Muutama ajatus ruuasta ja ruuanlaitosta

Suhteeni ruokaan ja ruuanlaittoon on vuosien saatossa kokenut aikamoisen muutoksen. En ollut nuorena mitenkään innostunut ruuanlaitosta ja en sitä pahemmin lapsuuden kodissani harrastunut. Kun lähdin opiskelemaan, keskityin pääasiassa opiskelijaruokailuun. Illalla harvemmin kokkailin, satunnaisesti kyllä.

Kotoa olen kuitenkin oppinut perusterveelliset ruokailutavat. Peruskotiruokaa ja paljon vihanneksia. Tätä ohjenuoraa olen pyrkinyt noudattamaan parhaani mukaan koko elämäni ajan. Pikkuhiljaa aloin kokkailemaan enemmän, mutta varsinainen kiinnostus ruuanlaittoon sekä ruuan terveellisyyteen syttyi vasta esikoisen syntymän jälkeen.

Ruoka on asia, johon haluan panostaa myös kiireisen arjen keskellä. Pääasiassa meillä siis syödään itse tehtyä kotiruokaa. En tuomitse eineksiä ja välillä kiireen keskellä turvaudun niihin itsekin. Esim. Kokkikartanon valmisruuat ovat varsin oivaa syötävää. Hampurilainen silloin tällöin ei myöskään ole turmioksi.

Nykyisin kokeilen ruuanlaitossa rohkeammin uusia juttuja sekä raaka-aineita kuin ennen. Ruuanlaittoni kulmakiviä ovat hyvät ja monipuoliset raaka-aineet sekä marinoimattomat tuotteet (ne vain maistuvat paremmilta).

Aivan kuten monessa muussakin asiassa, myös ruuanlaitossa ovat hyvät välineet tarpeen. Tämän olen vuosien saatossa oppinut. Kasvisten ja lihan pilkkominen on huomattavasti mukavampaa kunnon terävillä veitsillä, kuin kesäterässä olevilla välineilllä.  Samaten kunnollinen paistinpannu helpottaa kummasti, kun ei tarvitse pelätä, että palaako ruoka kiinni pannuun. Ehdottomasti satsaus välineiseiin kannattaa  tässäkin asiassa.

Näillä kuvilla osallistun Pieni Lintu- blogin MakroTex-haasteeseen, jonka aihe tällä viikolla on terävä.