Tunnelmia Luostarinmäeltä

Kesälomalla vietimme poikien päivää ja tyttöjen päivää. Poikien päivänä vietin aikaa pelkästään esikoisen kanssa tehden hänelle mieluisia asioita. Tyttöjen päivänä puuhailimme juttuja tyttöjen kesken.

Viime kesänä Luostarinmäen käsityöläismuseo oli tytöille oikea hitti, jota en olisi ihan heti uskonut. Näihin tunnelmiin pääset kurkkaamaan täällä. Monta kertaa tytöt ovatkin kysyneet, että milloin menemme taas katsomaan niitä vanhoja taloja. Tyttöjen päivänä oli aika toteuttaa tämä toive,ilman että esikoinen olisi ollut näyttämässä nyrpeää naamaa vieressä.

Heinäkuu ja lomien sesonkiaika näkyi museovierailulla tosi hyvin. Parkkipaikka oli hankalaa löytää ja ihmisiä oli paikalla huomattavan paljon enemmän kuin edellisen vuoden elokuussa, vaikka kuvista ei tätä päätellä voikaan.

Hyvin tytöt muistivat myös Luostarinmäen vieressä olevan leikkipuiston, jonne matkamme vei myös tällä kertaa. Käymisen arvoinen on myös aivan museon välittömässä läheisyydessä sijaitseva Kahvila Kisälli. Tarjolla on itse alusta alkaen tehtyjä herkkuja hurmaavassa ympäristössä.

Oletko vieraillut Luostarinäen käsityöläismuseossa ? Viehättääkö paikka sinua yhtä paljon kun meidän perheen naisia. Mielelläni kuulisin kokemuksia.

Kesäinen päivä Tammisaaressa

Eräänä kesäisenä päivänä teimme päiväretken Tammisaareen tai paremminkin nykyiseen Raseborgiin. Pakkasimme mukaan eväät, uimakamppeet ja itsemme.

Näin kesäloman loppumisen kynnyksellä näihin tunnelmiin on aavisuksen haikea palata. Loma sujahti ohi taas aivan liian nopeasti. Vaikka kesää on vielä jäljellä, niin tuntuu, että työpäivän päätteeksi ei kesästä ehdi nauttia kuin marginaalisesti. Alkukesä menikin lähes ohitse tekemättä hirveästi kesäisiä asioita. Onneksi loman jälkeen on jotenkin aavistuksen helpompi yrittää roikkua niissä kesän viimeisissä rippeissä  iltaisin sekä viikonloppuisin. Olla vielä hetken lomafiiliksissä ennen kuin normaali syksyinen arki vie kokonaan mennessään.

Aluksi suuntasimme auton nokan kohti Raaseborgin linnanraunioita. Kohde, jota tällainen linnafriikki ei voinut millään sivuuttaa. Linna sijaitsee hieman syrjemmällä itse Tammisaaren kaupungista Snappertunassa ja se on rakennettu 1300-luvulla. Linna eli loistokauttaan 1400-luvulla. kunnes se 1553 hylättiin. Linnaraunioita alettiin kaivaa esille 1880-luvulla, jonka jälkeen sitä on pikkuhiljaa restauroitu.

Raaseporin linnanrauniot ovat huomattavasti paremmassa kunnossa kuin Kaarinassa sijaitsevan Kuusiston linnanrauniot. Linnassa on selkeät tornit ja seinät pystyssä sekä joitakin huoneita. Siellä on suhteellisen helppo kulkea, sillä linnaan on rakennettu kulkusiltoja.

Linnanraunioiden jälkeen alkoi takanpenkin väen uimajalkaa kolottaa siihen malliin, että oli aika suunnata auton nokka kohti Tammisaarta ja keskustassa sijaitsevaa Knipan uimarantaa. Rannassa saatiin uimainnostus tyydytettyä sekä eväät syötyä. Iso plussa rannan läheisyydessä sijaitsevalle leikkikentälle, joka oli todella hieno sekä monipuolinen. Siellä lapset olisivat viihtyneet vaikka kuinka kauan.

Hieman tuli kierreltyä satama-aluetta, mutta itse vanhakaupunki sekä sen putiikit jäivät tällä kertaa kokonaan väliin. Siinäpä syy palata Tammisaareen vielä joskus uudelleen.

Oletko sinä vieraillut Tammisaaressa ? Mitä erityisesti jäi mieleen tai mahdollisia vinkkejä sinne suunnatessa ?

Nordiska Museet

Nordiska museet esittelee Ruotsin kansanhistoriaa 1500-luvulta aina nykypäivään asti. Museo sijaitsee Djurgårdenin saarella aivan Vaasa museon vieressä sekä Junibackenin läheisyydessä. Eikä Skansenillekaan ole kovin pitkä matka täältä.

Museo sijaitsee upeassa vanhassa rakennuksessa ja jo itse rakennus on melkein nähtävyys. Itse rakennusta taisin itse ihastellakin ehkä eniten. Miinusta todella huonosta sisäilmasta, sillä välillä oikeasti tuntui, että happi meinaa loppua.

 

Näyttelytilat sijaitsivat useammassa kerroksessa, joten nähtävää oli paljon ja osa porukasta kyllästyi puolimatkassa. Toisen tyttären kanssa kiersimme koko näyttelyalueen lopulta kaksistaan. Ei ehkä välttämättä lapsiperheen ykköskohde, jos lapset eivät ole kiinnostuneet vanhoista esineistä, vaikka lapsetkin museossa oli huomioitu. Tämä on tietysti aina henkilökohtaista, se mikä ei toisella toimi onkin toiselle suoranainen hitti. Ja meidän sakissa tämä saattaa olla ihan päivästä riippuvaista ja jonain toisena päivänä tämä  kohde olisikin saattanut olla varsin kiva paikka.

Tuli huomattua myös, että kun museokäynnnin loppuosuuden mukana kulki vain yksi lapsi, oli kaikki huomattavasti helpompaa. Ei keskinäistä nahistelua ja toisen ärsyttämistä. Sen sijaan lapsi tutki kiinnostuneena ympäristöään sekä nautti aikuisen kahdenkeskisestä seurasta täysin siemauksin. Näihin kahdenkeskisiin hetkiin on vain valitettavan harvoin mahdollisuutta.

Sisäänpääsy museoon on aikuiselta 100 SEK. Alle 18 vuotiaat lapset pääsevät ilmaiseksi, joten mistään kalliista paikasta ei ole kyse.

Vähän kaikkea Skansenilla

 
Skansen oli iloinen sekamelska vähän kaikkea, mutta ihan hyvässä mielessä. Paikka oli kuin yhdistetty eläintarha, kotieläinpiha, tivoli ja Luostarinmäen käsityöläismuseo vanhoine taloineen.

Aluemaksu, joka oli 6-5 vuotiailta lapsilta 60,- SEK ja aikuisilta 180,- SEK käsitti eläintarhat ja vanhat talot, mutta tivolaitteet sekä matelijatalo oli hinnoiteltu erikseen. Tytöt siis pääsivät tällä kertaa vielä ilmaiseksi. Skansen sijaitsee kukkulalla, joten kukkulan laelta on hienot näkymät itse kaupunkiin. Alue on laaja ja korkeuserot suuret, joten kävelyä tulee reippaasti. Yllättävän hyvin tytötkin jaksoivat kävellä, vaikka välillä tulikin pientä narinaa, että ei jaksa. Kaksosten keskinäinen solidaarisuus näkyi taas hyvin. Kun toinen ei jaksanut kävellä, nappasi toinen siskon reppuselkään.
 

Lapsia kiinnostivat eläimet eniten ja varsinki villieläimet. Jostain syystä etenkin sudet olisivat olleet se suosikki. Harmi vain, että aitauksessa ei näkynyt suden sutta. Sen sijaan karhusta onnistuimme näkemään edes kuonon pään.

Vanhat talot olivat taas enemmän naisväen suosiossa. Esikoinen tuhahteli koulun kohdalla, että hän oli luokkaretkellä, jossa käytiin tutustamassa entisajan koulumenoon. Hänen mielestään, kun on nähnyt yhden paikan, niin on nähnyt ne kaikki. Kuninkaanlinnankin kohdalla hän totesi, että juurihan kävimme Turun Linnassa, vaikka kyseenomaiset linnat eivät ole keskenään millään tavoin vertailukelpoisia. Tivolilaitteet jätimme kokonaan väliin.

Skansenilla saisi kulumaan tovin jos toisenkin ja etenkin noihin vanhoihin taloihin olisin mielelläni tutustunut ihan ajan kanssa. Lasten kanssa matkustaessa tämä ei kuitenkaan onnistu ihan samalla tavalla kuin aikuisten kesken ja välillä kierrokset ovat varsinaista pikajuoksua paikasta toiseen. Meillä nyt eläinaitauksesta toiseen sekä susiaitauksen metsästämistä.

Skansen on ehdottamasti vierailemisen arvoinen kohde, mutta kannattaa varata kunnolliset kengät jalkaan.

Kukkia Ruotsin tyyliin

 

 

Värikästä ja hillittyä. Molempia asetelmia löytyi toissa viikkoisella Tukholman reissulla. Jokainen, joka on käynyt Skansenilla, on varmaan kiinnittänyt huomionsa sinne johtavan kävelytien varrella oleviin värikkäisiin kukkaistutuksiin. Se on oikeaa värien iloittelua ja loistoa. Eri värit sulassa sovussa. Muitakin värikkäitä istutuksia Djurgårdenin saarelta löytyi, mutta nämä jäivät kuvaamatta.

 

Tukholman vanhassa kaupungissa kukka-asetelmat olivat huomattavasti harmoonisemman värisiä. Vanhoihin rakennuksiin sopivasti sointuvia. Tähän ympäristöön värikkäät asetelmat olisivat ehkä olleet hieman liikaa, mutta tuonne Djurgårdeniin ne sopivat loistavasti.

Näillä kuvilla osallistun Mansikkatilan mailla-blogin tämän viikkoiseen kukkailoitteluun. Muut postaukset haasteeseen löydät täältä.