Kesä ja kärpäset

Kesä. Täällä se vihdoin on. Ja lapsilla loma. Kiireisen viikon huipennuksena vietimme tänään esikoisen kevätjuhlaa. Täällä juhlinta tapahtui oikein pitkän kaavan mukaan. Aamulla yhdeksältä kirkko, josta suuntasimme koululla pidettävään juhlatilaisuuteen ja tämän päätteeksi vielä luokassa todistusten jako.

Esikoisen ensimmäinen kouluvuosi on mennyt uskomattoman nopeasti. Vastahan hän aloitti ensimmäisen luokan ja vastahan hänet ilmoitettiin kouluun. Nyt kohta jo tokaluokkalainen. Ajankulku tuntuu kiihtyvän vuosi vuodelta.

 

Opettajaa muistimme pienellä lahjalla. Ensi vuonna onkin sitten uusi opettaja. Tämän vuotinen opettaja oli vain äitiysloman sijaisena. Pienellä jännityksellä siis odotamme syksyä, toivoen että tuleva opettajakin olisi yhtä ihana kuin edeltäjänsä. Olen kiitollinen kaikista niistä tukiopetus tunneista, joita hän on antanut pojallemme. Ensimmäinen kouluvuosi on mennyt kaikin puolin paremmin kuin ikinä uskalsin toivoa ja toivon, että näin menee myös jatkossa.

Nyt on lapsosten aika kirmata hyvin ansaitulle kesälomalle. Meillä muu perhe aloitti lomailun. Itsellä kesälomaan on vielä pitkä pitkä aika, mutta siitä huolimatta aion nauttia kesästä täysin siemauksin. Lempivuoden aikani on vihdoin täällä. Loman kunniaksi muut lähtivät pienelle kesälomareissulle. Olen siis yksin kotona. Tätä ei ole tapahtunut sitten tyttöjen syntymän, joten erikoinen viikko itselläkin tiedossa. Omaa aikaa ruhtinaallisesti, vaikka päivät töissä on käytävä.

Suosi suomalaista

Löysin tässä hiljattain mielenkiintoisen blogin Little Mrs Finland. 
Blogi löytyy Suomi plussalle sivuston alta ja se kertoo kuopiolaisen perheen projektista/elämätapamuutoksesta. Perhe on sitoutunut 15.3.2015 ostamaan vain suomalaisten yritysten valmistamia tuotteita ja tavaroita. Toki pienin rajoituksin.
 
Blogi oli ajatuksia herättävä. Itse tosin en ihan noin tiukalle linjalle lähtisi, mutta mielenkiinnolla seuraan heidän projektiaan. Suomalaisen työn tukeminen on hienoa ja televisiossa onkin pyörinyt vasta mainossarja, jossa mainostetaan, että jos jokainen suomalainen ostaisi kymmenellä eurolla lisää kotimaisia tuotteita ja palveluita syntyisi 10 000 uutta työpaikkaa. Kymmenen euroa ei ole paljon ja jatkossa yritän panostaa enemmän kotimaisiin tuotteisiin silloin, kun se on mahdollista.

Omissa ostoksissa kotimaisuustaste on suurin ruokakorissa.  Näissä valitsen mielelläni suomalaisen tuotteen. Tosin kyllä sinne ostoskoriin välillä esim. Arlan tuotteita eksyy. Olen liittynyt pariin Reko piiriin, joissa lähialueen tuottajat myyvät omia tuotteitaan. Talvella en Rekossa käynyt aktiivisesti, mutta kesäkauden alkaessa tulen hyödyntämään näitä enemmän.

Täytyy tunnustaa, että muussa kulutuksessa kotimaisuus ei ole ollut niin iso valintatekijä. Lapsien vaatteet tulevat useimmiten ruotsalaisilta ja tanskalaisilta valmistajilta. Omissa vaatteissa aika pitkälle sama linja. Jotain Nanson vaatteita kyllä löytyy ja näistä muutamista olen pitänyt paljon. Ehkä jatkossa tätäkin voisi miettiä toisella tavalla. Me&I:n sijaan ehkä Nosh /Metsola, joissa ainakin suunnittelu tehdään Suomessa. Itselle ehkä niitä Nanson vaatteita lisää. Viikonloppuna näin heidän verkkosivuillaan ihanan kesämekon -30 % alessa, harmi vain oma koko oli loppu.

Löytämäni blogin innoittaman päätin tehdä oman pienen ihmiskokeen. Aion käyttää tämän vuoden loppuun asti vain suomalaisten yritysten valmistamaa, valmistuttamaa tai kehittelemää kosmetiikkaa. Tosin kookosöljystä jalkavoiteena en luovu, joten sitä aion jatkossakin käyttää. Tämä ei tule olemaan helppo rasti, sillä lempikosmetiikkani on ollut kaikkea muuta paitsi suomalaista, lukuunottamatta Lumenen kulmageeliä, jota olen käyttänyt varmaan kaksikymmentä vuotta. Saa nähdä miten minun käy. Löydänkö uusia suosikkeja Madaran ja LilyLolon tilalle.

Näillä sinisillä suomalaistuotteilla osallistun tämän viikon PieniLintu blogin MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena tällä viikolla on sininen.

Lehtikaali ihastusta

Olen nykyisin ihan valtavan ihastunut lehtikaaliin. Oikea superfood, joka sisältää paljon rautaa ja c-vitamiinia sekä karoteeneja, kalsiumia,proteiineja ja k-vitamiinia. Huomaan, jotenkin luonnostani pitäväni enemmän sellaisista superfoodeista, joita voi periaatteessa kasvattaa ihan täällä kotoisessa Suomessa. Tuontijutuista harvemmin innostun näin paljon. Esim. kevättalvella ostetut chiansiemenet ovat jonkin aikaa pölyttyneet kaapissa muutaman käyttökerran jälkeen.  En vain millään muista laittaa noita siemeniä likoamaan, mutta käytettävähän nuokin olisi jossain vaiheessa. Sen sijaan lehtikaalia kannan ainakin yhden pussukan kotiin joka viikko.

Lehtikaalia käytän pääasiassa smoothiessa. Olen saanut sen yllättävän sileäksi, kun tarpeeksi kauan pyöritän smoothie blenderiä. Tämän hetken lempismoothieni on seuraavanlainen:

• lehtikaalia runsaasti (pelkästään lehdet, kova ruoto pois)
• 1 omena
• 1 kiivi
• 1 banaani 
• sellerin pala (esim. yksi tikku)
• inkivääriä oman maun mukaan (itse käytän n.1 cm palan)
•  mantelimaitoa sen mukaan miten löysää tai paksua smoothien haluaa olevan
• halutessa makeutukseksi hieman hunajaa

Smoothien lisäksi olen käyttänyt lehtikaalia myös pastan korvikkeena. Erittäin hyvää mielestäni jauhelikastikkeen kanssa. Kun lapset syövät pastaa, niin äiti syö lehtikaalia. Lapsille en nimittän ole tätä saanut vielä markkinoitua. Seuraavaksi olisi tarkotus kokeilla lehtikaalia myös salaatissa, hieman vaihtelua perinteiseen lehti- ja jääsalaattiin.

Onko lehtikaali sinulle tuttu vihannes ? Millaisia superfoodeja käytät mieluiten ?

Päivä jona tunsin oloni vanhaksi

Otsikko on ehkä hieman raflaava, sillä en varsinaisesti tunne itseäni vanhaksi, vaikka muutaman kuukauden päästä ikä on pyöreät neljäkymmentä. Siitäkin huolimatta, että pientä ikäkriisiä on viime vuosina ollut havaittavissa. Lukuna neljäkymmentä näyttää paljolta, mutta henkisesti sitä ei kuitenkaan tunne itseään yhtään sen vanhemmaksi kuin kymmenen vuotta sitten.

Kyllähän sitä parikymppisenä mietti, että neljäkymmentä vuotiaana on jo ikäloppu. Nyt kun se ikä on käsillä, ei olo tunnu kuitenkaan vanhalta. Ryppyjä on tullut lisää, kroppa ei ole enää niin kiinteä kuin ennen ja jos unohtaa pitää itsestään huolta, alkaa niska- ja yläselkäjumit muistutella, että ei tässä enää ihan parikymppisiä olla. Olen ollut onnekas, sillä pahempia kremppoja ei juurikaan ole ollut. Jatkossa oman kunnon eteen on kuitenkin välttämätöntä tehdä töitä, että tilanne myös pysyy tällaisena. Toivon siis terveyttä ja hyviä vointeja tulevaisuudeltakin.

Lapsena tykkäsin kuunnella isäni ja äitini kertomuksia heidän omasta lapsuudestaan. Vaikka heidän ja minun ikäero on pienempi kuin mitä ikäero omien lapsieni kanssa, tuntui että heidän lapsuus oli ihan eri planeetalta kuin omani. Tosin luultavasti lapseni ajattelisivat ihan samalla tavalla, jos alkasin kertomaan tarinoita omasta lapsuudestani. Vielä  kukaan heistä ei ole kysellyt asiasta, mutta tässä vähän aikaa sitten toinen tytöistä löysi vanhan filmirullan. Ensimmäinen kommentti oli, että katso aikuisten terotin.

Tuolla hetkellä olo tuntui kyllä hieman fossiiliselta. Mitähän lapset tuumaisivat, että äiti on katsonut pikkukakkosta mustavalkeana, ensimmäinen kännykkä oli vasta parikymmpisenä ei seitsemän vuotiaana ja sekin oli tiileskiven kokoinen. Näitähän riittää. Hiemanhan nuo tallennusvälineet ovat vuosien saatossa muuttuneet, kaikki ohuempaan suuntaan.

 

Vanhoja puhelimia ei enää tallella, mutta lasten FisherPrice puhelin kuvastaa kyllä aika hyvin ensimmäisen matkapuhelimeni kokoa. 

  

Näillä kuvilla osallistun tämän viikon PieniLintu-blogin MakroTex-haasteeseen, jonka aihe oli ohut. Ohutta on nykyinen tekniikka, verrattuna nuoruuteni ja varhaisaikuusuden vastaaviin tuotteisiin.

Hitti vai huti

Ikkunoiden pesu, asia josta en pidä yhtään ja luulen, että aika moni jakaa tämän ajatuksen kanssani. Näinä hetkinä toivon, että olisin saanut äidiltäni hänen himosiivooja geeninsä. Hän on niitä harvoja ihmisiä, joka oikeasti sanoo pitävänsä myös ikkunoiden pesemisestä kaiken muun puunaamisen lisäksi. Ja vieläpä ihan sillä perinteisellä tyylillä, ilman mitään teknisiä apuvälineitä.

Olen pitkään haaveillut ikkunapesurista, mutta useana vuonna se on jäänyt ostamatta. Täytyy tunnustaa, että yläkerran ikkunat on tainnut joku vuosi jäädä kokonaan pesemättä. Ne, kun eivät muille sieltä ylhäältä näy.

Olen lukenut keskustelupalstoilta arvioita ikkunpesureista. Toiset vannovat niiden nimeen ja toiset taas eivät pidä niistä yhtään. Kun Lidlissä toissa viikolla oli tarjolla ikkunapesuri alle kolmenkympin hintaan, en jäänyt enää miettimään, vaan olin yhdeksältä kaupassa. Jos ei laitteesta olisi mihinkään, niin en nyt ainkaan hirveän paljon köyhtyisi.

Nyt on sitten urakka menossa. Akun kesto on rajallinen. Eli jos haluaa oikeasti urakoida kaikki ikkunat kerralla, niin pesurin akku ei tähän riitä. Ikkunapesurin akku riittää hyvin ainakin kahden ison ikkunan pesemiseen kerralla. Tämä on erittäin sopiva pesemisvauhti minulle. Tuuletusikkunoiden pesu vaatii pientä kikkailua. Tämän halppisversion vesisäiliö hieman vuotaa, kun se tulee täyteen. Siitä miinusta. En tiedä pysyykö imetyt vedet paremmin kalliimmissa versioissa. Luultavasti.

Mutta noin yleisesti ottaen tykkään. Ikkunoiden pesu tällä laitteella on helppoa ja nopeaa. Tosin en ole mikään nipottaja. Pienet raidat jossain ikkunan sivussa ei haittaa minua, pääasia, että ikkunat tulevat pestyiksi. Siivouksessa välineurheilu on selvästi minua varten. Tämän laitteen hankinnan jälkeen olen alkanut haaveilla hyörymopista lattioiden pesuun. Meillä, kun on melko runsaasti laattalattiaa, joten tuo voisi olla aika ideaali sen puhdistukseen.

Mitenkäs teillä ikkunoiden pesu. Tapahtuuko perinteisesti sanko, vesi, lasta linjalla vai ikkunapesurilla ? Vai onko koko homma ulkoistettu ostopalveluna ?

Vähän spesiaalimpi aamupala

Mies täytti tänään vuosia. Pyöreät 40 vuotta. Niin se aika menee ja itselläkin päivät kolmosella alkavalla ikänumerolla käyvät vähiin. Voisin kirjoittaa pitkät pätkät ikäkriisistä, mutta taidan säästää sen myöhemmäksi.

Synttäreiden kunniaksi meillä oli tänään hieman spesiaalimpi aamupala. Kaurapuuron ja smoothien tilalla oli hedelmäsalaattia, croisantteja, tuulihattuja yms. herkkuja. Kerrahan sitä vain neljäkymmentä täytetään, joten kaloreita ei tänä päivänä lasketa.

Tänään oli etua siitä, että teen lyhennettyä kuuden tunnin työpäivää. Oli aikaa valmistella erikoisaamiainen ja syödä se ilman kiirettä. Mies ja tytöt viettivätkin kotona lomapäivää, kun itse suuntasin yhdeksäksi töihin ja esikoinen kouluun.

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivottelen hyvää sekä rentouttavaa viikonloppua.

Boke

Boke. Valokuvatermi ja tämän viikon MakroTex -haasteen aihe. Ensimmäinen reaktio haasteen nähdessä oli apua. Sanana Bokeh ei ollut tuttu ja aiheeseen tutustumisen jälkeen teki mieli löydä hanskat tiskiin ja jättää tämän viikon haaste välistä. Aiheesta Boke löytyy lisätietoa Wikipediasta.
Lyhyesti selitettynä ideana on, että tausta jää tarkoituksella epätarkaksi ja kohde korostuu.

Tälle vapaapäivälle sattui sopivasti aurinkoinen sää, joka suosi näiden kuvien toteteusta. Luulen ainakin, että pääsin idean jäljille ja kasvien kuvauksessa bokeh- teema ainakin jossain määrin toteutui. Sen sijaan ihmismallin kanssa en onnistunut millään, vaikka kuinka yritin.

Vaikka aluksi tunsin aihetta kohtaan pientä pakokauhua, oli tämän viikon teema loppujen lopuksi todella kiva. Johtuen juurikin aiheen teknisyydestä ja haastekertoimesta. Oli kivaa tutustua itselle  vieraaseen valokuvatermiin ja sen toteutukseen. Vaikka olen aina pitänyt valokuvaamisesta, en ole pahemmin termeihin ja tekniikoihin tutustunut. Pääasia omissa kuvailuissa on ollut tärkeiden hetkien tallentaminen. Kuvan tekninen onnistuminen on ollut lähinnä extra plussaa.

Mäntykankaalta hei

Tänään heräsimme melko koleaan säähän, joka onneksi iltapäivään mennessä vaihtui auringon paisteeksi. Aamupäivällä kävimme isoimman lapsen kanssa hieman puutarhakaupoilla ja ruokakaupoilla, kun pienemmät viettivät aikaa mummin kanssa.

Iltapäivä vietettiinkin tiivisti ulkona pihanlaitto puuhissa. Meidän piha on aika haastava. Kuivaa ja hiekkaista mäntykangasta, joka asettaa aika kovat vaatimukset kasveille. Ihan mikä tahansa ei tässä pihassa menesty.  Mehikasvit ja havukasvit ovat olleet aika takuuvarmoja, joten niitä tuli hankittua lisää. Yläpiha on edelleen melko luonnontilassa  ja se on enemmänkin sellaista lasten leikkialuetta, josta löytyy hiekkalaatikko, trampoliini, keinut ja leikkimökki sekä puumaja.  Ja kun se nurmikonkin kasvu on melko haastavaa, niin senkin takia tuo yläpiha on hieman vaiheessa.

 

Sillä aikaa, kun itse hyörysin kädet mullassa, oli etupihalle ilmestynyt myös katutaidetta. Etenkin toinen tytöistä on todella kiinnostunut piirtämisestä. Päiväkodissakin on ollut useasti niin, jos on tytöt sisältä hakenut, että toinen on ollut piirtämässä ja toinen rämäpäisempi luonne leikkimässä niitä vauhdikkaampia leikkejä.

Sisälläkin on tapahtunut pientä muutosta tai pitäisikö sanoa, että jahkailu on saatu päätökseen. Viime vuoden loppupuolella meidän olohuoneen seinät maalattiin vaalean vihertävällä värillä valkoisen jälkeen. Valkoisella seinällä oli mustat tauluhyllyt, jotka ajattelin seinän värin vaihdon jälkeen korvata valkoisilla. Mietin, että ne sopisivat uuteen seinänväriin paremmin. No niitä hyllyjä ei koskaan tullut hankittua ja edelliset lojuivat työhuoneessa tyhjänpanttina. Viime viikonloppuna aloin pohtimaan, että ehkä ne mustat ovatkin ihan hyvät myös nykyisellä seinänvärillä. Meidän olohuoneesta löytyy kuitenkin melko runsaasti valkoista, niin nuo musta hyllyt tuovat ihan kivaa särmää olohuoneen väritykseen. Toinen pikkumuutos olohuoneessa on, että toin tyttöjen huoneessa olleen HouseDoctorin pyykkipussin alakertaan vilttien säilytystä varten ja vein edellisen Askon raitaisen version tyttöjen huoneeseen.

 

Nyt haluan toivottaa vielä hyvää lapsettomien lauantain loppua sekä hyvää äitienpäivää huomiselle kaikille äideille. 

Kukoistukseen nouseva luonto

Osallistun ensimmäistä kertaa Pieni Lintu blogin MakroTex-haasteeseen. Tämän viikon teemana on toukokuu.

Viimeistään toukokuussa luonto herää täyteen kukoistukseen talven jäljeltä. Puihin ilmestyvät aluksi hennot lehdennuput ja pian täysikokoiset lehdet. Omena- ja kirsikkapuut alkavat kukkia.

Toukokuu on puutarhanlaiton aikaa. Kukkien istutusta, kasvimaan mylläystä ja pihan suunnittelua. Toukokuu on myös orvokkien kulta-aikaa ja joka vuosi ainakin jostain ruukusta meiltä näitä löytyy. Tämä vuosi ei ole poikkeus.

Orvokit ovat siitä ihania, että ne leviävät villeinä piristämään pihamaata. Useana aamuna olen saanut näitä pihalla villeinä kasvavia orvokkeja kimppuna, kun tytöt ovat halunneet ilahduttaa äitiä. Toukokuu on lupaus kesästä. Sieltä se pikkuhiljaa tulee.

Kuohkea pannukakku pahan päivän varalle

Se aika kuukaudesta, kun kaikki ketuttaa ja hamittaa.  Mieluiten olisi ihan vaan yksin ja rauhassa. Aika mahdoton toivomus lapsiperheessä. Tällaisina päivinä olisi kätevää, kun lapsissa olisi nappula, josta voisi säätää äänen ja energian määrää samaan balanssiin oman olotilan kanssa.

Tunnesyöppönä tekaisin sitten pannukakun. Maha täysi parempi mieli, vaikka makkarat vatsalla tuskin kiittävät. Lempi pannari reseptini on Helsingin sanomista bongattu kuohkean pannukakun ohje. Valkoisen sokerin tilalla käytän intiaanisokeria 1/2 desiä ja vaniljasokerin tilalla aitoa vaniljajauhetta. Muuten mukailen alla olevaa ohjetta täysin.

 

3 kananmunaa
8 dl täysmaitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 dl sokeria ( itse käytän 1/2 desiä intiaanisokeria)
2 tl vaniljasokeria ( aitoa vaniljaa jauheena)
100 g voita

• Riko kananmunien rakenne isossa kulhossa. Sekoita joukkoon puolet maidosta.
• Yhdistä leivinjauhe vehnäjauhoihin. Lisää jauhot kulhoon sekoittaen.
• Kaada joukkoon loput maidosta, mausta suolalla ja sokereilla. Anna jauhojen turvota nesteessä vähintään puoli tuntia.
• Sulata voi. Anna hetki jäähtyä, sekoita sitten voi muiden ainesten joukkoon.
• Vuoraa 30 cm x 40 cm:n kokoinen korkealaitainen uunipelti leivinpaperilla. Kaada taikina leivinpaperin päälle ja paista 225-asteisessa uunissa 25–30 minuuttia. Anna jäähtyä ja "kiinteytyä" hetken ajan. Tarjoa esimerkiksi kermavaahdon ja hillon kanssa.

Kesä tule jo

Vappu takana ja ajatukset alkavat salakavalasti hiipiä kohti kesää. Useammassa lukemassani blogissa on fiilistelty kesää ja myöskin täällä on kesänkaipuuta ilmassa. Eilen katsoin putkeen Suomen kaunein mökki ja Huvila ja huussi ohjelmat, eivätkä ne ainakaan vähentäneet kesänkaipuuta, etenkin kun samaan aikaan ulkona oli jäätävän koleaa ja tihkutti vettä. Onneksi tänään aurinko paistaa ja tuntuu edes hieman siltä, että kesä on lähempänä.

Parasta kuitenkin on, että kesä on takuuvarmasti edessä. Ennemmin tai myöhemmin. Alkukesän vehreys. Valoisat, pitkät ja lämpimät kesäillat. Lempeä kesäsade. Kuuma asfaltti, tuore nurmikko ja uimarannan kuuma hiekka varpaiden alla. Tuoreet marjat, herneet  ja jäätelötötterö kioskista. Elokuun pimeät ja lämpimät kesäillat. Heinäsirkkojen siritys ja lintujen viserrys. Kesä tule jo, minulla on sinua ikävä.