Tänä aamuna on taas kaivettu siistimmät vaatteet kaapista, hiukset harjattu ja naama meikattu. Aamulla auton lasi oli yön kosteudusta märkä ja ilmassa saattoi jo haistaa aavistuksen syksystä, vaikka kylmä ei vielä ollutkaan.
Koko viikonlopun oli pieni haikeus siitä, että kesä alkaa olla lopuillaan. Tätä tunnetta vahvistivat entisestään lauantain reppu- ja koulutarvike shoppailut, helteiden väistyminen ja ruskistuneet viljapellot. Myös luonto alkaa pikkuhiljaa valmistautua tulevaa syksyä varten.
Kesä 2018 on ollut uskomaton monessa mielessä. Pitkä ja kuuma. En yhtään ihmettele etelän maiden ihmisten rentoa elämänasennetta, sillä rennolta omakin olo on pääasiassa tuntunut juhannuksen jälkeen. Helteillä ei ole jaksanut stressata turhista asioista, vaan isoin ongelma on ollut, minkä hellemekon kaapista ottaisi minäkin päivänä päälleen. Muut asiat ovat lutviutuneet lähinnä omalla painollaan.
Tänä kesänä olen pitkästä aikaa tuntenut onnellisuutta. Tuntuu, että pala palalta olen löytämässä kauan kadoksissa ollutta itseäni. Se on ihana tunne, vaikka tietääkin samalla, että matka on vielä kesken. Tai tuskin kukaan täysin valmis on ikinä, vaan niitä säröjä löytynee aina. Tärkeintä varmaan kuitenkin on, että on sinut itsensä kanssa. Näkee elämässä värejä eikä vain varjoja. Lämmössä ja auringossa on helppo olla onnellinen. Toivon,että tunne säilyy myös syksyn pimeydessä ja kylmyydessä.
Toivottavasti elokuu tarjoaa edelleen ihania kesäpäiviä, vaikka vanha pessimisti minussa epäileekin voiko nämä ihanat kelit jatkua vielä elokuunkin, kun toukuun alusta saakka olemme saaneet nauttia kesäisistä keleistä. Viime vuonna, kun kesäsäät oikeastaan alkoivat yhdessä koulun kanssa. Jostain syystä kuitenkin uskon, että elokuukin on vielä ihana ja kaunis, sillä tämä kesä 2018 taitaa olla yksi kaikkien aikojen kesistä. Unohtumaton.
-Kirsi
Lähetä kommentti