Sulkia korvissa

Olen nykyisin äärettömän huono ostamaan itselle asioita. Ainakaan sellaisia, jotka ovat täysin turhia tai joiden hankinnalle ei ole mitään järkiperäistä syytä. Siispä yllätin itseni lauantaina ihailemasta Turun Keskiaika markkinoilla korvakoruja, jotka oli valmistettu kanan sulista. Aivan ihanat, mutta aah niin tarpeettomat.

Ihan töissä en näitä nähnyt itseni käyttävän ja jos käy ulkoilemassa ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, niin olisivatko korvakorut oikeasti tarpeellinen ja hyvä hankinta. No, joka tapauksessa korvikset lähtivät mukaani, vaikka lomarahojen maksamisen kunniaksi tai etukäteis syntymäpäivälahjana itselle. Kyllähän sitä naisella aina hyviä syitä löytyy myös turhille hankinnoille ja nyt näillä syillä tarvitsee vakuutella ainoastaan itsensä.

Korvakorut ovat Vuonue- ja viipsinpuun mallistosta. He valmistavat tuotteensa omalla tilallaan, joten hankinnallani tuin myös pienyritystoimintaa. Koruissa käytettävät sulat on kerätty heidän omasta kanalastaan. Itse päädyin melko neutraalin värisiin sulkakoruihin, sillä tällaiset roikkuvat korvakorut ovat muutenkin melko extremeä itselle. Viimeksi olen tainnut roikkuvia korvakoruja käyttää joskus parikymppisenä.

Koruja on mahdollista tilata myös nettikaupan kautta. Markkinoilta nämä lähtivät oikein kivaan markkinahintaa, joten ihan tyytyväinen olen hankintaani. Ja seuraavalla kerralla, kun on jotain juhlantynkää, niin onpa kerrankin astetta erilaisemmat korut olemassa, eikä aina niitä iänikuisia nappikorviksia.

Jäin myös miettimään, että vaikka olen Turun seudulla asunut aika kauan, niin en ole tainnut kertaakaan aikaisemmin noilla Keskiaika markkinoilla käydä. Taas niitä asioita, joita voi vaan ihmetellä, että miksi.