Se on kuulkaas nyt loma. Ja synttäriviikonloppu. Ja herkkuputki, joka alkoi eilen työpaikan perjantaipulla mansikkaviinerilla ja jatkui kotona täytekakulla, kun duo oli mummon avustuksella leiponut äidille synttärikakun ennen isälleen lähtöä.
Pimut olivat onnistuneet kyllä kakun toteutuksessa loistavasti. Täytteenä tuoreita mansikoita ja mustikoita ja päällä ihanaa maitosuklaata. Ei sellainen nyt vain olla yksinkertaisesi huono ja ei ollutkaan.
Tänään matka vei idylliselle Högsåran saarelle. Olo on kuin olisi tullut keskelle Saariston lapset elokuvaa. Högsårassa aika on vähän kuin pysähtynyt. Autotiet ovat hiekkaisia ja kapeita eikä autoja juuri liikukaan, vaan ihmiset siirtyvät paikasta toiseen kävellen tai pyörällä.
Punaisia mökkejä. Ihania niittyjä. Nenään leijuva kukkien tuoksu. Tuon tuoksun, kun voisi pullottaa ja haistella pimeinä syksyn iltoina.
Herkuttele jatkui tänään saaren kuuluisassa kahvilassa Farmors Cafessa. Saaristolaispyötä taisi olla elämäni kallein syömä ateria, mutta olen sen arvoinen. Ja taisi se ateria loppujen lopuksi olla hintansa arvoinen, sillä koko ateria salaateista, leikkeleistä, lämpimästä ruoasta aina leipään asti oli oikein herkullista.
Högsåra on osa Kemiönsaarta ja sinne pääsee Kasnäsin saarelta lossilla. Kylä on aiemmin toiminut luotsiasemana ja tätä perinnettä jatkaa kylässä sijaitseva Merenkulkulaitoksen väyläasema. Kylän vanhat tilat ovatkin pääasiassa vanhoja luotsitiloja 1700-luvulta. Tällä hetkellä saarella asuu noin 50 ihmistä ympärivuotisesti.
Högsara tarjoilee saaristolaisidylliä parhaimmillaan. Meri, punaiset tuvat, naruilla roikkuvat pyykit, laitumella käyskentelevät lampaat, kukkaniityt huumavinen tuoksuineen. Niistä on Högsåra tehty.
Ihanaista viikonlopun jatkoa.
-Kirsi
Lähetä kommentti