Hitti vai huti

Ikkunoiden pesu, asia josta en pidä yhtään ja luulen, että aika moni jakaa tämän ajatuksen kanssani. Näinä hetkinä toivon, että olisin saanut äidiltäni hänen himosiivooja geeninsä. Hän on niitä harvoja ihmisiä, joka oikeasti sanoo pitävänsä myös ikkunoiden pesemisestä kaiken muun puunaamisen lisäksi. Ja vieläpä ihan sillä perinteisellä tyylillä, ilman mitään teknisiä apuvälineitä.

Olen pitkään haaveillut ikkunapesurista, mutta useana vuonna se on jäänyt ostamatta. Täytyy tunnustaa, että yläkerran ikkunat on tainnut joku vuosi jäädä kokonaan pesemättä. Ne, kun eivät muille sieltä ylhäältä näy.

Olen lukenut keskustelupalstoilta arvioita ikkunpesureista. Toiset vannovat niiden nimeen ja toiset taas eivät pidä niistä yhtään. Kun Lidlissä toissa viikolla oli tarjolla ikkunapesuri alle kolmenkympin hintaan, en jäänyt enää miettimään, vaan olin yhdeksältä kaupassa. Jos ei laitteesta olisi mihinkään, niin en nyt ainkaan hirveän paljon köyhtyisi.

Nyt on sitten urakka menossa. Akun kesto on rajallinen. Eli jos haluaa oikeasti urakoida kaikki ikkunat kerralla, niin pesurin akku ei tähän riitä. Ikkunapesurin akku riittää hyvin ainakin kahden ison ikkunan pesemiseen kerralla. Tämä on erittäin sopiva pesemisvauhti minulle. Tuuletusikkunoiden pesu vaatii pientä kikkailua. Tämän halppisversion vesisäiliö hieman vuotaa, kun se tulee täyteen. Siitä miinusta. En tiedä pysyykö imetyt vedet paremmin kalliimmissa versioissa. Luultavasti.

Mutta noin yleisesti ottaen tykkään. Ikkunoiden pesu tällä laitteella on helppoa ja nopeaa. Tosin en ole mikään nipottaja. Pienet raidat jossain ikkunan sivussa ei haittaa minua, pääasia, että ikkunat tulevat pestyiksi. Siivouksessa välineurheilu on selvästi minua varten. Tämän laitteen hankinnan jälkeen olen alkanut haaveilla hyörymopista lattioiden pesuun. Meillä, kun on melko runsaasti laattalattiaa, joten tuo voisi olla aika ideaali sen puhdistukseen.

Mitenkäs teillä ikkunoiden pesu. Tapahtuuko perinteisesti sanko, vesi, lasta linjalla vai ikkunapesurilla ? Vai onko koko homma ulkoistettu ostopalveluna ?

Vähän spesiaalimpi aamupala

Mies täytti tänään vuosia. Pyöreät 40 vuotta. Niin se aika menee ja itselläkin päivät kolmosella alkavalla ikänumerolla käyvät vähiin. Voisin kirjoittaa pitkät pätkät ikäkriisistä, mutta taidan säästää sen myöhemmäksi.

Synttäreiden kunniaksi meillä oli tänään hieman spesiaalimpi aamupala. Kaurapuuron ja smoothien tilalla oli hedelmäsalaattia, croisantteja, tuulihattuja yms. herkkuja. Kerrahan sitä vain neljäkymmentä täytetään, joten kaloreita ei tänä päivänä lasketa.

Tänään oli etua siitä, että teen lyhennettyä kuuden tunnin työpäivää. Oli aikaa valmistella erikoisaamiainen ja syödä se ilman kiirettä. Mies ja tytöt viettivätkin kotona lomapäivää, kun itse suuntasin yhdeksäksi töihin ja esikoinen kouluun.

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivottelen hyvää sekä rentouttavaa viikonloppua.

Boke

Boke. Valokuvatermi ja tämän viikon MakroTex -haasteen aihe. Ensimmäinen reaktio haasteen nähdessä oli apua. Sanana Bokeh ei ollut tuttu ja aiheeseen tutustumisen jälkeen teki mieli löydä hanskat tiskiin ja jättää tämän viikon haaste välistä. Aiheesta Boke löytyy lisätietoa Wikipediasta.
Lyhyesti selitettynä ideana on, että tausta jää tarkoituksella epätarkaksi ja kohde korostuu.

Tälle vapaapäivälle sattui sopivasti aurinkoinen sää, joka suosi näiden kuvien toteteusta. Luulen ainakin, että pääsin idean jäljille ja kasvien kuvauksessa bokeh- teema ainakin jossain määrin toteutui. Sen sijaan ihmismallin kanssa en onnistunut millään, vaikka kuinka yritin.

Vaikka aluksi tunsin aihetta kohtaan pientä pakokauhua, oli tämän viikon teema loppujen lopuksi todella kiva. Johtuen juurikin aiheen teknisyydestä ja haastekertoimesta. Oli kivaa tutustua itselle  vieraaseen valokuvatermiin ja sen toteutukseen. Vaikka olen aina pitänyt valokuvaamisesta, en ole pahemmin termeihin ja tekniikoihin tutustunut. Pääasia omissa kuvailuissa on ollut tärkeiden hetkien tallentaminen. Kuvan tekninen onnistuminen on ollut lähinnä extra plussaa.

Mäntykankaalta hei

Tänään heräsimme melko koleaan säähän, joka onneksi iltapäivään mennessä vaihtui auringon paisteeksi. Aamupäivällä kävimme isoimman lapsen kanssa hieman puutarhakaupoilla ja ruokakaupoilla, kun pienemmät viettivät aikaa mummin kanssa.

Iltapäivä vietettiinkin tiivisti ulkona pihanlaitto puuhissa. Meidän piha on aika haastava. Kuivaa ja hiekkaista mäntykangasta, joka asettaa aika kovat vaatimukset kasveille. Ihan mikä tahansa ei tässä pihassa menesty.  Mehikasvit ja havukasvit ovat olleet aika takuuvarmoja, joten niitä tuli hankittua lisää. Yläpiha on edelleen melko luonnontilassa  ja se on enemmänkin sellaista lasten leikkialuetta, josta löytyy hiekkalaatikko, trampoliini, keinut ja leikkimökki sekä puumaja.  Ja kun se nurmikonkin kasvu on melko haastavaa, niin senkin takia tuo yläpiha on hieman vaiheessa.

 

Sillä aikaa, kun itse hyörysin kädet mullassa, oli etupihalle ilmestynyt myös katutaidetta. Etenkin toinen tytöistä on todella kiinnostunut piirtämisestä. Päiväkodissakin on ollut useasti niin, jos on tytöt sisältä hakenut, että toinen on ollut piirtämässä ja toinen rämäpäisempi luonne leikkimässä niitä vauhdikkaampia leikkejä.

Sisälläkin on tapahtunut pientä muutosta tai pitäisikö sanoa, että jahkailu on saatu päätökseen. Viime vuoden loppupuolella meidän olohuoneen seinät maalattiin vaalean vihertävällä värillä valkoisen jälkeen. Valkoisella seinällä oli mustat tauluhyllyt, jotka ajattelin seinän värin vaihdon jälkeen korvata valkoisilla. Mietin, että ne sopisivat uuteen seinänväriin paremmin. No niitä hyllyjä ei koskaan tullut hankittua ja edelliset lojuivat työhuoneessa tyhjänpanttina. Viime viikonloppuna aloin pohtimaan, että ehkä ne mustat ovatkin ihan hyvät myös nykyisellä seinänvärillä. Meidän olohuoneesta löytyy kuitenkin melko runsaasti valkoista, niin nuo musta hyllyt tuovat ihan kivaa särmää olohuoneen väritykseen. Toinen pikkumuutos olohuoneessa on, että toin tyttöjen huoneessa olleen HouseDoctorin pyykkipussin alakertaan vilttien säilytystä varten ja vein edellisen Askon raitaisen version tyttöjen huoneeseen.

 

Nyt haluan toivottaa vielä hyvää lapsettomien lauantain loppua sekä hyvää äitienpäivää huomiselle kaikille äideille. 

Kukoistukseen nouseva luonto

Osallistun ensimmäistä kertaa Pieni Lintu blogin MakroTex-haasteeseen. Tämän viikon teemana on toukokuu.

Viimeistään toukokuussa luonto herää täyteen kukoistukseen talven jäljeltä. Puihin ilmestyvät aluksi hennot lehdennuput ja pian täysikokoiset lehdet. Omena- ja kirsikkapuut alkavat kukkia.

Toukokuu on puutarhanlaiton aikaa. Kukkien istutusta, kasvimaan mylläystä ja pihan suunnittelua. Toukokuu on myös orvokkien kulta-aikaa ja joka vuosi ainakin jostain ruukusta meiltä näitä löytyy. Tämä vuosi ei ole poikkeus.

Orvokit ovat siitä ihania, että ne leviävät villeinä piristämään pihamaata. Useana aamuna olen saanut näitä pihalla villeinä kasvavia orvokkeja kimppuna, kun tytöt ovat halunneet ilahduttaa äitiä. Toukokuu on lupaus kesästä. Sieltä se pikkuhiljaa tulee.

Kuohkea pannukakku pahan päivän varalle

Se aika kuukaudesta, kun kaikki ketuttaa ja hamittaa.  Mieluiten olisi ihan vaan yksin ja rauhassa. Aika mahdoton toivomus lapsiperheessä. Tällaisina päivinä olisi kätevää, kun lapsissa olisi nappula, josta voisi säätää äänen ja energian määrää samaan balanssiin oman olotilan kanssa.

Tunnesyöppönä tekaisin sitten pannukakun. Maha täysi parempi mieli, vaikka makkarat vatsalla tuskin kiittävät. Lempi pannari reseptini on Helsingin sanomista bongattu kuohkean pannukakun ohje. Valkoisen sokerin tilalla käytän intiaanisokeria 1/2 desiä ja vaniljasokerin tilalla aitoa vaniljajauhetta. Muuten mukailen alla olevaa ohjetta täysin.

 

3 kananmunaa
8 dl täysmaitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 dl sokeria ( itse käytän 1/2 desiä intiaanisokeria)
2 tl vaniljasokeria ( aitoa vaniljaa jauheena)
100 g voita

• Riko kananmunien rakenne isossa kulhossa. Sekoita joukkoon puolet maidosta.
• Yhdistä leivinjauhe vehnäjauhoihin. Lisää jauhot kulhoon sekoittaen.
• Kaada joukkoon loput maidosta, mausta suolalla ja sokereilla. Anna jauhojen turvota nesteessä vähintään puoli tuntia.
• Sulata voi. Anna hetki jäähtyä, sekoita sitten voi muiden ainesten joukkoon.
• Vuoraa 30 cm x 40 cm:n kokoinen korkealaitainen uunipelti leivinpaperilla. Kaada taikina leivinpaperin päälle ja paista 225-asteisessa uunissa 25–30 minuuttia. Anna jäähtyä ja "kiinteytyä" hetken ajan. Tarjoa esimerkiksi kermavaahdon ja hillon kanssa.

Kesä tule jo

Vappu takana ja ajatukset alkavat salakavalasti hiipiä kohti kesää. Useammassa lukemassani blogissa on fiilistelty kesää ja myöskin täällä on kesänkaipuuta ilmassa. Eilen katsoin putkeen Suomen kaunein mökki ja Huvila ja huussi ohjelmat, eivätkä ne ainakaan vähentäneet kesänkaipuuta, etenkin kun samaan aikaan ulkona oli jäätävän koleaa ja tihkutti vettä. Onneksi tänään aurinko paistaa ja tuntuu edes hieman siltä, että kesä on lähempänä.

Parasta kuitenkin on, että kesä on takuuvarmasti edessä. Ennemmin tai myöhemmin. Alkukesän vehreys. Valoisat, pitkät ja lämpimät kesäillat. Lempeä kesäsade. Kuuma asfaltti, tuore nurmikko ja uimarannan kuuma hiekka varpaiden alla. Tuoreet marjat, herneet  ja jäätelötötterö kioskista. Elokuun pimeät ja lämpimät kesäillat. Heinäsirkkojen siritys ja lintujen viserrys. Kesä tule jo, minulla on sinua ikävä.