Juhannus alkaa pikkuhiljaa olla taputeltu. Vielä kaksi viikkoa töitä ja sitten voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että ansaittu loma vihdoinkin edessä. Rankka talvi ja kevät takana, joten pieni hengähdystauko tulee enemmän kuin tarpeeseen.
Juhannus meni niin lepppoisasti kuin se pienten lasten kanssa voi mennä. Mukavan ja rennon yhdessä olon vastapainoksi esiintyi myös hienoista hammastenkiristystä, sisarusten välistä nahinaa ja äidin hermojen venymistä sekä napsumista.
Jokaisella on varmaan omat reseptinsä hyvään juhannukseen tai mihinkä tahansa muuhun juhlapyhään. Omalla kohdalla ne ovat nämä:
- Ei kannata keskittyä sellaisiin asioihin joihin ei voi itse vaikuttaa kuten säähän. Luultavasti kuitenkin juhannuksena sataa, jouluna ei ole lunta ja vappuna puolestaan on lunta. Kun ei odota mitään ei tule myöskään pettymyksiä. Mielestäni tämän vuoden juhannussää oli ihan kohtuullisen hyvä kokonaisuudessaan juhannspäivän vesisadetta lukuunottamatta.
- No itselle hyvä ruoka kuuluu olennaisena osana juhlaan kuin juhlaan. Juhannuksena grilliherkut, mutta jollekin se voi olla vaikka noutopitza. Ihan sama, kunhan se tekee oman olon onnelliseksi.
- Tarpeeksi mielekästä tekemistä, mutta myös sopivasti luppoaikaa ettei mene ihan suorittamiseksi.
- Liika suunnittelu ja aikataulutus. Aikataulut ja suunnitelmat useimmiten niin sanotusti etenkin lasten kanssa menevät mönkään, joten nämä on hyvä alkajaisiksi heittä romukoppaan ja mennä enempikin flow:n mukana.
- Hyvä seura ja rakkaat ihmiset ympärillä mahdollisuuksien mukaan.
- Mökkeily ja maaseutu ovat osa juhannusromantiikkaa, mutta itselle ympäristö ei ole niin pilkun päälle. Myöskin kaupungissa voi vietää hyvän juhannuksen. Vähän sama kuin sään kanssa, että ei niinkään se ympäristö vaan sisältö.
Tässä siis oma hyvän juhanuksen resepti. Mikä on sinun ?
Lähetä kommentti