Hetkessä

Tällä viikolla hetkessä eläminen on taas ollut hiukan haastavaa. Kolme viikkoa jatkunut flunssa paheni kunnon röhäksi ja poskiontelotulehdukseksi, jonka vuoksi olen suurimman osan viikosta viettänyt vaakatasossa räkää niistäen ja yskien. Loma ei siis ihan omien suunnitelmien mukaan ole mennyt. Useaan otteeseen on ajatukset lipuneet siihen suuntaan, että sitten kun olen terve voi tehdä sitä ja tätä. Sen sijaan, että olisi elänyt hetkessä tilanteesta huolimatta. Onhan tässä ollut montakin hyvää puolta. Jos en olisi ollut lomalla, olisin huonosta olosta huolimatta luultavasti töissä, sillä lekurin mielestä olin ihan työkuntoinen (en viitsi avautua terveydenhuollosta, mutta hiukka paska maku käynnistä jäi ). Nyt olen saanut viettää aikaa vaakatasossa ja olla suhteellisen rauhallisesti. Aurinkoisena päivänä jopa ulkona riippumatossa tai terassilla tuolilla, kun lapset ovat puljanneet ammeessa ulkona tai puuhanneet muita ulkoleikkejä. Ei kai huonompi vaihtoehto sekään.

Lapsia seuratessa sitä oikeasti kyllä huomaa olevansa sellainen tylsä ja ankea keski-ikäinen. Kun ulkona sataa tai tihuuttaa, niin eihän sinne nyt voi mennä. Herranjestas siellähän kastuu. Lapsi sen sijaan nauttii kuralätäköissä pomppimisesta tai vaikka nopeasta pyrähdyksestä talon ympäri sateessa. Meillä lapset ovat jo hiukan kaivanneet talvea, kun silloin voin laskea pulkalla mäkeä ja tehdä lumiukkoja. Itsellä ajatus talvesta tuo taas ensimmäisenä mieleen, että silloin on kylmää ja pimeää eikä silloin todellakaan huvita mennä ulos.  Jotenkin olen onnistunut hassaamaan tämän kesänkin, kun olen odottanut helteitä, joita ei ole tullut. Sen sijaan, että olisin keskittynyt niihin ihan suhteellisen läpimiin kesäpäiviin ja nauttinut niistä täysillä, ennen syksyn pimeitä ja märkiä päiviä.

Jatkossa pitäisi yrittää löytää enempi sitä sisäistä lastaan ja työntää sitä märisevää keski-ikäistä syrjempään. Koiranomistajana sitä oli pakotettu lähtemään säällä kuin säällä ulkoilemaan. Vaikka monesti pienessä tihkusateessa harmitti lähteä lenkille, niin lopulta sitä saattoi kiertää pitkänkin lenkin, kun eihän se ulkoilu lopulta niin kamalaa ollutkaan. Enempi se on pukeutumis ja korvienväli kysymys, kuin sää kysymys.