin. Hän on se kaksikon huolehtija ja selvästi pitää huolta siskostaan.

Varsinaiset synttärijuhlat pidämme vasta viikonloppuna. Tänään tytöt veivät päiväkotiin vähän herkkuja synttäreiden kunniaksi. Siellä oli laulettu onnittelulaulut ja lahjaksi olivat saaneet tikkarit sekä kortin. Kotona onnittelulaulut ja meiltä lahjat ja vähän pientä herkuttelua.

Winterwonderland

Täällä etelässäkin saatiin viime yönä lunta ja voi, että luonto näyttää kauniilta. Kyllä lumi aina loskan ja vesisateen voittaa. Pidän siitä, että vuodenajat erottuvat selvästi toisistaan. Valitettavan usein vain näillä leveysasteilla syksy ja talvi eivät hirveästi eroa toisistaan. Pari viimeistä talvea ovat olleet tällaisia, muutaman runsaslumisemman talven jälkeen. Tiedän, että jossain muualla sitä lunta on jo ihan riittämiin eikä enää tiedetä, että mihin sitä lykkisi, kun taivaalta tulee koko ajan lisää. 

Itse toivon, että nämä säät kestäisivät hetken. Ehtisimme harrastaa lasten kanssa talviurheilulajeja. Isoin on koulun kanssa käynyt luistelemassa, mutta tytöistä vain toinen on kerran ehtinyt luonnon jäälle luistelemaan. Toisella sekin kerta jäi väliin sairastelun takia.

Kaksosten päivä

Follow my blog with Bloglovin Tänään 2.2 vietetään kaksosten päivää. Minulla on ollut onni ja rikkaus olla kaksosten äiti  kaksi päivää vajaa neljä vuotta.  Vuodet eivät ole olleet helppoja, mutta siitä huolimatta en vaihtaisi päivääkään pois.

Sain kuulla odottavani kaksosia alkuraskauden ultrassa. Aluksi uutinen oli pienoinen shokki.  Esikoinen oli todella huono nukkuja. Poika ei nukkunut yöllä eikä päivällä. Elin puolitoista vuotta ihan sumussa. Tähän peilaten ajattelin, että miten selviän hengissä kaksosista, jos he ovat samanlaisia kuin isoveljensä. Tämä pelko osoittautui onneksi turhaksi, sillä tytöt nukkuivat hyvin ja olivat muutenkin helppoja vauvoja. Näistä vuosista tuo vauvavuosi on ollut kaikkein helpoin. Sen jälkeen, kun tytöt saivat omat jalat alleen, ei vaarallisilta tilanteilta, sotkuilta, kuhmuilta ja yllätyksiltä olla vältytty. Hiljalleen elämä helpottaa, mutta edelleen silmät saisivat olla myös selässä. Julkisilla paikoilla liikkuminen onnistuu jo suhteellisen hyvin. Olenpa jopa uskaltanut heidän kanssaan yksin uimahalliin eikä se niin paha kokemus ollut, vaikka hieman aluksi pelotti.

On ollut ihanaa seurata kaksosten keskinäistä suhdetta. Se on kuitenkin erilainen kuin suhde isoveljeen. Toisesta huolehtiminen on jotain aivan uskomatonta. Tytöt ovat samassa päiväkotiryhmässä ja jos toinen ei jostain syystä ole paikalla, on toinen ihan eksyksissä. Osaavat neidit myös tapella, ihan kuin muutkin sisarukset keskenään. Siitäkin huolimatta sisko on paras leikkikaveri ja  vielä tällä hetkellä muiden kavereiden on hankala tähän väliin kiilata. Aika näyttää, miten jatkossa käy.

Elämä kaksosten äitinä on tuplasti iloa, tuplasti surua ja tuplasti harmaita hiuksia. Ja tuplasti etuoikeuttettua.