Summer Bucket list

Toukokuun viimeistä päivää viedään eli kalenterinkin mukaan aletaan olla virallisesti kesässä. Koululaisella on pari hassua päivää jäljellä ja tytöillä kesäloma alkaa jo tämän päivän jälkeen. Toukokuu on säiden puolesta ollut ihana lupaus kesästä. Toivottavasti säät jatkuvat suosiollisena tästäkin eteenpäin.

Kesällä haluaisin:

Syödä tuoreita mansikoita ja herneitä. Paljon.

Herkutella kioskista ostetulla jäätelötötteröllä.

Kävellä paljain varpain nurmikolla

Antaa lämpimän kesäsateen kastella itseni pihalla ja antaa veden virrata kasvoilla. 

Grillata paljon.

Käydä lasten kanssa Muumimaailmassa ja Väskin seikkailusaarella.

Käydä Matildendahlin ruukkikylässä.

Käydä Tukholmassa ( Tämä totetutuu, sillä reissu jo varattu )

Kylpeä ulkosaunassa

Uida

Nauttia lämpimistä kesäilloista ja kuunnella heinäsirkkojen siritystä sekä linnun laulua.

Käydä Luostarimäen käsityöläismuseossa

Käydä lasten kanssa Seikkailupuistossa ja liikennepuistossa.

Tehdä mustikkapiirakkaa tuoreista mustikoista. 


Siinäpä niitä. Muutamia toiveita kesälle. 

Äitienpäivä

Ihanaa äitienpäivän iltaa kaikille äideille. Ihanaa päivää myös niille, jotka eivät ole äidiksi ikinä omasta tahdostaan huolimatta päässeet, kuten myös heille jotka eivät ole äitiyttä elämäänsä valinneet.

Omalla kohdalla myös lapsettomuus on tuttua, vaikka tarinalla on onneksi onnellinen loppu. Lapsien saaminen ei kuitenkaan ole ollut itsestään selvyys, vaan tähän on tarvittu pientä avustusta. Vaikka omat arvet ovat ajan kuluessa haalistuneet ja aika kullannut muistot, ymmärrän erittäin hyvin, että lapsettomuudesta kärsivälle tämä päivä voi olla pahinta painajaista.  Muistutus siitä, mitä itselle ei ole suotu.

En myöskään kyseenalaista heitä, jotka eivät omasta vapaasta tahdostaan ole halunneet omia lapsia. Joskus hieman ärsyttääkin ihmisten tapa udella heti häiden jälkeen pareilta, että milloinka sitä jälkikasvua on tulossa. Itse en tällaisia kysymyksiä uskalla edes esittää, kun taustalla tosiaan voi olla lapsettomuutta ja ärsyttävää kysyminen voi olla myös silloin, jos omasta tahdostaan on valinnut elää elämäänsä ilman lapsia.

Olen iloinen lapistani. He ovat tärkeintä maailmassa. Täydellinen äiti en tosiaan ole. En edes siitä huolimatta, että lasten saanti ei ole ollut itsestäänselvyys ja tästä tunnen aika ajoin piston sydämessäni. Syyllistyn huutamiseen, välillä lasten kinuaminen ottaa enemmän ja vähemmän hermoon ja olisin valmis lähettämään kaikki kolme postipakettina Timbuktuun, pinna palaa ja hermoja kiristää. Tästä huolimatta uskon kuitenkin, että olen näille kolmelle paras mahdollinen äiti.  Ja maailman ihaninta on kuulla, että äiti minä rakastan sinua.

Maistuvaa kasvisruokaa?

Ihanaa heltatorstaita. Eilinen keskiviikko oli vähän kuin etukäteis äitienpäivä, kun pääsin aamusta asti valmiiseen pöytään eikä tarvinnut itse miettiä saatikka laittaa ruokaa. Tällaista harvoin tapahtuu. Aamulla oli äitien aamupala päiväkodilla, lounas tuli syötyä lounasravintolassa ja illalla menimme työkavereiden kanssa syömään sekä juhlistamaan rankan työputken päättymistä.

Ihanaa oli siis kerrankin päästä valmiiseen pöytään, etenkin kun ruokien miettiminen on taas viime aikoina tuottanut harmaita hiuksia. Koko kevät, kun on tulllut tehtyä niitä tuttuja ja turvallisia vaihtoehtoja ja nyt ne alkavat tulla pikku hiljaa kaikkien korvista ulos, mutta uusien ja maistuvien ruokavaihtoehtojen löytäminenkään ei ole ollut mikään helppo nakki.

Lisäksi haluaisin pitää ainakin yhden kasvisruokapäivän viikossa. Etenkin sen jälkeen, kun kuulin, että suomalaisten ylikulutuspäivä eli päivä,jona ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon biokapasiteetin, eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä meni jo huhtikuun 13.päivä. Koko maapallon osalta tämä päivä on elokuun puolen välin tienoilla. Jos kaikki siis eläisivät, kuten me suomalaiset, tarvitsisimme kolme maapalloa. Aika hurjaa. Ja lapsille ja mahdollisille lapsenlapsille toivoisi, että luonto säilyisi mahdollisimman elinvoimaisena ja monimuotoisena.

Omalla kohdalla isoin ongelma kasvisruoan kanssa on, että olen äärettömän surkea laittamaan maistuvia kasvisaterioita. Itse pidän sosekeitoista, mutta kukaan kolmesta lapsesta ei näistä pidä, vaikka monesti olen kuullut, että sosekeitot ovat lasten suosikkeja. No eivät ole kyllä meidän lasten. Kasvispihveissä maku jää valjuksi. Kai tämäkin vaatii harjoitusta, mutta näillä tämänhetkisillä taidoilla se yhdenkin kasvisruokapäivän pitäminen viikossa on kyllä melko haasteellista. Täysin kasvisruokavaliolle minua tuskin koskaan saa, sillä pidän ihan liian paljon lihasta, mutta mielelläni sen kulutusta pienennän ja yritän valita jatkossa niitä vähiten luontoa kuormittavia vaihtoehtoja. Eli ei naudanjauhelihaa joka toinen tai kolmas päivä.

 
Raakojen kasvisten kanssa meillä ei ole onneksi ollut ikinä ongelmia. Tuoresalaatit, porkkanat, paprikat, tomaatit, kurkut ja jopa kaalitkin uppoavat lapsille hyvin.

Yksi helppo kasvisruoka, jota ei ole tullut tehtyä ikuisuuksiin, minulle muistui mieleen tässä maailmantuskassani. Kesäkeitto. Keitto, johon voi oikeastaan heittää juurikin niitä vihanneksia, joista sattuu itse pitämään.  Koska olen ihminen joka tykkää kangistua kaavoihin, laitan yleensä omaan kesäkeittooni aina samoja raaka-aineita. Nämä eivät ole kaikilta osin ole niitä perinteisimpiä.

 Kesäkeitto minun tapaan:

•  porkkanoita, perunoita, kukkakaalia ja herkkusieniä 
•  mausteita oman maun mukaan, itse käytän lähinnä suolaa ja mausteliemi kuutioita
•  kermaa
•  vettä

Pilko kasvikset, laita veteen ja keitä niin kauan kuin ne ovat kypsiä. Lisää lopuksi kerma ja kiehauta. Mausta. Jos käytät liemikuutioita, niin lisää ne heti alussa samalla kun kasvikset. 

Nauti mieluiten tuoreiden sämpylöiden kanssa, mutta myös tavallinen leipä maistuu keiton kanssa.

Vappu

Toivottavasti kaikilla oli mukava ja rentouttava vappu. Säät ainakin meidän suunnalla olivat suotuisat,  paljon aurinkoa ja lämpöä. Miten ihana yllätys alkuviikon lumisateiden jälkeen.

Vappua vietimme kolmistaan tyttöjen kesken kotona. Sima oli kotitekoista, mutta munkit sen sijaan kaupan hyllystä. Koska kevät on ollut melko tapahtumarikas ja töissä kiirettä piisannut, niin veto oli aika pois eikä innostusta ihmeelliseen ohjelmaan ollut. Vappu meni siis puhtaasti kotinurkissa pyöriessä. Ulkoilua, leffoja ja laiskottelua, vähän herkuilla ryyditettynä. Kun talvella tuli katsottua kesäinen leffasarjan ykkösosa, niin näin kesän lähestyessä ohjelmanumerossa oli sitten Onnelin ja Annelin talvi.

Töissä pahimmat kiireet alkavat onneksi hieman hellittää. Ajoittaista kiirettä tietysti aina esiintyy, mutta kevät on aina oma lukunsa. Kyllä sen on tänäkin keväänä taas huomannut, että tässä työssä tuskin on koskaan niin sanotusti täysnoppinut.  Vaikka vuosien saatossa sitä ammattillista itsevarmuutta on kuitenkin tullut, niin aina sitä jostain jokin epämääräinen keissi eteen sattuu, että pääsee epävarmuuden rajalle ja saa keräillä niitä ammatillisen pätevyyden murusia taas kasaan.

Vapun kuvasaaliskin jäi tänä vuonna aika laihaksi. Muutama näpsäisy ilmapalloista ja siinäpä se melkein oli.