Kesän perinteinen Mathildedal

Kesä alkaa olla ohi ja parin päivän päästä on virallisesti syyskuu ja syksy. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että tästä Mathildedalin käynnistäkin on kulunut reilu neljä viikkoa. Ja nuo tuolloin olleet helteet ja vehreys ovat nyt vain muisto.

Vierailusta Mathildedaliin on tullut vähän sellainen kesän perinne. Tuo vanha ruukkimiljöö on vain niin ihana, että sinne tekee mieli palata aina vain uudelleen. Miksei myös joskus syksyllä tai talvella, koska se olisi varmasti ihan yhtä sykähdyttävä kokemus myös. Tämä täytyy ehdottomasti pistää toteutuslistalle. 

Mathildedal on saanut palstatilaa Helsingin sanomia myöten, sillä kesällä ilmestyneessä jutussa tätä pientä kylää Salon kunnassa tituleerattiin Suomen hipstereimpänä paikkana. Ja kyllähän Mathildedalissa tiettyä vetovoimaa on, jota on ehkä hieman vaikea kuvailla, vaan se on koettava ja nähtävä. Itse säännöllisen väliajoin haikailen asumisesta kaupungin sykkeessä tai ainakin sen läheisyydessä, mutta Mathildedalissa vierailessa ajattelen aina, että täällä voisin asua.

 

Salon suunnalla liikkuessa kannattaa siis käydä vierailulla tässä pikkuisessa kylässä, sillä se on ehdottamasti tuolla suunnalla parasta antia. Ihania pieniä putiikkejä, herkullista lähiruokaa ja idyllistä tunnelmaa. Joissain paikoissa on vain sitä tiettyä jotain ja Mathildedal on yksi niistä.

Koululaisten äiti

 

 

Kesäkuun alussa koululaisten kesäloma tuntui pitkältä ja loputtomalta Viime viikolla oli kuitenkin aika palata takaisin koulun penkille. Samalla minusta tuli koulaisten äiti, kun duokin meni ensimmäiselle luokalle. Ykkönen jo viidennelle luokalle. 

Lapsista ajan kulumisen huomaa parhaiten. Vasta vähän aikaa sitten tuskailin yöheräämisten, vaipparumban ja pikkulapsi arjen kanssa. Väkijoukot olivat kauhistus, sillä joku taatusti onnistuisi hukkaamaan itsensä jonnekin, kun duo päättäisi ponkaista eri suuntaan. Silmät olisivat saaneet olla selassä, jaloissa ja käsissä, mutta aina sekään ei riittänyt.  

Kesän aikana tuli huomattua kuinka elämä on noista pikkuvauva ja -lapsi ajoista helpottanut aivan hurjasti. Asioiden tekeminen ja toteuttaminen on ihan erilaista kolmen koululaisen kanssa kuin alle kouluikäisten kanssa. Jokaisella alkaa olla  pääasiassa järki päässä, vaikka sitä normaalia sisarusten välistä kähinää esiintyykin tasaisin väliajoin. 

Uusia vaiheita tietysti tulee. Murrosikä kolkuttelee hyvää vauhtia ykkösen kohdalla nurkan takana, mikä varmasti tuo uusia kiemuroita elämään. Helpolla äitinä tai vanhempana ei koskaan pääse, se on aivan varmaa. 

Lasten kasvaminen on ihanaa, mutta samalla haikeaa. Välillä haluaisi pysäyttää ajan kulun ja nauttia juuri tästä hetkestä. Mutta sen sijaan vuosi vuodelta aika tuntuu vain menevän kiihtyvällä tahdilla eteenpäin. 

-Kirsi

 

Kun isoin ongelma on kesämekon valitseminen kaapista

 

Tänä aamuna on taas kaivettu siistimmät vaatteet kaapista, hiukset harjattu ja naama meikattu. Aamulla auton lasi oli yön kosteudusta märkä ja ilmassa saattoi jo haistaa aavistuksen syksystä, vaikka kylmä ei vielä ollutkaan.

Koko viikonlopun oli pieni haikeus siitä, että kesä alkaa olla lopuillaan. Tätä tunnetta vahvistivat entisestään lauantain reppu- ja koulutarvike shoppailut, helteiden väistyminen ja ruskistuneet viljapellot. Myös luonto alkaa pikkuhiljaa valmistautua tulevaa syksyä varten.

Kesä 2018 on ollut uskomaton monessa mielessä. Pitkä ja kuuma. En yhtään ihmettele etelän maiden ihmisten rentoa elämänasennetta, sillä rennolta omakin olo on pääasiassa tuntunut  juhannuksen jälkeen. Helteillä ei ole jaksanut stressata turhista asioista, vaan isoin ongelma on ollut, minkä hellemekon kaapista ottaisi minäkin päivänä päälleen. Muut asiat ovat lutviutuneet lähinnä omalla painollaan.

Tänä kesänä olen pitkästä aikaa tuntenut onnellisuutta. Tuntuu, että pala palalta olen löytämässä kauan kadoksissa ollutta itseäni. Se on ihana tunne, vaikka tietääkin samalla, että matka on vielä kesken. Tai tuskin kukaan täysin valmis on ikinä, vaan niitä säröjä löytynee aina. Tärkeintä varmaan kuitenkin on, että on sinut itsensä kanssa. Näkee elämässä värejä eikä vain varjoja. Lämmössä ja auringossa on helppo olla onnellinen. Toivon,että tunne säilyy myös syksyn pimeydessä ja kylmyydessä.

Toivottavasti elokuu tarjoaa edelleen ihania kesäpäiviä, vaikka vanha pessimisti minussa epäileekin voiko nämä ihanat kelit jatkua vielä elokuunkin, kun toukuun alusta saakka olemme saaneet nauttia kesäisistä keleistä. Viime vuonna, kun kesäsäät oikeastaan alkoivat yhdessä koulun kanssa. Jostain syystä kuitenkin uskon, että elokuukin on vielä ihana ja kaunis, sillä tämä kesä 2018 taitaa olla yksi kaikkien aikojen kesistä. Unohtumaton. 

-Kirsi

Ex tempore Väskin seikkailusaari

Viimeisen lomaviikon maanantai käynnistyi hiukan nihkeästi. Väskin seikkailusaari oli meillä suunnitelmissa kesälomalle ja tälle nimenomaiselle viikolle, mutta ei juuri kyseiselle päivälle. Lähtö saarelle tapahtui siis hieman ex tempore meiningillä, melko nopeasta päähänpistosta. Joskus nopeat päähänpistot ovat kuitenkin niitä parhaimpia, sillä liika suunittelukaan ei aina tuo parasta lopputulosta. Lasten kanssa reissatessa on tullut huomattua, että pientä liikkumavaraa ja joustoa on hyvä olla, sillä asiat harvemmin menevät täysin omien ajatusten tai suunitelmien mukaan.

Väski mainostaa itseään koululaisten saarena ja alakouluikäisille paikka onkin varmasti sopivin. Tosin pienemmätkin pärjäävät, sillä duo on ollut saarella ensimmäisen kerran pari vuotta sitten viisi vuotiaina. Nyt tulevina ekaluokkalaisina he kuitenkin saivat paikasta huomattavasti enemmän irti. Tämä oli vähän kuin perinne, sillä ykkönen kävi Väskin seikkailusaarella juuri ennenkuin meni ensimmäiselle luokalle.

Tämä reissu sujui astetta paremmin, sillä neljä vuotta sitten, samanlaisena helteisenä kesäpäivänä, automme ei päästänyt parkkipaikalla pihahdustakaan. Siinä sitten olimme autoa rikki ja väsyneinä. Ykkösen sanoin, onneksi sentään kauppa oli vieressä, niin saimme kylmää juotavaa ja syötävää. Tosin nuo ovat niitä muistoja, jotka todellakin jäävät mieleen. Ja nyt kun aikaa on jo kulunut, niin ne ovat hieman huvittavia pieniä yksityiskohtia.

Aikaisemmilta käynneiltä muistan pitkät jonot etenkin suosituimmille pisteille, jousiammuntaan ja kalliokiipeilyyn. Nyt nämä loistivat poissaolollaan ja tyypit kävivät näissä kolme kertaa, kun mahdollisuus oli.  Ilmeisesti ihmiset olivat palailleet jo kesälomilta takaisin töihin, koska väkeä ei juurikaan ollut ja suurin osa muista oli ulkomaalaisia turisteja. Aikaisemmin olen ollut saarella elokuisena viikonloppuna ja silloinkin väkeä oli enemmän paikalla.

Koskaan aikaisemmin eivät myöskään eläimet ole olleet saarella vapaana, joten lapset pääsivät silittämään lampaita, vuohia ja kanoja, joita aikaisemmin ovat päässeet ihastelemaan vain aitauksen takaa. Johtuiko tämä sitten siitä, että väkeä oli sen verran vähän vai olemmeko vain aikaisemmin olleet väärään aikaan paikalla. Veikkaan kuitenkin ensimäistä, sillä mielestäni olemme olleet aikaisemminkin tuolla ihan samoihin aikoihin liikenteessä.

Väskin seikkailusaari on vielä ensi viikon kokonaan auki ja sulkeutuu sunnuntaina tältä kaudelta. Jos mahdollista käydä nyt, niin tämä kannattaa, sillä ilman ruuhkia saaresta saa kyllä niin paljon enemmän irti. Rasteilla voi käydä useammin ja eläimiäkin on mahdollisuus nähdä paremmin sekä päästä niitä rapsuttelemaan kunnolla.


-Kirsi