Hetkessä

Tällä viikolla hetkessä eläminen on taas ollut hiukan haastavaa. Kolme viikkoa jatkunut flunssa paheni kunnon röhäksi ja poskiontelotulehdukseksi, jonka vuoksi olen suurimman osan viikosta viettänyt vaakatasossa räkää niistäen ja yskien. Loma ei siis ihan omien suunnitelmien mukaan ole mennyt. Useaan otteeseen on ajatukset lipuneet siihen suuntaan, että sitten kun olen terve voi tehdä sitä ja tätä. Sen sijaan, että olisi elänyt hetkessä tilanteesta huolimatta. Onhan tässä ollut montakin hyvää puolta. Jos en olisi ollut lomalla, olisin huonosta olosta huolimatta luultavasti töissä, sillä lekurin mielestä olin ihan työkuntoinen (en viitsi avautua terveydenhuollosta, mutta hiukka paska maku käynnistä jäi ). Nyt olen saanut viettää aikaa vaakatasossa ja olla suhteellisen rauhallisesti. Aurinkoisena päivänä jopa ulkona riippumatossa tai terassilla tuolilla, kun lapset ovat puljanneet ammeessa ulkona tai puuhanneet muita ulkoleikkejä. Ei kai huonompi vaihtoehto sekään.

Lapsia seuratessa sitä oikeasti kyllä huomaa olevansa sellainen tylsä ja ankea keski-ikäinen. Kun ulkona sataa tai tihuuttaa, niin eihän sinne nyt voi mennä. Herranjestas siellähän kastuu. Lapsi sen sijaan nauttii kuralätäköissä pomppimisesta tai vaikka nopeasta pyrähdyksestä talon ympäri sateessa. Meillä lapset ovat jo hiukan kaivanneet talvea, kun silloin voin laskea pulkalla mäkeä ja tehdä lumiukkoja. Itsellä ajatus talvesta tuo taas ensimmäisenä mieleen, että silloin on kylmää ja pimeää eikä silloin todellakaan huvita mennä ulos.  Jotenkin olen onnistunut hassaamaan tämän kesänkin, kun olen odottanut helteitä, joita ei ole tullut. Sen sijaan, että olisin keskittynyt niihin ihan suhteellisen läpimiin kesäpäiviin ja nauttinut niistä täysillä, ennen syksyn pimeitä ja märkiä päiviä.

Jatkossa pitäisi yrittää löytää enempi sitä sisäistä lastaan ja työntää sitä märisevää keski-ikäistä syrjempään. Koiranomistajana sitä oli pakotettu lähtemään säällä kuin säällä ulkoilemaan. Vaikka monesti pienessä tihkusateessa harmitti lähteä lenkille, niin lopulta sitä saattoi kiertää pitkänkin lenkin, kun eihän se ulkoilu lopulta niin kamalaa ollutkaan. Enempi se on pukeutumis ja korvienväli kysymys, kuin sää kysymys.

Kaikki muumit laaksossa,mutta Haisuli hukassa

Kesän odotetuin reissu tyttöjen osalta tehtiin viime viikolla. Monta kertaa sen perään oli kyselty, mutta aikaisemmin ei millään vain ollut ehtinyt. Mielelläni olisin kyllä mennyt jo kesäkuussa, ihan pienempien ruuhkien takia. Heinäkuussa paikka vaan on ihan täynnä väkeä ja silmät saisi olla selässäkin, ettei lapsi siihen ruuhkaan häviä. Yksin ei olisi mitään asiaa ollut, onneksi oli mummo mukana. Ideaalein tilanne olisi ollut, jos olisi ollut vielä kolmaskin aikuinen isoimman seuraksi. Nyt piti mennä hieman pikkusiskojen tahtiin ja heidän kiinnostuksen kohteiden mukaan.

Haisulia etsittiin toisen neidin toimesta pitkään ja hartaasti, mutta sitä ei sitten löytynyt mistään. Muumilaakson poliisikin käveli melko toimettoman oloisena, joten minne lie tuo musta karvainen otus hävinnyt. Ne rakkaimmat muumit ja Nipsu kuitenkin löytyivät sekä noita kera Aliisan, joten reissu varmaan täytti odotukset erittäin hyvin.

 

Muumilaakso jakaa varmaan mielipiteitä puolesta ja vastaan sen suhteen, saako siellä rahalle vastinetta. Keskustelupalstoilla olen näihin kannanottoihin välillä törmännyt (tunnustan siis näitä kurkkivani ajoittain). Tätä aloin taas miettimään itsekin, kun lippujen hinnat joka vuosi nuosevat ja nousevat. Viime vuodesta oli tullut kaksi euroa lisää lipuille hintaa. Mieheni on aina ollut sitä mieltä, että paikka on melkoista rahastusta ja konsepti naurettavan yksinkertainen hintaansa nähden. Samaan sarjaan voi lukea varmaan Väskin seikkailusaaren, jossa kävimme esikoisen kanssa viime vuonna ensimmäisen kerran. Seikkailuratoja, eläimiä ja ostetut makkaratkin sai paistaa itse. Passiivisemmalle lapselle varmaan ei kovinkaan mieluinen paikka, mutta meidän aktiiviselle pojalle erittäin mieluinen. Kalliokiipeilyt, jousipyssyllä ampumiset, merirosvolaivan naputtelu puurimoista ja jopa uiminen savusaunoineen oli iso hitti ja näitä muistellaan edelleen. 

Kalliita ovat myöskin huvipuistot härveleineen. Ja näidenkin nousevista hinnoista tulee narinaa tasaisin väliajoin. Harvemmin kuitenkin puidaan sitä, että saako näissä vastinetta rahoilleen. Ehkä laitteet ja härvelit nähdään hienompana, kuin muumien halaukset tai eläinten silittely tai merirosvolaivojen rakentelu. Itselle vierailu ruuhkaisessa muumiamaailmassa ei ehkä ole se nautinnollisin kokemus, mutta niin kauan kuin lapset siitä nauttivat niin se sen on arvoista. Meillä näitä muistellaan vielä vuodenkin päästä vierailusta, joten ne ovat silloin olleet lapselle merkittäviä kokemuksia. Jättäneet hänelle mieluisen muistijäljen ja näin olleet ehdottomasti hintansa arvoisia. Ja jos vaan mahdollista, niin vierailu heinäkuun ulkopuolella erittäin suositeltavaa. On silloin vanhemmallekin huomattavasti mukavampi kokemus.

Mitä ajatuksia Muumilaakso kohteena sinussa herättää ? Onko paikka rahastusta vai kiva elämys lapselle ja näin hintansa arvoinen ? 

Sienirisotto

Sunnuntai iltana suuntasimme koko perheen voimin metsäretkelle sieniä etsimään. Saalis jäi hieman laihanlaiseksi: muutama kanttarelli ja yksi pieni tatti. Meidän lähimetsä, kun ei ihan otollisin ole metsän kultaiselle herkulle. Satunnaisesti näitäkin löytöjä tekee.

Sienilöydöt päätyivät maanantaina risoton raaka-aineeksi. Lapsuudessani risotto oli herne-maissi-paprikasekoitus, jauhelihaa ja Uncle Benin pitkäjyväistä riisiä. Ei mitään tekemistä oikean risoton kanssa, jonka tulisi olla kermaisen pehmeää. Tosin oma risottonikin on varmaan kaukana perinteisestä italialaisesta risotosta. Ei ollut maanantaina käytössä valkoviiniä eikä parmesaania (tämä oli kyllä puute, mutta maistui kyllä ilmankin ). Tärkein raaka-aine on kuitenkin oikea risottoriisi, italialaista arborio-lajiketta löytyy aika monesta kaupasta.

Maanantaisen risoton ainekset olivat melko simppelit:

• kanttarelleja, tatti 
• kesäsipulia ja tuoretta valkosipulia, molempia 1kpl
• pari vaaleaa suippopaprikaa
• arborio risottoriisiä ( 5dl)  

Aluksi kuullotin sipuleita, sieniä ja paprikoita pannulla oliiviöljyssä. Tämän jälkeen lisäsin riisin ja ja 5 dl kanalientä, sillä oman riisipussin kyljessä oli ohjeena, että saman verran nestettä ja riisiä. Kuumenna kiehuvaksi, jonka jälkeen laske lämpötilaa hieman miedommalle. Riisi imee kypsyessään  todella paljon nestettä, joten kypsymisen aikana pitää lisätä säännöllisesti vettä tai kanalientä lisää. Riisi ei saa kuivua tai palaa pohjaan. Jatka näin, kunnes riisit ovat kiehuneet noin 20 min. Lisää lopuksi voita ja 1-2 dl parmesaaniraastetta. Nauti heti esimerkiksi salaatin kanssa. Tätä ruokaa ei kannata tehdä hirveästi yli, sillä koostumus kärsii säilytyksessä eikä maku seuraavana päivänä ole enää niin hyvä.

Pieni Lintu-blogin tämän viikon makrotex-haasteen aihe oli vapaa. Osallistun siis näillä ruokakuvilla haasteeseen.

Mathildedalin ruukkikylä ja pari muuta Salo vinkkiä

Vihdoinkin lomalla. Viikonloppu meni toipuessa viime viikon flunssasta ja edelleenkin hieman yskittää, onneksi kuitenkin koko ajan vähemmän ja vähemmän.

Tänään suuntasimme lasten ja mummon kanssa iki ihanaan Mathildedalin ruukkikylään, joka sijaitsee Teijon ulkoilualueen kupeessa. Mathildedal on sekoitus vanhoja tehdarakennuksia ja puistomaista ympäristöä meren äärellä. Tänään poikkesimme kahvilla paikallisessa Kyläkonttori&Puoti kahvilassa, jossa sisällä tuoksui ihan tuoreelta pullalta. Viime vuonna tuli testattua ravintola Ruukin Krouvi, jonka antimissa ei myöskään ollut valittamista. Erittäin maistuvaa ruokaa, ihanalla paikalla.

Ruukin alueella on tarjolla kokous- ja juhlapalveluita. Alueella esitetään myös kesäteatteria ja tytöt kävivät teatterin lavalla vetämässä pari tanssi muuvit. Siinä on kaksi potentiaalista tulevaisuuden taitelijaa. Lisäksi löytyi historianäyttely, jossa kerrottiin vanhasta teollisuudesta. Ja aivan iki ihanat alpakat laitumella, jotka vievät tyttöjen sydämet.

 

Salon keskustan tuntumassa löytyy myös muutama tutustumisen arvoinen paikka. Tästä niistä kaksi, jotka ovat aivan erilaisia keskenään. Piipahdimme tänään ensimmäiseksi Salon Megamyynti areenalla, joka on eräänlainen outlet myymälä. Halpaa siellä oli ja itselle tarttui mukaan Lumenen kosmetiikkaa todella edulliseen hintaan. Lisäki sisustustyynyliinoja ja varsinainen löytö oli Leviksen DemiCurve farkut kymmenellä eurolla. Tarjoushaukan onnenpäivä siis. Megamyynnistä matka jatkui vanhalle Nahkatehtaalle, josta  löytyy kiva Selected 2nd hand-kirppari sekä Lifestyleoutlet, josta löytyy huonekaluja-, vaatteita-, sisustustekstiilijeä- sekä asusteita.

Jos on suuntaamassa Salon seudulle, niin suosittelen ehdottamasti tutustumista Mathildedalin ruukkikylään. Kaunis ja persoonallinen miljöö sekä hyviä ruokapaikkoja. Kylästä löytyy myös pieni hotelli, joten yöpyminenkin tuolla onnistuu.

Heinäkuu

Heinäkuu. Lempikuukauteni. Minulle the lomakuukausi ja jos vain mahdollista, pidän lomani tai ainkain osan siitä heinäkuussa.

Heinäkuussa alkaa satokausi. Mansikat kypsyvät, mustikatkin pikkuhiljaa. Täällä ensimmäiset mansikat menivät pakkaseen viime viikolla. Tällä viikolla on tarkoitus jatkaa harjoituksia ja ehkä käydä siellä metsässä tarkistamassa mustikoiden tilanne.

Heinäkuuhun ajoittuu minulle tärkeitä päiviä. Hääpäivä ja syntymäpäiväni. Tosin iän koko ajan lisääntyessä, syntymäpäivä ei välttämättä ole se juhlan aihe. Tosin tähän asti olen täyttänyt ihan suosiolla oikeita ikävuosia häpeilemättä, en siis ole täyttänyt kymmeniä vuosia kaksikymmentäviisi tai vastaavaa.

Rakastan heinäkuista luontoa. Lämpimän kesäillan tuoksua ja heinäsirkkojen siritystä. Tosin tänä vuonna näistä on vähemmän päässyt nauttimaan, mutta jospa vielä jossain vaiheessa. Nyt yritän estää hiipivän kesäflunssan pahenemisen. Harvemmin on kesällä tullut flunssassa oltua, joten kokemus tämäkin. Vaihtelevat lämpötilat ovat tehneet kunnon kepposen.

Näillä tunnelmilla ja kuvilla osallistun Pieni Lintu-blogin makrotex haasteeseen, jonka aihe on heinäkuu.

Ruokaa läheltä

Olen liittynyt pariin lähellä toimivaan Reko renkaaseen.  Reko-mallissa tuottaja ja kuluttaja tapaavat sovittuna ajankohtana ja kuluttaja saa ostaa ruokansa suoraan tuottajalta ilman välikäsiä. Tuottaja avaa jakopäivälle oman toimituksensa, jonne asiakas voi jättä oman tilauksensa. Samalla asiakas sitoutuu noutamaan tuotteen sovittuna ajankohtana. Tilaaminen on täysin vapaaehtoista ja jokaisella jakokerralla ei ole pakko tilata. Ryhmät toimivat Facebookissa suljettuna ryhmänä ja kuka tahansa voi laittaa liittymispyynnön ryhmään. Toisissa ryhmissä vaaditaan, että liittynyt jäsen käy kuittamaassa ryhmän säännöt.

Käytän Reko ryhmiä vaihtelevasti. Talvella harvemmin ja kesällä huomattavasti ahkerammin. Tällä hetkellä tarjonta on runsaimmillaan, kiitos parhaimman satokauden. Talvellakin tuotteita on laidasta laitaan eli myös vihanneksia löytyy, mutta huomattavasti vähemmän. Omia suosikkituotteina ovat kananmunat, vihannekset, jauhot ja hunaja. Näitä ostan Reko renkaan kautta säännöllisesti. Silloin tällöin myös lihaa.

 

Ensimmäiset Reko-renkaat on perustettu vuonna 2013. Idean isä on Thomas Snellman, joka palkittiin tänä vuonna  Vuoden lähiruokateko -palkinnolla. Tällä hetkellä Reko renkaita toimii noin 50 eri puolilla Suomea. Renkaissa on tuhansia jäseniä ja suosio kasvaa koko ajan.

Itseäni näissä renkaissa ilahduttaa se, että tuotteen voi ostaa suoraan tuottajalta ilman välikäsiä ja tuottaja saa itselleen koko hinnan tuotteeesta. Lisäksi ilahduttaa raaka-aineiden tuoreus. Tämän viikon Reko jaossa on muun muassa tarjolla myllytuoretta kaurahiutaletta ja tätä on meillekin tulossa. Reko renkaiden tuotteet eivät ole pelkästään luomutuotteita, mutta näitäkin on tarjolla. Luomupiirit ovat asia erikseen.

Ovatko tuotteet sitten kalliimpia kuin kaupassa ? Osa tuotteista on, osa ei. Maksan mielelläni esim. tuoreista lisäaineettomista kaurahiutaleista tai muista jauhoista pientä extraa. Suhteessa nämä eivät kuitenkaan ole mitään huippukalliita. Vihanneksia pidän jopa edullisempina kuin kaupan vastaavia. Luomusalaatteja saa eurolla, luomuyrttejä 1,40 eur ja nämä eivät ole mitään pieniä kulahtaneita käppäniä, vaan reilun kokoisia. Ei ainakaan kallista, etenkin kun vertaa kaupan luomutuotteisiin. Hunajat eivät ole sen kalliimpia kuin kaupassa ja nämä ovat useimmiten laadukkaampaa tavaraa. Samalla myös tukee paikallista pientuottajaa, joten win-win tilanne.

 

 

 

Onko Reko-malli sinulle tuttu tai oletko itse liittynyt jo tällaiseen tai muuhun lähiruokapiiriin ? Tai luotatko perinteiseen kauppamalliin ruoka ostoksissasi ? 

 

Kukka asetelmat tyttöjen ristiäisistä

Tällä viikolla on laiskottanut. Töiden jälkeen on inspiraatio ollut ihan nollassa ja on tullut tehtyä   vain pakolliset asiat. Muuten olen ottanut aika rennosti. Loma olisi kovasti jo mielessä, mutta vielä pitäisi jaksaa kaksi viikkoa töissä.

Pieni Lintu blogin tämän viikon makrotex-haasteen aihe on asetelma. Asetelmat ovat kauniita ja muilla niitä ihailen kovasti. Omassa kodissa asetelmia on harvemmin näkyvillä.  Ihan jo siitä syystä, että tavarat lasten toimesta lähtevät hyvin nopeasti asetelmasta ihan jonnekin muualle. Keittiön pyödänkin valtaa ihan liian usein kaaos: kyniä, piirustuspapereita, lehtiä ja muuta sälää.

Tämän viikon haasteen myötä palasin hetkeksi reilun neljän vuoden takaisiin tunnelmiin. Tyttöjen ristiäisiin. Ristiäisissä oli mielestäni ihania kukka-asetelmia. Päällimmäisenä itselle ristiäisistä on jäänyt kasteen jälkeen mieleen se, että taisin olla suurimman osan ajasta  joko syöttämässä tyttöjä tai vaihtamassa vaippaa. Vieraiden kanssa seurustelulle ei hirveästi jäänyt aikaa. Kahden vauvan kanssa oli kyllä kädet täynnä työtä.