Hetkiä Tallinnasta

maanantai 23. heinäkuuta 2018




 


Ensimmäinen lomaviikko meni suurimmaksi osaksi Tallinnassa. Matkustuspäivinä kadehdin pääkaupunkiseudulla asuvia. Mitenkä helppoa vain suunnata satamaan tai lentokentälle ilman ylimääräisiä säätämisiä ja monen tunnin matkustusta jo kotimaassa. Usein jännityksen takia huonosti nukuttu yö takana, päivän tai puolikkaan matkustus ennenkuin perillä kohteessa, niin takuuvarmasti on jokainen väsynyt, ärtynyt ja kiukkuinen. Siinä sitä miettii, että kenenkä hieno idea tämä taas oli, mutta onneksi uni ja lepo kuitenkin korjaa tilanteen. Ja siinä vaiheessa se matkustaminen tuntuu taas maailman parhaimmalta idealta ja lomamoodiin pääsee samantein, toisin kuin jos sen loman aloittaisi puhtaasti koti ympyröissä.




Tämä kerta oli minulle kolmas käynti Tallinnassa. Mikään kokenut Tallinnan matkailija en siis ole. Aikaisemmin olen ihaillut kyllä vanhan kaupungin kauneutta, mutta tällä kertaa rakastuin koko kaupunkiin.

Hotellin sijasta majoitumme Airbnn:n kautta yksityiseen asuntoon. Sijainti osui napakymppiin. Asunnon ikkunasta näkyi Balti Jaam torg, rautatieasema, Toompean mäen muurit ja Olavin kirkko. Telliskiven trendikäs hipterialue edullisini ravintoileineen ihan pienen kävelymatkan päässä. Raitovaunu pysäkki melkein tien toisella puolella. Itse asuntokin oli kaikin puolin napakymppi, uusi ja moderni.







Vielä yhdeksän vuotta sitten sain kylmiä väreitä, kun kuljimme asematunnelin alitse. Ei olisi pieneen mieleenkään tullut kulkea sieltä ilta yhdeksan jälkeen ja vielä lasten kanssa. Nyt suurin osa liikkuvista ihmisistä taisi olla turisteja, jotka suuntasivat Telliskiven alueelle syömään. Tunnelissa katumuusikko nosti tunnelmaa soitollaan ja toinen neiti tätä kovasti ihasteli.





Tutustuin myös ensimmäistä kertaa Tallinnan julkiseen liikenteeseen ja se osoittautui varsin toimivaksi. Busilla suuntasimme mm. eläintarhaan. Tämä hieman jännitti etukäteen, mutta bussissa oli reaaliaikainen infotaulu ja zoo pysäkki oli siihen erikseen merkitty. Muuten liikuimme pääasiassa raitiovaunulla, jonka avulla pääsi esim. kulkemaan Stroomin uimarannalle Koplin suunnassa ja liki Ulemisten ostoskeskusta. Ratikalla olisi päässyt näppärästi myös Kadriorgin puistolle, mutta sen jätimme tällä kertaa välistä.

Erityistä plussaa Tallinnan joukkoliikenteelle siitä, että yhdellä ja samalla matkakortilla voi maksaa useamman ihmisen liikkumiset ( aina kuuden henkilön) eikä jokaiselle tarvitse hankkia omaa korttia (Uhiskaart). Tämä on erityisen kätevää, kun on liikenteessä lasten kanssa.

Tallinna en malttaisi odottaa, että seuraavan kerran jälleen näemme.

-Kirsi

Lukuvinkit riippumattoon

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018





En muista, milloin olisin lukenut yhtä paljon kuin tämän ja viime vuoden aikana. Etenkin tämän vuoden puolella lukeminen on noussut ihan uusiin sfääreihin, kun sain työnantajalta joululahjaksi Bookbeatin lahjakortin. Minä vanha skeptikko suhteessa e- ja äänikirjoihen olen ollut täysin myyty. Onhan se nyt kätevää, kun onsaatavilla laaja valikoima kirjoja aina uutuuksiin saakka saman tien muutamalla klikkauksella.

Myös lapset ovat noita äänikirjoja kuunnelleet välillä iltasatuna, vaikka äidin lukemaa iltasatua ne eivät tietenkään korvaa. Toisinaan sitten niin, että joku kuuntelee äänikirjaa ja toiselle luen itse.

Satu Rämö, joka asuu Islannissa ja kirjoittaa Salamatkustaja blogia on kirjoittanut kaksi kirjaa nykyisestä kotimaastaan, Islantilainen voittaa aina ja Islantilainen kodinonni. Sadun tyyli kirjoittaa on hauska ja teksti soljuu sujuvasti. Istantilainen voittaa aina kirjassa kerrotaan mm. sikäläisestä joulupukki perinteestä, jota lukiessa oikeasti nauroin maha kippurassa. Siinä, jo lapsetkin ihmetteli, että mikäs nyt on noin hauskaa, joten pakko oli heillekin tuo pätkä lukaista, että mitenkä olisi jo suomailen punanuttu perinne korvattaisiin vastaavalla.

Mari Veitolan Veitola kirja yllätti positiivisesti. Välillä elämänkerrat ja henkilökuvat ovat tahmeita, junnaavia ja tylsiä. Tämä ei olleenkaan, vaan sen sijaan teki mieli lukea koko kirja saman tien.Veitolan Kirja oli hyvin samaistuttava ja useassa kohdassa tuli nyökyteltyä itsekseen, että niin tiedän tämän. Raadollisen rehellistä tekstiä, jossa kerrotaan niin masennuksesta kuin julkisuuden nurjista puolista. Tämän kirjan myötä ymmärtää taas niin hyvin viimen aikojen surullisia julkkiskohtaloita, joissa päällepäin täydellistä elämää viettäneet ihmiset kuten Anthony Bourdain, Kate Spade ja Avicii ovat päätyneet riistämään hengen itseltään. Olitpa tavan tallaaja tai julkisuuden hahmo, niin ihan samojen ongelmien kanssa me täällä maan päälla tarvomme.

Jilla Santopolon Valo jonka kadotimme. Ihana rakkaustarina, joka vie heti mennessään eikä kirjaa malttaisi laskea käsistä ollenkaan. Niitä kirjoja, jotka oikeasti koukuttavat heti ensimetreiltä alkaen ilman, että pitää lukea sata sivua, että tulee tunne, että päästään johonkin. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Eve Hietamiehen Yösyöttö, Tarhapäivä ja Hammaskeiju. Jos et ole vielä lukenut, niin nämä kolme kirjaa ovat viihdyttävää kesälukemista. Ja Pasasen pojat nyt vaan ovat suloisia kommelluksineen.

Koko perheen lukuvinkiksi Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille. Menee niin tytöille kuin pojille. Tositarinoita urheista tytöistä ja naisista ainaisten prinsessa tarinoiden rinnalle, jossa tyttöjen ja naisten rooli on löytää unelmiensa prinssi,mennä naimisiin ja elää sitten elämänsä loppuun asti onnellisena. Tämä ankea mutsi on saattanut jokusen kerran näiden prinsessa satujen onnillisen lopun yhteydessä tuhahtaa, että not in real life. Siinäkin mielessä tämä kirja on ollut piristävä löytö, joka tarjoilee mallia, että nainen pystyy mihin tahansa, kunhan vain uskoo tarpeeksi itseensä. Tähän haluan niin tyttärieni kuten myös poikani pitävän ohjenuorana elämämässään. Uskon itseensä ja kykyihinsä.

Toivottavasti näistä löytyy jotain lukulistallesi, jos et ole jo ehtinyt kirjoihin aikaisemmin tutustumaan. Vinkkejä hyvistä kirjoista otetaan myös ilolla vastaan. 

-Kirsi

Högsåran saarella

lauantai 14. heinäkuuta 2018






Se on kuulkaas nyt loma. Ja synttäriviikonloppu. Ja herkkuputki, joka alkoi eilen työpaikan perjantaipulla mansikkaviinerilla ja jatkui kotona täytekakulla, kun duo oli mummon avustuksella leiponut äidille synttärikakun ennen isälleen lähtöä.

Pimut olivat onnistuneet kyllä kakun toteutuksessa loistavasti. Täytteenä tuoreita mansikoita ja mustikoita ja päällä ihanaa maitosuklaata. Ei sellainen nyt vain olla yksinkertaisesi huono ja ei ollutkaan.






Tänään matka vei idylliselle Högsåran saarelle. Olo on kuin olisi tullut keskelle Saariston lapset elokuvaa. Högsårassa aika on vähän kuin pysähtynyt. Autotiet ovat hiekkaisia ja kapeita eikä autoja juuri liikukaan, vaan ihmiset siirtyvät paikasta toiseen kävellen tai pyörällä.

Punaisia mökkejä. Ihania niittyjä. Nenään leijuva kukkien tuoksu. Tuon tuoksun, kun voisi pullottaa ja haistella pimeinä syksyn iltoina.

Herkuttele jatkui tänään saaren kuuluisassa kahvilassa Farmors Cafessa. Saaristolaispyötä taisi olla elämäni kallein syömä ateria, mutta olen sen arvoinen. Ja taisi se ateria loppujen lopuksi olla hintansa arvoinen, sillä koko ateria salaateista, leikkeleistä, lämpimästä ruoasta aina leipään asti oli oikein herkullista.





Högsåra on osa Kemiönsaarta ja sinne pääsee Kasnäsin saarelta lossilla. Kylä on aiemmin toiminut luotsiasemana ja tätä perinnettä jatkaa kylässä sijaitseva Merenkulkulaitoksen väyläasema. Kylän vanhat tilat ovatkin pääasiassa vanhoja luotsitiloja 1700-luvulta. Tällä hetkellä saarella asuu noin 50 ihmistä ympärivuotisesti.

Högsara tarjoilee saaristolaisidylliä parhaimmillaan. Meri, punaiset tuvat, naruilla roikkuvat pyykit, laitumella käyskentelevät lampaat, kukkaniityt huumavinen tuoksuineen. Niistä on Högsåra tehty.

Ihanaista viikonlopun jatkoa.

-Kirsi

Ihanat kesäillat

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018







Millaisia me suomalaiset olisimme, jos meillä olisi aina kesä. Ehkä positiivisempia, iloisempia, energisempiä, vähemmän surumielisiä. Vai jäisimmekö sittenkin kaipaamaan vuodenaikojen vaihteluja. Kaikissa niissä, kun on kuitenkin omat hienot puolensa. Ainoastaan marraskuun synkkyyden ja ankeuden voisin itse henkilökohtaisesti skipata kokonaan välistä.
 
Kesä on kuitenkin ehdottomasti oma suosikkini.  Kesäisin olen energisempi, jaksavampi ja positiivisempi. Kesäillat huokuttelevat enemmän ulos, kun talven sysimusta pimeys. Nauttikaamme nyt näistä illoista. Valosta, keveydestä, lämmöstä, sadekuuroista, poutapilvistä, hyttysten surinasta sekä heinäsirkkojen konserteista.

Beach laiffii ja kesäteatteria

maanantai 9. heinäkuuta 2018




Iltalehti on lupaillut ensi viikolla alkavalle lomalle lupaavia säitä. Heinäkuun ja elokuun alun pitäisi lehden mukaan olla normaaleja lämpimämpiä. Viikonloppu antoi esimakua lomasta kuten myös lämmöstä.

Nyt täytyy todeta, että viikonloppuna osui napppiin niin tekeminen kuin sää. Kaikin puolin rentoutunut fiilis ja tällä jaksanee viimeisen kiireisen arkiviikon. Mietin, että auttoiko rentoutuneen olon luomisessa se, että tällä kertaa perjantaina työkone jäi työpaikalle. Poissa silmistä, poissa mielestä. Ihan liian monena viikonloppuna kevään aikana, kun töitä on ollut tarvetta tehdä myös viikonloppuisin.

Meidän viikonloppu muodostui pääasiassa uimisesta, grilliherkuista ja levosta. Kulttuuri pläjäys käytiin nauttimassa tyttöduon kanssa sunnuntaina kesäteatterissa.



Kesäisessä ruuanlaitossa kiehtoo sen yksinkertaisuus ja helppous. Sunnuntaina grillissä valmistui hetkessä oikea herkkuateria, kylkeen uudet perunat ja salaatti. Ykkönen, joka on viime aikoina suureen ääneen julistanut, ettei enää välitä kalasta, kehui nyt lohen herkullisuutta suureen ääneen.

Tähän ateriaan tarvitset itse fisun lisäksi:

  • juoksevaa hunajaa
  • tilliä
  • merisuolaa
  • sitruunan 
  • foliota
Sivele kalan pinnalle hunajaa. Ripottele pinnalle suola ja tilli ja purista sitruunan mehu kalan päälle. Kääri koko komeus folioon ja kypsennä grillissä kunnes kypsää.




Lauantaipäivä viihdyttiin neitien kanssa suurimmaksi osaksi rannalla. Ykkönen oli kavereiden luona yökylässä, joten saatiin ihan tyttöjen aikaa. Oma talviturkki lensi 18 asteiseen veteen. Samalla taisivat lentää myös salaiset haaveet avantounnista jonnekin hyvin kaukaiseen nurkkaan, sen verran jääkylmältä tuo vesi tuntui.

Meidän lempiranta on ihana. Välillä se on ihan private beach eli saa olla lähestulkoon yksikseen, kuten kävi lauantaina. Toisinaan taas pääsee Helsingin yleisten saunojen tunnelmaan, kun lauteet notkuu väkeä niin ettei väliin meinaa mahtua. Muistan lapsuudesta Helsingin reissulta, kun äidin ja tädin kanssa kävimme tällaisessa yleisessä saunassa. Jotenkin ihanan hämärä, rauhallinen ja harras saunatunnelma siellä oli. Puheensorinaa siellä täällä.

Sinänsä harvinaista varmaan, että tällä meidän rannalla sauna on unisex mallia eli miehet ja naiset samassa saunassa. Ja tämä ei haittaa yhtään. Saunaa ollaan nyt purkamassa ja rakentamassa uutta tilalle. Jotenkin toivoisi, että sama henki säilyisi sen sijaan, että molemmille sukupuolille tulisi omat saunansa. Mikäs siellä on uimapuvut päällä ollessa kaikki sekaisin. On ihanan herttaista kuunnella, kun papat puivat päivän politiikkaa saunan lauteille, Trump ja Putin tuntuivat olevan kova sana tai kun mummot kertovat kuinka ovat lyöneet vetoa mm-jalkapallon voittaja joukkueesta. Siellä sunnuntai iltana saunan lauteilla elämä tuntui aika hyvältä. 

Millaisista elementeistä sinun viikonloppusi koostui ? Ja oletko käynyt yleisissä saunoissa ja mitä mieltä niistä  ?

Minun kesäni blogihaaste

perjantai 6. heinäkuuta 2018





Kesäloman kovaa vauhtia lähestyessä nurkan takaa, ajattelin vastailla useissa blogeissa jo kesän alussa kiertäneeseen kesähaasteeseen.


1. Lippis vai lierihattu?

Haluaisin käyskennellä hienosti lierihattu päässä Audrey Hepburn tyyliin, mutta kotoisemmaksi tunnen oloni kuitenkin lippiksessä. Auringon suojana käytän siis joko lippistä tai tuubihuivia.


2. Pehmis vai jäätelöpallo?

Kyllä se pehmikseen kallistuu. Jos jäätelökioskin valikoimasta pehmis löytyy, niin monesti sen itselleni mieluummin valitsen. 

3. Herneet vai mansikat?

Mansikat. Vaikka ei herneissäkään mitään vikaa ole. Molemmat hyviä. 

4. Palju vai järvivesi?

Paljusta takapihalla haaveilen, mutta kyllä kesään ehdottamasti ennemmin kuuluu järvivesi tai merivesi tai jokin avovesi. Eli näistä kahdesta järvivesi. Paljut sitten muuhun nautiskeluun. 


5. Grilliherkut vai kesäkeitto?

Kesäkeitto jakaa ihmisten mielipiteet vahvasti. Toiset tykkää siitä, toiset eivät voi sietää sitä. Itselleni kesäkeitto edustaa varsin hyvää kesäruokaa, mutta näista kahdesta kyllä grilliherkut vievät voiton. Kesä ja grillaus nyt vain kuuluvat yhteen ja meillä nautitaankin varsin paljon grilliherkkuja kesän aikana.

6. Mökki vai teltta?

Tällaisena mukavuudenhaluisena ihmisenä vastaan tietenkin mökki. Telttailu sitten satunnaisena elämyksenä ja  mieluiten mahdollisimman hyvällä säällä. 




 



7. Varjo vai auringonpaiste?

Auringonpaiste, auringonpaiste, auringonpaiste. Mitä enemmän, sitä parempi. Tosin pikkusade välissä on ihan kiva piristys niin itselle kuin luonnolle. Alkukesän pitkän sateettoman helleputken aiheuttama luonnon kuivuminen ei sekään kuitenkaan ole kiva ja toivottava asia.

 8. Kesäsade vai kesätuuli?

Kesäsade. Sellainen lempeä lämmin tihkuinen sade on aivan ihana.

 9. Lavatanssit vai festarit?

Tunnustaa täytyy, että olen sen verran pullossa kasvanut, että molemmat ovat vielä kokematta ellei Kuopion viinijuhlia lasketa festareiksi . Näistä kahdesta valitsen festarit, sillä esim. Flow festarit huokuttaa vain seura puuttuu.


 10. Roadtrip vai riippumatto?

Palo nähdä ja kokea uusia paikkoja sekä asioita, joten roadtrip ehdottomasti. Riippumatollekin on oma aikansa ja paikkansa. 

11. Hiirenkorvat vai syreenin tuoksu?

Syreenin tuoksu. Hiirenkorvat kuuluvat kevääseen.


12. Mato-onki vai golfmaila?

Mato-onki, vaikka edellisestä onkikerrasta on aikamoinen tovi kulunut. Mutta ehdottomasti toteutuslistalla tämä asia.


OLD