Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt

Tämän vuoden syyslomaa olemme viettäneet ihan kotiympyröissä. Ja välillä tämäkin tuntuu, ihan kivalta. Kolme edellistä syyslomaa, kun on tullut oltua reissun päällä.

Sitä on tullut ajatelleeksi, että tällaisella lyhyemmällä lomalla, lomamoodiin pääsee paremmin, kun irtautuu täysin kotiympyröistä. Mutta kyllä irtautuminen on ihan kotonakin onnistunut, eikä työt ole olleet pätkääkään mielessä. Tietysti kotona on aina normaalit kotiaskareet ja täytyy myöntää, että myös niitä arjen kiireen keskellä syrjään työnnettyjä rästihommia on tullut loman aikana tehtyä. Kaikesta tästä huolimatta loma on kuitenkin tuntunut lomalta ja ihanaa, kun on saanut edistettyä asioita, joihin ei normaalisti juurikaan jää aikaa. Vähemmän siis mieltä kuormittavia asioita mielen päällä, kun normaali arki taas ensi viikolla alkaa.

Joskus lapsilla ei ole suuria toiveita tekemisen suhteen. Tyttöjen isoin toive oli eväsretki lähimetsään. Muistan vielä sen ajan, kun ykkönenkin innostui pienistä asioista. Juurikin metsäretkistä ja museokäynneistä. Tulevan teini-iän kolkutellessa nurkan takana, alkavat nämä pienet aktiviteetit aiheuttaa enemmän nurinaa kuin innostusta. Yhden mielestä tylsää, kolmen muun mielestä ihanaa ja piristävää.

Pitää siis muistaa nyt nauttia, kun on vielä kaksi sen ikäistä lasta, jotka innostuvat pienistä asioista.  Metsistä ja eväsretkistä, majan rakentamisesta ja vain luonnon ihmeiden ihmettelystä.

Vaikka muistankin omilta teinivuosilta, että omien vanhempien Lappi innostus oli tylsintä mitä saattoi tietää ja vanhemmat oli niin eri vuosisadalta sekä noloja, niin kyllä se aavistuksen kirpaisee nyt itseä, kun tietää oman lapsen menevän kiitolaukan lailla tätä vaihetta kohti. Ehkä se jotenkin kuuluu automaationa, että nuori halveksii juurikin niitä asioita, jotka vanhemmalle ovat tärkeitä. On osa välttämätöntä itsenäistymisprosessia, jossa aletaan irrottautua omista vanhemmista ja valmistautua omaan itsenäiseen elämään.

Ja kun tarpeeksi kauan elää, alkaa sitten taas kiinnostua ihan niistä samoista asioista, joista omat vanhammat olivat aikoinaan innoissaan. Omissa haaveissa, kun ruskavaellus Lappiin.

-Kirsi 

Kolmen sukupolven naiset kylmäuimassa

Viime keväänä yhtenä viikonloppuna, jonka vietin vain toisen tyttäreni kanssa kahdestaan, lähti ajatus avantouinnista. Olimme Ruissalossa ulkoilemassa ja hän näki Saaronniemen avantouintipaikalla ihmisiä uimassa. Siitä hän sai päähänsä, että hänkin haluaa kokeilla avantouintia.

Olen koko ikäni ollut varsinainen vilukissa. Viihtynyt enemmän lämpimässä kuin kylmässä. Kuitenkin myös minulla, on pienenä salaisena haaveena ollut tuo avantouinti, koska sen terveellisyyttä ja hyvää tekeviä vaikutuksia on mediassa hehkutettu.

Äitini harrasti useita vuosia avantouintia, mutta muuton myötä tämä harrastus jäi, vaikka sillä hänenkin osallaan oli paljon hyvää tekeviä vaikutuksia. Toivottavasti hän tämän käyntimme myötä löysi uudestaan vanhan harrastuksen pariin. Kuulema nivelet tuntuivat ainakin yhden käynnin perusteella heti paremmilta. Ja tämä Villa Järvelä sijaitsisi sopivasti hänen työmatkan varrella.

Kylmäuinnin aloitus päivänä jona mitattiin maan lämpöennätys lokakuussa, ei ehkä ihan anna oikeaa kuvaa siitä miltä avantouinti oikeasti tuntuu. Veden lämpötila, kun oli pinnassa 10 astetta ja hiukan syvemmällä 7 astetta. Lämpimämpää siis kuin esimerkiksi uimahallin kylmäaltaassa, jossa vesi on neljä asteista.

Olen kuitenkin ylpeä, että neljä kertaa uskalsin kastautua, vaikka tällaiselle tottumattomalle tuo tuntui jääkylmältä. Niin tuntui keväällä 17 asteinen vesikin, johon tämän vuoden talviturkki tuli heitettyä.

Ainoa, joka oikeasti ui, oli neiti joka oli avantouintia halunnutkin kokeilla. Ja meistä kaikki myös uskaltivat käydä itsensä kylmässä vedessä dippaamassa.

Villa Järvelä on siitä ihana paikka siitä, että siellä on avantounnin lisäksi mahdollisuus olla  myös paljussa. Näin koko perheellä on mahdollisuus saunoa sekä uida yhdessä ja vilukissoille on tarjolla lämpimämpi vaihtoehto vedessä olemiselle.

Uinnin jälkeen maistui lämpimä kaakao koko poppoolle, Ja kyllä voisin menneä uudestaakin, vaikka tietyllä tavalla siinä kastautumisvaiheessa on hoettava itselleen, että kerran se vain kirpaisee ja vähän niin kuin tyhjennettävä aivonsa, jotta uskaltaa kylmään veteen upottautua.


Oletko sinä kokeillut kylmä-/avantouintia ?

-Kirsi 

Syksyinen lasten Tallinna

Syysloma on täällä, joten ajattelin nyt kirjoittaa muutama vinkin syksyiselle Tallinnan vierailulle. Koska syksyllä säät voivat olla ihan mitä tahansa  auringosta, sateesta, rakeista, räntään ja lumeen, niin sisätiloissa tapahtuvat aktiviteetit ainakin osuvat useimmiten nappiin.

Pari vuotta sitten syyslomalla seilasimme lahden toiselle puolelle Tallinnaan syysloman viettoon. Kuten viime kesänä yövyimme myös silloin yksityisessä asunnossa. Tuolloin Kadriorgin puiston läheisyydessä. Kesällä asunto löytyi Airbnb:n kautta, syksyllä 2016 booking.com kautta. Kummankin palvelun kautta löytyi oikein hyvät asunnot ja homma toimi täydellisesti. Palveluja käyttäessä kannattaa lukea muiden asiakkaiden antamia arvioita ja jos nämä ovat hyviä tai majoittaja on Airbnb:ssa ns. supermajoittaja, niin olettettavasti homma suurella todennäköisyydellä toimii ihan hyvin.

Asunto Kadriorgin puiston vieressä oli oivallinen ulkoilun kannalta ja ihanat lethikasat olivat etenkin lasten mieleen.

Tallinnan televesiotorni sijaitsee  9 kilometrin päässä keskusta. Jos omaa autoa ei ole käytössä, pääsee tornille julkisten avulla busseilla 34A, 38 ja 49. Matka-aika julkisilla noin 20 min ja pysäkki, jolla tulee poistua kyydistä on "Teletorn".

Televisiotorni on auki päivittäin 10-18.  Mitä televisiotornilla sitten voi tehdä:

• tornilta on 360 asteen panoraamanäköala Tallinnaan 
• 170 m tyhjyyttä allasi eli aukosta pääset kurkistamaan millainen pudotus alas on. 
• leikkiä uutistenlukijaa 1.kerroksen televisiostudiossa
• tutusta näyttelysssä Viron huippu saavutuksiin sekä televisiotornin historiaan
• Pohjoismaiden korkein avoin näköalatasanne
• Iso leikkipaikka lapsille ulkona

Hurjapäille on tarjolla:

• Äärelläkävelyä tornin 22.kerroksen näköalatasanteenreunalla, 175 metrin korkeudella maanpinnasta. Äärellä kävelyä on mahdollista kokeilla 1.4-31.10 välisellä ajalla ja siihen on säävaraus. Ikäraja 13 vuodesta ylöspäin ja muitakin rajoitteita on. 

 

Lentosatama-merimuseo Kalamajan kaupinginosassa on vierailemisen arvoinen kohde. Harmaa ankea rakennus ulospäin kätkee sisälleen hienon kokemuksen. Ensimmäinen reaktio astuessa näyttelytilaan, oli puhdas vau. Nyt kun selasin kuvia, niin sisältä ei juurikaan löytynyt mitään ja ne vähät, jotka olin napsinut eivät tosiaan onnistu antamaan Lentosatamasta sellaista kuvaa, joka tulee paikan päällä.

Lentosatama on lokakuusta-huhtikuuhun suljettu maanantaisin. Muuten auki 10-18. Sisätilojen lisäksi pääsylippu oikeuttaa tutustumisen ulkona sijaitseviin Suur Tö-jäänmurtajaan ja muihin museoaluksiin.

Vesitasohallissa sisätiloissa pääsee tutustumaan mm. Lembit sukellusveneeseen, Maasilinn-laivan hylkyyn sekä moniin aitoihin näyttelyesineisiin, kun purjelaivoihin, veneisiin ja merimiinoihin. Näiden lisäksi löytyy kahvila, elokuvasaleja, simulaattoreita ja lapsille oma alue.

Perusnäyttelyn lisäksi on avoinna myös erilaisia kausinäyttelyitä merenkulkuuun ja historiaan liittyen.

Tässä muutama vinkki, mitä syksyllä voi Tallinnassa esimerkiksi puuhailla. Myöskin nämä kesällä käydýt kohteet (Lasten Tallinna) sopivat myös aivan yhtä hyvin syksyyn.

Toivottavasit joku näistä saa uusia ideoita Tallinnan reissulle.

-Kirsi 

Syyskuun Top 5

Vaikka elellään liki lokakuun puolta väliä, niin ajattelin hetkeksi palata syyskuun parhaimpiin tunnelmiin. Syyskuu sisälsi paljon tapahtumia ja hyviä hetkiä. Lisäksi kuukausi oli todella lämmin, joten kuukauden lopulla oli oikeasti pari kertaa hieraistava silmiä, että ollaanko jo oikeasti näin pitkällä syksyä.  Mutta niin vain talvea kohti ollaan kovasti menossa.

Syyskuun top5 oli:

1. Tubecon risteily ykkösen kanssa. Risteily edeltävinä päivinä sääennusteet aiheuttivat pientä jännitystä. Laiva ja myrsky eivät nyt suoraan sanottuna kuulostaneet kovinkaan huokuttelevalta yhtälöltä. Kaikeksi onneksi tuuli tyyntyi ja saimme seilailla 23 tuntia ihan hyvässä säässä. Risteily oli ykkösen osalta kauan odotettu, sillä hän jo useaan otteeseen kinunnut tubecon risteilylle. Nyt laivalla oli myös kaikkien aikojen lempitubettaja eli Roni, joten kiva, että saimme tämän järjestettyä.

Kaverin kanssa tuli risteilystä jälkikäteen puhetta ja nykynuorilla on aikalailla erilaiset mahdollisuudet päästä tapaamaan fanittamiaan henkilöitä henkilökohtaisesti kuin meillä aikanaan omassa nuoruudessa. Tässäkin suhteessa se maailma muuttuu. 

2. Kaverin järjestämä naisten ilta. Hyvä ruoka, sauna, palju ja vertaistuki. Siinä hyvän illan yksinkertainen resepti. Välillä, kun arjen kiireessä viipottaa menemään, saattaa sortua ajatukseen, että muilla ei samoja huolia ole kuin itsellä. Sitten, kun pääsee vaihtamaan ajatuksia, niin hyvin samanlaista tarpomista se meillä kaikilla useimmiten on. Samoja huolia ja murheita, mutta myös iloja. Voin sanoa, että tuon naisten illan jälkeen tunsin taas itseni vähemmän kummajaiseksi. Tämän asian kanssa olen tässä viime vuodet paljon töitä tehnyt. Elämä, kun on jättänyt jälkensä. 

3. Syksyn upeat värit. Olen viimeisen neljän vuoden aikana oppinut rakastamaan syksyä. Värejä ja luonnon pikkuhiljaista vetäytymistä talviuneen, josta se voi taas keväällä herätä uuteen kukoistukseen. Joku viisas on sanonut: Että syksy näyttää meille, kuinka muutos voi olla kaunista. Tuo on niin totta. Ja aurinkoiset kuulaat syyssäät ovat mitä parhaimpia ulkoiluun.

 
4. Lukuinnostus. Syyskuussa luin 10 kirjaa. Ihan huikea määrä. Kesällä lukeminen jäi vähän vähemmälle, mutta iltojen hämärtyessä on kiva paneutua hyvän kirjan äärelle sohvan nurkkaan. Ulkoilu iltaisin pimeässä ja mahdollisesti märässä ei juurikaan työpäivän jälkeen huvita, vaan näin syksyisin lämpö ja hyggeily on enemmän mieleen.

5. Kaksosten rattaat sai hyvän uuden kodin. Duon vanhat tuplarattaat ovat seisoneet iät ja ajat turhanpanttina autotallissa. Myyntiin en näitä ollut laittanut, koska kuomuun oli roiskunut pieniä maalitahroja, vaikka muuten rattaat olivatkin ihan hyvässä kunnossa sekä kuosissa. Niinpä, kun syyskuussa bongasin erään päiväkodin, etsivän lahjoituksena tuplarattaita ulkoilua varten, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun näpyttelin, että meiltä löytyy. Ja seuraavana päivänä jo kiikutinkin kärryt uuteen kotiinasa, jossa ne pääsevät vielä palvelemaan useita pieniä käyttäjiä.

Voihan Rodos

Syysloma vaanii nurkan takana. Viime vuonna vietimme sitä ihanalla Rodoksen saarella. Tänä vuonna ihan vain  kotona.  Edellisen syksyn Rodoksen loma jätti kyllä jälkeensä kroonisen matkakuumeen. Ihana ihana loma. Ehkä elämäni paras, ainakin yksi parhaimmista.

Tänä vuonna tyydymme muistelemaan, mutta ensi syksyä varten on aloitettu matkakassan kerääminen vakaana aikomuksena suunnata etelän lämpöön.

All inclusive lasten kanssa on mitä mainioin. Se huono puoli siinä kuitenkin on, että se asettaa riman ja odotukset myös seuraavalle reissulle korkealle. Lapsille juurikin se, että jäätelöä ja limsaa sai hakea vapaasti, oli ehkä se parhain juttu uimisen lisäksi. Tai iltapäivän lasten huviteltta tai jonkinlainen happy hour, jolloin tarjolla oli myös jäähile juomaa, hattaraa ja popcorneja.

Ja jos rehellisiä ollaan, niin all inclusive oli myös aikuisen näkökulmasta helppo ja vaivaton lasten kanssa. Ei tarvinnut miettiä aamupaloja, välipaloja, lounaita ja päivällisiä, että milloin ja mistä,  eikä budjetoida matkabudjettiin erikseen ruokia. Sen minkä ehkä autententtisuudessa ja vaihteluvuudessa hävisi, voitti helpoudessa mennen tullen.

 

Olimme Falirakissa noin 15 kilometrin päässä Rhodoksen kaupungista. Lokakuun puoliväli alkaa olla sesongin loppua ja siihen nähden meille sattui todella hyvät säät. Lämmintä ja aurinkoista eikä illallakaan tarvinnut lisätä kevyttä neuletta enempää päälle.  Mutta, kun vertaa lämpötilaa kotimaan viime kesän helteisiin, niin ei sää mikään huippukuuma lokakuussa Rodoksella ollut. Kuitenkin ihan riittävän lämmintä ja monen huonon kesän jälkeen suorastaan todella lämmintä. Kaikissa asioissahan se on vähän, että mihinkä asioita vertaa. 

Vietimme melko paljon aikaa hotellilla, jossa oli oikeastaan kaikki tarpeellinen. Hektisen arjen jälkeen oli oikeastaan helpotus, kun ei tarvinnut miettiä mitään ylimääräistä. Päivät kuluivat pitkälti uima-altaalla ja hotellin järjestämiin aktiviteetteihin osallistumalla. Sellainen kunnon aivot narikkaan loma. 

Muutamana päivänä poistuimme myös hotellin ulkopuolelle ja kun Falirakissa hotellimme sijaitsi lähes Falirakin vesipuiston, jota myös Euroopan suurimmaksi tituleerataan vieressä, niin olihan se yksi pakollinen käyntikohde lomallamme. 

Faliraki Waterpark sijaitsi korkean kukkulan päälla ja puiston laitteet oli riputeltu pitkin rinnettä, joten päivä puistossa kävi myös kuntoilusta ravaten rinnettä edes takaisin. Ykkönen pääsi lähestulkoon kaikkiin vesiliukumäkiin, mutta oli siellä sellaisiakin, jotka olivat vain aikuisille. Joten hieman eri tason vesipuisto oli kyllä kyseessä, kun Jukupark, jossa pääsimme viime kesänä ensimmäistä kertaa käymään. Monet kesät oli ykkönen sinne kinunnut, mutta nyt tuon Rodoksen vesipuiston jälkeen se oli pienoinen pettymys. 

Alueelta löytyi vesiliukuja joka makuun ja perheen pienimmillekin oma alueensa. Hurjimpiin liukuihin oli ikäraja, mutta suurimpaan osaan edellytyksenä ei ollut ikä vaan uimataito. 

Jos liikut Falirakin suunnalla lasten kanssa, on tuo vesipuisto ihan kiva kohde käydä. 

 

Yllättävää kyllä matkan ehkä merkityksellisin ja kaikille ikimuistoisin ja mieleenpainuvin kokemus oli veneretki kolmelle eri lahdelle, jossa kahdessa oli uintimahdollisuus. Reissu toteutettiin vähän silla lailla ex tempore eli emme olleet ajatelleet millekään tällaiselle retkelle etukäteen osallistuvamme, mutta tätä olemme kaikki jälkikäteen muistelleet paljon. Matkan ostimme ihan paikalliselta veneretkien järjestäjältä rannalta, eli ei ollut mikään matkatoimiston järjestämä retki. Vesi oli kyllä mielettömän kirkasta näissä pienissä lahden poukamissa joissa kävimme. Toinen tyttäristäkin ui ensimmäisen kerran  ilman kellukkeita tällä retkellä, vaikka sitä varmuutta uimiseen vielä haettiin puolisen vuotta tämän jälkeen ennenkuin hän heitti uimisen apuvälineet lopullisesti pois käytöstä.

Veneretki oli taas yksi osoitus, että ilman liikaa suunnittelua syntyvät yleensä ne elämän parhaimmat jutut, joita sitten muistellaan jälkikäteen useasti rakkaudella.  Heittäytyminen ja hetkessä eläminen siis kannattaa ainakin silloin tällöin.

Mitenkäs siellä ruudun toisella puolella. Onko syyslomalle lomasuunnitelmia lämpöön vai menekö loma ihan kotimaan kamaralla ?

-Kirsi